2011/07/28

Moshpit

Joskus kuvittelin, että anoreksia on kuin lasiportaat taivaaseen. Jokainen rappu on aina hauraampi kuin edellinen ja voit ottaa seuraavan askeleen vasta kun olet hieman kevyempi. Portaat eivät saa murtua painostasi. Päämääränä on pääsy taivaaseen asti enkelien ja keijujen keskelle. Siellä on valoisaa ja hyvä olla, tila on jotain yliluonnollista.

Portailta voi kuitenkin pudota. Ja mitä tapahtuu kun putoaa korkealta, korkeammalta kuin kaupungin korkein talo? Kuolee. Siksi pitää olla varovainen, pitää tasapainonsa ja olla varovainen. Koska anoreksiaan kuolee, portailta putoaa.

Voi myös kääntyä takaisin. Ennen pidin sitä heikkoutena, mutta nykyään tiedän, ettei takaisin kääntyminen ole missään tapauksessa osoitus heikkoudesta. Paraneminen on kovaa työtä. Minun vain pitäisi osata jättää nuo lasiportaat jo taakseni. En näe Helsinkiä kauniina, vaikka nousisin kuinka korkealle. Maailma ei ole kaunis minulle.

Lupasin uudenvuoden lupauksena, että olen tämän vuoden puolella vielä normaalipainossa. Ei siitä taida tulla mitään. Anteeksi.

"Ylös alas eteen ja tiiviisti
Hiusten latvat yhtyy ääniaalloiksi
Ja nää tyypit tietää mihin suuntaan kädet liikkuu myllyjen lailla
Ja mä tärisen kun otan askeleen ylös täydellisyyden portailla

Poispäin reunoilta, äänivallien kautta
Tähtään taivaaseen
"

6 kommenttia:

  1. ei se mitään. ensi vuonna sitten, sulla on kaikki aika maailmassa. pääasia että jatkat taistelua, etkä uskokaan kuinka ihanaa musta on lukea tällaisia ajatuksia sulta..! olet tärkeä <3

    VastaaPoista
  2. Voi sinua... :(♥♥ Kumpa voisin auttaa... Isot halit täältä päin, älä vain anna periksi.♥

    VastaaPoista
  3. voimia!<3
    ps. love your hair♥ :)

    VastaaPoista
  4. my dear, keep skinny and go ahead!

    By the way, I really like your style, it's unique and I read your blog so often and I just wonder..if we could follow each other.. But even if your answer is “no” I’ll be still your reader ♥

    with love,
    http://chocarome.blogspot.com/

    VastaaPoista