2011/09/24

Blood

Tartutan pahan oloni sinuun, anna anteeksi rakas. Tiedän, että tekemiseni vaikuttavat sinuun ja saa aikaan avuttoman olon. Mutta kukaan ei voi auttaa minua, minun on taisteltava itse itseni irti tästä upottavasta suosta. Muut voivat vain tukea matkaani.

Painoindeksi on jotain 16 luokkaa. Haluaisin, että se olisi vähemmän. Se vain ei käy, jos haluan parantua. JOS HALUAN. En tällä hetkellä ole siitä lainkaan varma. Haaveilen painavani taas 35kiloa, tai vaikkapa 30. Mitä vähempi sen parempi.

Facebookista: "mä en halua selvitä, haluun kuolla ennemmin kun lihoa vielä tästä lisää. äää-ää, pää hajoaa PUM ;A;" Suunnittelen taas siis itsemurhaa. Mitä tapahtuu jos viillän ranteen auki, tai kyynervarren tai kaulan? En minä uskalla. En halua tuottaa sitä kipua lähimmäisilleni.

Nilkka vuotaa verta, vaikka viiltelin eilen. Se ei halua parantua. Jos joku huomaa nuo vekit, se on ulos. Siitä ei enää edes keskustella. Punnituksessa aamulla hoitaja ei huomannut viiltoja. Kauanko kestin viiltelemättä? Kolme viikkoa. Hyvä vaiko huono?



4 kommenttia:

  1. hyvä alku se 3 viikkoa. sitten taas pitempi. :)

    VastaaPoista
  2. ^Samaa mieltä. Kolme viikkoa on jo loistavaa ! Ei pidä asettaa itselleen mahdottomia tavotteita, ei minkään suhteen - paraneminen kun valitettavasti ei käy sormia napsauttamalla.

    Toivottavasti saisit pysyä siellä ossalla nyt sen aikaa kun on tarpeellista. Tsemppiä-!

    VastaaPoista
  3. Hyvä alku!
    Mä toivon että sä itsekkin haluisit parantua, mitä järkeä muuten sun on olla siellä osastolla:< anna niiden auttaa sua.
    Mä haluan että sä paranet ♥

    VastaaPoista
  4. Tosi kiva kun joku syömishäiriöinen laittaa itsestään kuvia osastolle. Heti on paljon enemmän mukana "tarinassa" kun on live kuvia. Ihana blogi!♥♥♥
    (uoea video)
    Terveisin itsekkin syömishäiriön kourissa...)

    VastaaPoista