My day on Monday

Kuvasin maanantaina tekemisiäni päiväni kuvina -postausta varten. Oon vähän myöhässä tän tekstin kanssa, koska viikolla ei ole juurikaan tehnyt mieli roikkua koneella kun ulkona oli niin kaunis ilma. Maanantai meni kuitenkin samaan tapaan kuin muutkin viikon päivät, joten ei haitanne, että hypätään takaisin viikon alkuun.

Aamupalaksi 4-viljanpuuroa auringonkukansiemenillä, suklaateetä ja päärynää. Tää on tällä hetkellä lempiaamupalani. Puuro on hyvää ja voisinkin tehä erikseen postauksen mun eri puurovariaatioista.

Aamupäivä meni Netflixin parissa katsoessa American horror storyn 2. tuotantokautta. Aloitin tällä viikolla myös Pretty little liarsin katsomisen, kun kauhu alkoi kyllästyttää.

Meikki kuntoon ja One piece vaihtui paitaan, shortseihin ja legginseihin. Hiukset näyttää hirveiltä, koska en raaski suoristaa latvoja joka päivä erikseen.

Söin pari valkosuklaa-karpalocookieta välipalaksi makeannälkään, ennen kuin lähdin käymään kirjastossa ja keskustassa.

Kirjastosta lainasin Lumikki-trilogian toisen osan ja Sokokselta ostin vihdoin mustan color maskin. Oon yrittänyt saada hiuksistani harmaat jo ties kuinka pitkään, joten tuubi lähti kokeiluun, jos vaikka löytyis oikea sävy.

Kaapeliselfie

Kahden aikaan suunnistin Kaapelitehtaalle SYLIn kahviherkeen. Tarjotun kahvin ja teen sijaan join kuitenkin mukaan ottamani metsämarjan makuisen Nutridrinkin ja söin pari kourallista banaanilastuja. En ole käynyt kahvihetkissä vähään aikaan, joten oli kiva päästä taas juttelemaan niitä näitä ja kuulemaan miten muut ovat viettäneet kesää.

Kotona tein itselleni juusto-ruisleivän ja yritin lukea uutta kirjaa, mutta keskittymiskyky ei riittänyt ja alkoi väsyttää, joten otinkin päiväunet.

Sisko kävi illalla poikaystävänsä kanssa tuomassa karvapompulan meille hoitoon. Odottelin Lunaa ulkona siinä toivossa, että neidistä saisi kuvia, mutta jälleennäkeminen oli koiran puolesta yhtä pyörimistä, joten kuvat ovat pelkkää suttua. Syötiin myös laatikollinen tuoreita mansikoita.

Iltapalaa en viitsinyt kuvata, mutta söin taas hedelmän ja puuroa. Seassa oli cashew-pähkinöitä, raejuustoa ja toffeevanukasta, eli samaa sotkua mitä söin viime kesänäkin kun oli parempi jakso.

Tiedän, että päivän lämmin ateria jäi kokonaan uupumaan. Tiedän myös, että lounaan korvaus olisi yhden sijaan kolme nutria. On helppo syyttää päivän menoja, kun en muka ehtinyt tehdä ruokaa tai se olisi pitänyt syödä "väärään" aikaan. Muina päivinä oon syönyt myös lounaan, eikä tää maanantain lipsahdus ole näkynyt painossa, joten ehkä ei ole liian vakavaa.

Tällä hetkellä istun bussissa matkalla Kuopioon, jossa aion viettää viikonlopun. En oo ikinä käyny kyseisessä kaupungissa, mutta onneks Oona tulee vastaan asemalle. Suunnitelmat on vielä osittain auki, mutta toivottavasti tulee kivat pari päivää. Hyvää viikonloppua myös sinne ruudun toiselle puolelle!

Smile 'cause you can!

Kuulumisia vähän laajemmin, eli kuinka mulla oikeestaan menee? Voin rehellisesti sanoa, että paremmin.

Kesän aikana, kun en ole tänne kirjoitellut, vointi on vaihdellut laidasta laitaan. Aloitin kesäkuussa lukion kesäkurssin, mutta se keskeytyi kun jouduin Auroraan osastolle. Alkukesä oli ahdistava, halusin vain kadota.

Suurin osa lomasta on kuitenkin mennyt paljon paremmin. Oon käynyt festareilla Kivenlahti rockissa, marssinut Helsinki Pride -kulkueessa, nähnyt ystäviä enemmän kuin aikoihin, valokuvannut juhannuskokkoa ja sumuisia aamuja, ottanut uuden tatuoinnin, heittänyt talviturkin ja käynyt purjehtimassa.

Syömishäiriön kanssa oon tullut myös paljon eteenpäin. Kun alkukesästä oksensin päivittäin kaiken mitä pistin suuhuni, tuntuu aivan uskomattomalta, että viime viikkoina olen saanut tavan kitkettyä lähes kokonaan pois. Tällä hetkellä tuntuu, että pystyn mihin vaan. Masennus on vaihtunut hymyyn ja ahdistus pysyy taka-alalla. Jos pari minuuttia jaksaa katsoa realistisesti, huomaa ettei asiat mitenkään loistavasti ole, mutta takerrun mieluummin tähän onnistumisen tunteeseen.

Unelmoin harrastusten aloittamisesta uudelleen, ja tällä hetkellä paino on jo sen verran parempi, että aion varata kaverin kanssa islanninhevosvaelluksen. Innostuin myös, kun sisko puhui tenniksestä, jota pelasimme joskus yhdessä. Haluan muuttaa omaan asuntoon ja ottaa sinne pienen jyrsijäkaverin.

Parasta on, kun energiaa riittää muuhunkin kuin syömisten miettimiseen. En noudata ateriasuunnitelmaa, mutta yritän pitää kiinni siitä, että istuisin alas syömään ainakin kolmesti päivässä. Välipalaksi voi syödä vaikka karkkia, jos tekee mieli. Paino on ollut tasaisessa noususuunnassa, joten ainakin tällä hetkellä tämä toimintamalli riittää. Aikuislukion kanssa aion aloittaa todella varovaisesti elokuun loppupuolella. Olen niin hirveä stressaaja koulun suhteen, että parempi aloittaa ilman kovempia paineita ja keskittyä pitämään syömiset hallinnassa ja ajatukset kasassa.

aurinkoa ennen terapiaa

Vielä on kesää jäljellä, joten nautitaan näistä kauniista valoisista päivistä. Love ♡

Few pics of sunset

Nyt vielä hetkeksi paluu merelle ja siellä otettuihin luontokuviin. Viimeisenä iltana Tukholmassa mä taas muistin, kuinka paljon rakastan valokuvausta. Kuinka vapauttavaa on katsoa maisemaa ja yrittää tallentaa sen hetken tunnelma muistikortille. Pursusin onnea yksin ilta-auringossa, maailma on kaunis ja mä olen elossa.

Food is nice, but I'd rather be sailing

Törmään melkein joka kesä samaan ongelmaan: mitä syödä veneellä kun ateriasuunnitelman mukainen kaksi lämmintä ateriaa on mahdoton toteuttaa? Liikkeellä ollessa purjeveneen kallistumista voi verrata Vekkulan vinoon huoneeseen, ja kun tähän vielä lisätään hieman maininkia, voitte kuvitella ettei päivän aikana paljon kokkailla tai edes keitetä vettä. Kannattaa siis syödä kunnon aamupala, jotta iltaan pärjää välipaloilla.

Tänä kesänä en ensimmäistä kertaa turvautunut tuttuihin pikapuuroihin. Aamuisin söin täysjyvämuroja, Pågenin puolukkasämpylää tai molempia. Olen jo pitkään halunnut kokeilla Alpron vaniljasoijajogurttia, joten Maarianhaminasta sellaista löytyessä, lähti jugu murojen kanssa testaukseen. En ees muista millon oisin viimeksi vapaaehtoisesti syönyt jogurttia, joten tää oli tosi positiivinen yllätys!

Yllä aamiainen, jonka söin melkein joka päivä. Muroja jogurtilla, päärynä nektariini tai aprikooseja pilkottuna, leipä juustolla ja teetä. Kangistun helposti kaavoihin ja jään roikkumaan samoihin ruokiin, joten viikko meni kepeästi samanlaisella päivän aloituksella. Välillä korvasin leivän cashew-pähkinöillä:

Lounaaksi söin enimmäkseen leipää ja jonkin maitotuotteen tai vastaavan. Siskolta oli jäänyt ylimääräinen proteiinirahka, joten maistoin sitäkin ja söin koko purkin, vaikkei erityisen hyvää ollutkaan. Iltapäivän mittaan mussutin myös keksejä, karkkia tai tummaa suklaata kun teki mieli. Alle viikossa onnistuin tuhoamaan kokonaisen suklaakeksipaketin, Turkinpippuripussin ja laivalta ostetut mini-Oreot :)

Illalla viiden ja seitsemän välillä syötiin äidin valmistama päivällinen. Santsasin joka kerta, joten vaikka ruoka oli hyvin kasvispainotteista, tuli ainakin syötyä tarpeeksi.

Tofu-nuudeliwokkia tuoreista vihanneksista.

Salaatti, jossa avokadoa, artisokkaa, mozzarellaa, oliiveja ja keitettyä kukkakaalia ja porkkanaa. Oltiin jo aiemmin päivällä syöty ravintolassa, joten tää riitti päivälliseksi.

Pastaa ja pesto-feta-kesäkurpitsakastiketta, sekä salaattia.

Lämmin ruoka syötiin yleensä niin myöhään, ettei enää ennen nukkumaanmenoa jaksanut syödä mitään raskasta. Yhtenä iltana kokeilin syödä rahkaa ja leipää, mutta olin sen jälkeen niin täynnä etten meinannut saada unta. Rooibos-tee ja hedelmä riittivät siis hyvin iltapalaksi.

Tukholman saaristossa

Huh, kuinka vaikeaa olikin valita kuvia tähän tekstiin! Olisi tehnyt mieli esitellä purjehdusmaisemia enemmänkin, sillä Itämeren saaristo on vain niin kaunis. Jotta vältyttäisiin kilometripostaukselta, karsin kuvat allaoleviin ja päätin tehdä vielä erikseen postaukset matkan luontokuvista ja siitä, miten syömiset sujuivat veneellä.

Saavuin siis Maarianhaminaan laivalla aamuyöstä. Pienestä väsymyksestä huolimatta, seuraava päivä meni Maarianhaminaa kierrellessä. Kävimme pienessä keskustassa ja itäsatamassa kävelemässä. Lempikahvilamme Svarta Katten oli kiinni, joten ahvenanmaanpannukakut jäivät tällä kertaa sömättä. Sen sijaan kävimme lounaalla ÅSS Paviljongenissä ja söin jälleen kerran terassilistan ainoan vegetaarisen vaihtoehdon, kasvislankun. Illalla kävin pitkästä aikaa saunassa, sillä ei ollut tiedossa milloin suihkuun pääsee seuraavan kerran.

perunamuusia, sienikastiketta, vuohenjuustoa, parsaa...

Maanantaina lähdimme aamupalan jälkeen ylittämään Ahvenanmerta. Vaatetus ei ole ihan helppo juttu, sillä kesästä huolimatta saa välillä kerrospukeutua kuin talvella. Nukuin osan matkasta, luin ja katselin maisemia. Lainaan joka kesä kirjastosta aivan liikaa kirjoja mukaan matkalle, tälläkin kertaa jäi kolmasosa lukematta. Pitkän päivän jälkeen rantauduimme Idskärin luonnonsatamaan. Meri oli illalla peilityyni ja auringonlasku kaunis värjätessään taivaan.

perillä

Tiistaina tehtiin vain lyhyt purjehdus Paradisetiin. Käveltiin hiekkatietä peltojen ja metsän viertä pienelle kaupalle ostamaan maitoa ja palattiin takaisin veneelle tekemään ruokaa. Jälkkäriksi kyykin yli puoli tuntia metsässä syömässä mustikoita suoraan pensaista. Alkoi sataa, joten suuri osa illasta meni sisällä ristikoiden ja sudokujen parissa. Netti ei tietenkään toiminut, mutta kännykästä löytyi myös pari peliä, jotka toimivat ilman verkkoyhteyttä.

Keskiviikkona olikin taas pidempi matka, kun jatkoimme Tukholmaan asti. Jouduimme kryssimään vastatuuleen ja puuskittaisessa tuulessa oltiin niin kallellaan, että itsekin koin helpoimmaksi siirtyä ulos, missä ei tarvitse jatkuvasti vaihtaa paikkaa sen mukaan kummalla halssilla purjehditaan.

Saavuimme Tukholmaan melko myöhään ja kaikilla alkoi olla jo nälkä, koska päivä oli pärjätty vain välipaloilla. Kävelimme Djurgårdenilla sijaitsevasta Navishamnetista Östermalmille etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme Tures brasserie & barin terassille, jossa söin aivan taivaallisen halloumisalaatin.

Tuttavaperheemme oli kutsunut minut mukaan Gröna Lundiin kieppumaan, mutta olimme takaisin veneellä sen verran myöhään, ettei enää kannattanut lähteä. Viimeksi olen käynyt kyseisessä huvipuistossa lapsena ja olisi kiva kokeilla joskus myös hurjemmat laitteet läpi. Iltapalaksi ostettiin vielä jätskiä.

Päätettiin, että ollaan koko seuraava päivä vielä Tukholmassa. Kiertelin siis vanhempien kanssa kauppoja löytämättä itse mitään. Olisin halunnut käydä Gamla stanissa kuvaamassa, mutta koska vanhakaupungissa on vierailtu niin usein, en edes ehdottanut sinne menemistä.

Söimme myöhäisen lounaan ravintolassa Strandvägenillä. Vaihtoehdot olivat vähissä ja lopulta valitsimme Ångbåtsbrygganin, joka kellui laiturilla ja oli tyylikkään vanhanaikaisesti sisustettu. Ruokalistalta löytyi taas vain yksi lihaton ruoka, joten söin punajuuri-vuohenjuustosalaatin saksanpähkinöillä.

Illalla istuimme iltaa venellämme, jonka jälkeen aikuiset lähtivät vielä lasilliselle. Minulla oli seuraavana aamuna aikainen herätys, joten kävin sillä aikaa vain suihkussa ja kuvaamassa viereisessä puistossa.


Aamulla oli tosiaan herätys ennen puoli kuutta. Minun oli ehdittävä ensimmäiseen Slussenin lauttaan, sillä Turun päivälaiva lähti kohti Suomea jo varttia vaille kahdeksan.

Aamuauringon hauraassa valossa sanoin hyvästit Djurgårdenille. Jäi vähän haikea mieli, koska minulla olisi ollut aikaa purjehtia vielä takaisin Ahvenanmaalle ja nousta vasta sieltä laivaan. Veneelle on kuitenkin mahdollisuus lähteä vielä viikonloppuisin, joten tämän kesän purjehdukset eivät kuitenkaan jääneet tähän.

Toivotteko huomiselle ruoka- vai valokuvapostausta? Ajattelin julkaista purjehdukseen liittyvät jutut nyt tiiviiseen tahtiin, jotta pääsen höpöttämään myös muista asioista.

Laivalla Maarianhaminaan

Olin tänä vuonna mukana purjehtimassa säälittävän lyhyen ajan. Reissussa olin noin viikon, mutta ehdin käydä vain muutamassa satamassa. Kuvia tuli otettua kuitenkin niin paljon, että ajattelin jakaa purjehdusreissun useampaan postaukseen.

Lähdin reilu viikko sitten lauantaina Viking Linella Helsingistä kohti Maarianhaminaa. Alun perin mun piti mennä jo perjantaina bussilla veneelle Korpoströmiin, mutta nukuin niin pitkään etten ehtinyt aamubussiin. Laivamatka tuli kuitenkin linja-autoa halvemmaksi, vaikka hytittömänä aamuyöhön kukkuminen ei oikeen miellyttänyt.

Varasin ja maksoin matkan netissä. M/S Gabriella lähti Katajanokalta kuudelta ja oli perillä Maarianhaminassa puoli viideltä aamulla. Matkan ajaksi suljin ylimääräiset tavarat lukolliseen säilytyslokeroon ja kiertelin katsomassa risteilyllä järjestettyä ohjelmaa. Hymyilin Ville Viikingin ja lasten tanssiesitykselle, Tax-freessä kuolasin Håll Sverige Rent -muumimukin perään, kirosin huonoa Wi-Fi-yhteyttä, en tunnistanut puoliakaan ruotsalaisista kappaleista karaokessa ja yökerhon pikkutunneilla koin vain myötähäpeää kun katselin tanssilattialla horjuvia juhlijoita.

Jossain välissä yritin nukkuakin muiden "Mariksessa" jäävien kanssa käytävän penkeillä, mutta ei siitä tullut mitään kun ruotsalaiset melusivat ja yökerhon jumputus kantautui pitkin käytäviä. Puoli neljältä soi viimeisenä kappaleena Titanicin tunnuskappale ja väsyneenä mietin ehtiikö seuraavan tunnin aikana vielä törmätä jäävuoreen. Mussutin tylsyyteen Oreoita, vaikka aiemmin olin jo syönyt jonkun juustosämpylän tapaisen ja sen kanssa proteiinijuoman.

Maarianhaminaan saavuin vähän ennen auringonnousua. Kävelin terminaalilta lyhyen matkan vierasvenesatamaan hiljaisuudessa. Öinen laituririvistö oli rauhallinen ja meri tyyni, olisin voinut jäädä ihailemaan maisemaa, mutta oli kiire veneeseen omaan punkkaan nukkumaan.

Maarianhamina näkyy!

Time to say hello again!

Kuinka monta kertaa mun on tehnytkään kirjoittaa tänne. Kuinka monta kertaa olen avannut tekstieditorin ja tuijottanut valkoista kenttää edessäni. Sulkenut sen miettien että "minähän lopetin". Ja tämän blogin mukana lopetin oikeastaan kaiken kirjoittamisen.

Jatkoin uuden blogini kanssa, mutten saanut siitä itseni näköistä edes kuukausien kuluessa. En myöskään uskaltanut kirjoittaa sinne juuri mitään, mikä viittaisi mielenterveyden häiriöihin. Häpesin ja kirosin omaa syömishäiriötäni yksin. Vaikka tämän blogin kautta saakin välillä kuraa niskaan, katosi lopettaessa toinen paljon tärkeämpi asia: kommenttien kautta tuleva vertaistuki. Päätin siis yrittää jatkaa kirjoittamista uudestaan tällä puolella, toivottavasti ette kamalasti häiriinny.

En ehkä juuri tällä hetkellä ole niin pahassa tilanteessa henkisesti, että tekisi mieli jakaa jokaisen ruoanmurusen tuoma läskiahdistus. Kiinnitän oman huomioni mieluummin positiivisiin juttuihin, mutta haluan myös sen mahdollisuuden, että voin kirjoittaa anoreksian rankemmasta puolesta ja pohtia syömishäiriöön liittyviä ajatuksiani.

Meripihkaa jääköön kaikkien luettavaksi, mutten tee sinne enää uusia postauksia. Samat valokuvaus- ja tyylihömpötysaiheet tulee jatkumaan täällä. Ajattelin lukea läpi Too shy to screamin vanhoja postauksia ja piilottaa osan, koska paikoitellen blogi toistaa itseään ja oon kirjottanut ahdistuksen vallassa liian avoimesti.

Mutta mitä mulle kuuluu nyt? Oon voinut ihan hyvin, mieli on alkanu näyttää positiivista puoltaan. Tulin juuri Tukholmasta purjehtimasta, joten reissusta ainakin tulossa postauksia. Syömiset sujuu tällä hetkellä jopa paremmin kuin missään vaiheessa osastolla. Mulla on motivaatiota ja tahtoa ja sillä pitäisi tässä taistelussa päästä pitkälle. Välillä ahdistaapelottaaeihalua, mutta uskon että tässä käy lopulta hyvin.