2015/11/26

My Tuesday in photos

Tässä taas päiväni kuvina -postaus näin vähän jäljessä oman laiskuuteni takia, mutta palataan takaisin parin päivän taakse. Mun tiistai oli poikkeuksellisen tapahtumarikas näin "eläkeläisen" näkökulmasta.

Aamuni alkaa aina aamupalalla. Tällä hetkellä lempparini on puuro auringonkukansiemenillä mantelimaidon kera. Sharonit/persimonit/khakit, tai millä nimellä tuota oranssia hedelmää haluaakaan kutsua, on tosi hyviä näin syksyllä. Lisäksi suklaateetä soijamaidolla.




Aamupalan "ruokalevolla" katsoin Salattuja elämiä kolme jaksoa tallennuksesta. Olen reilun viikon jäljessä telkkarissa esitettäviin jaksoihin ja teki mieli katsoa kaikki tallenteet putkeen, kun sarjassa tapahtui niin paljon! Luna hyppäsi viereen rapsutettavaksi, vaikka yleensä neidillä ei kai olisi asiaa sohvalle..



Uutisten mukaan Helsinkiin olisi mukamas satanut jo ensilumi, mutta aamulla ainoat lumet löytyivät läheiseltä hiekkakentältä. Koira oli kuitenkin innoissaan kun käytin sen pikaisella lenkillä.


Kävin suihkussa ja raivasin huoneeni lattian näkyviin puolen metrin vaatekerroksen alta. Vaikka mulla oli koko aamupäivä aikaa ennen klo 14 polia, tuli lopulta aivan hirveä kiire. Joten lounaan sijaan vedin välipalaksi avokado-leipää ja pähkinöitä meikatessani sen sijaan että olisin syönyt kunnon lounaan.



Mulla piti jälleen olla viimeinen aika syömishäiriöpolille äidin kanssa, mutta koska käsiteltävät asiat jäi taas kesken, varattiin uusi perhetapaaminen taas parin viikon päähän. Arvostan, että mun hyvinvoinnin ja jatkon eteen jaksetaan nähdä näin paljon vaivaa (ja resursseja).



Kotiin päästyäni tein itselleni päivälliseksi tomaattikeittoa. Heitin reseptin päästäni, ja kattilaan päätyi tuoreita tomaatteja, purkillinen tomaattimurskaa, oliiviöljyä, kaurakermaa ja mausteita. Muulta perheeltä kanan lisukkeena jäi paistettuja herkkusieniä, joten varastin itselleni muutaman viipaleen. Tomaattikeiton kanssa olisi sopinut parhaiten punaiset linssit, mutta koska olin ostanut jääkaappiin tofua päädyin paistamaan niitä "krutongeiksi" keiton kanssa.

avokado on aikas nams leivän päällä



Illaksi meillä oli äidin kanssa Etelän-Sylin kautta varatut liput Kari Hotakaisen kirjoittamaan Palvelija-nimiseen näytelmään, jonka Martti Suosalo esitti monologina. Osittain näytelmä oli hauska, ja nauroin paikoitellen ääneen vedet silmissä, mutta syytän anoreksian mukanaan tuomaa huonoa keskittymiskykyä siitä, että toinen puoliaika meni suurimmaksi osaksi ohi. Suosalo kuitenkin aploderattiin lavalle kolmeen kertaan, joten palveluammateista ja ihmisluonteesta huumorilla höystetty näytelmä taisi iskeä yleisöön.


Kotimatkalla ihmeteltiin kun sporan näyttö näytti, että ollaan matkalla kakkosella Katajanokalle (Skattalle kulkee vaan 4:sen ratikka). Kuskilta varmistaessa kyseessä oli kuitenkin kolmonen matkalla Viiskulmaan ja Kaivopuistoon. Päästiin siis kotiin normaalia reittiä.

Mainittakoon vielä syömishäiriöisille lukijoilleni, että söin ihan kunnon iltapalan vielä kymmenen aikaan illalla kotiin päästyäni (sisältäen pari maissintähkää, minkä jälkeen luin kauhutarinoita kuinka maissi on syynä jenkkien lihavuuteen :'---D ja kuvittelin kuinka vaaka näyttää aamulla +5kg, mitä se ei todellakaan tehnyt). Monen muun energiatarpeeseen nähden mun päivän aikaiset syömiset olivat melko vähäisiä, joten älkää ottako mallia.

En oo kuitenkaan pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen päivän tapahtumiin (ja itseeni), joten hyvällä mielellä jatketaan loppuviikkoon!

16 kommenttia:

  1. Olet tosi kaunis!

    VastaaPoista
  2. nää pväpostaukset on kivoja. olihan sulla paljonki tapahtumia ja kiva kun myös sosiaalisia sellaisia, ettei vaan jää yksin kökkimään kotiin 4seinän sisälle. ruokavalio huolestuttaa, hyvä kun itse myönnät sen. luin sun kesän postauksia ja sillon näytti tosi hyvältä. ihmettelen miten jaksat tuolla.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla oli tiistaina enemmän tekemistä kun varmaan koko edellisellä viikolla yhteensä :D Kesällä tosiaan meni syömisten suhteen paaaljon paremmin ja sallivammin, mutta tällä hetkellä nääkin määrät kauhistuttaa.. Olenko jo maininnut, että vihaan anoreksiaa?

      Poista
  3. Ihana postaus ja toi keitto näyttää tosi hyvältä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tykkäät. Hyvää keitto olikin ja vielä olisi yksi annos jääkaapissa odottamassa :3

      Poista
  4. Kivan oloinen päivä :-) Ja etenkin toi vika kappale että olit itse tyytyväinen :-)
    Syömisiä on yleensäkin turha vertailla etenkin yksittäisten päivien.. Onhan tässä vähän mutta parempi edes näin.. Anoreksia on aika vaikee kaveri :-/ Tsemppiä ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, jos sitä ees kaveriksi voi kutsua :--D

      Poista
  5. Vaikka on vähän syömisiä, on silti hyvä, että on paljon kasviksia, terveellistä ruokaa ja kuitenkin syöt! :) Mielestäni pitäis tommosii hyviin juttuihin kiinnittää huomiota, keksiä niitä hyviä juttuja eikä kiinnittää huonoihin niin paljon huomiota :) Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvissyöjänä kasviksia kuuluu väkisinkin ruokavalioon aika paljon :)) Ja tosiaan, elämässä pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota hyviin puoliin! (Kunhan ei ala kaunistelemaan itselleen totuutta, jotta voisi kulkea helpoimman kautta ja välttääkseen toimimasta oikein.)

      Poista
  6. En vaan voi lakata ihastelemasta sun silmiä ja kauneuttas ylipäätään!

    Nää syömiset tosiaan on liian vähäisiä monelle, niin myös sulle! Jos vaa'alla käyminen ahdistaa niin heitä suosiolla pois, numerot siinä ei kerro susta mitään ;) Pidäthän huolta itsestäsi, oot sen arvoinen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, voi kiitos!
      Ja kyllä, syömiset ovat liian vähäisiä myös minulle, mutta koska olen viime viikkoina oksentanut lähes kaiken syömäni, ei vatsa kestä kovin suuria määriä ruokaa kerrallaan ilman, että kaikki tulisi refleksinä takaisin ylös...

      Poista
  7. sori tää kuulostaa tosi pervolta, en tarkota mitään muuta kuin hyvää mutta pisti silmään sinun rintavarustus!
    näytät jo ihmiselle! se on terveen merkki kun keho muuttuu naisellisemmaksi, tuosta vaan paranee vielä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai tisseistäkö sen näkee, kuinka terve ihminen on? Mä toivon todellakin, että noista asukuvista näkee paremmin missä mennään. Näin hyvällä, eikä mitenkään pervosti.

      Poista