2011/11/28

Don't Cry For Pain

Hakkaan reisiäni nyrkeillä ja henkarilla. Nyt on jaloissa suuret mustelmat, mutta kukaan ei huomaa niitä. Vasta eilen oli punnituspäivä, eivätkä ne montaa kertaa viikossa jaksa lukemia katsoa, kunhan painon suunta on ylöspäin. Ja onhan se noussutkin alle viikossa kokonaiset kolme kiloa.

Minuun sattuu, olen vain itkenyt koko päivän, napsinut tarvittavia kuin karkkia. Nyt on iltakin jo alussa ja tarvitsen jotain nukahtamiseen. Päästäkää minut pois tästä päivästä! Haluaisin jo kotiin, mutta tiedän etten pärjää siellä. Miksi en voi olla tavallinen ja terve kuin siskoni?

Vihaan itseäni. Kerroin sen hoitajalle, joka alkoi taas saman jauhannan vääristyneestä ruumiinkuvasta. Vihaan silti, päivä päivältä enemmän.

Toivon vain, että saisin viiltää. On ollut jo lähellä, että tartun terään. Vetäisin molemmat rannevaltimot auki. Tai ehkä jopa kaulan. Mutta sitä en tee, ihan vain muiden tähden. Tänään en ole itsekäs.

14 kommenttia:

  1. Paljon tsemppiä sinulle! ♥

    VastaaPoista
  2. Olet tärkeä ja rakas!

    VastaaPoista
  3. tunne on hyvinkin samankaltainen!

    VastaaPoista
  4. koita pikkuruinen jaksaa siellä! onneks sulla on siellä tuttujakin toivottavasti saat ittes parempaan kuntoon! t.jenna-marika saikko :) <33 tuun kattoo sinuu joskus jos huolit tai nähdään joskus kun pystyt/jaksat mulla on sun numero että voin pommittaa joskus ja kysellä <33 voima haleja ja pusuja <33 t. jenna-marika saikko

    VastaaPoista
  5. Ei sun vartalossa ole mitään vikaa mutta tiedän että sinä et nää sitä niin. Ymmärrän kyllä. Vihaanhan minäkin itseäni. Omaa kehoani ja ulkonäköäni.
    Hyvä että pystyt vielä itkemään, oon iloinen että lääkkeet auttavat. Että on edes jotain mikä vielä auttaa.
    Voimia myös sinne, kiitos ♥

    VastaaPoista
  6. Hyvä ettei siellä voi viiltää.. Satutat muutenkin itseäs ihan tarpeeksi, liikaa!
    Sen biisin sanat on täydelliset, ihanat.
    Olet ihana ♥

    VastaaPoista
  7. äänetonkuolema, suurimman osan ajasta en pysty itkemään. On vain turta olo. Ja se ärsyttää ja ois pakko saada satuttaa itseään.

    jenna, katotaan kauan mä kestän täällä... Että ehkä tavataan muissta merkeissä.

    Kiitos kaikille voimahaleista.

    VastaaPoista
  8. Mä sanon taas rumasti, koska oot ihana ja välitän susta.

    "Nyt on jaloissa suuret mustelmat, mutta kukaan ei huomaa niitä"

    YHY BYHY ULI ULI! Hei pliiis, nyt itkee blogihuomiohaku. Mä oon varma että sä haluaisit, että joku näkee, joku kuuntelis, joku välittäis.

    Ja niin susta tehdään, niin nämä kaikki enemmän tai vähemmän ventovieraat ihmisetkin tässä tekee. Oon huojentunu että oot osastolla, mutta sun täytyy puhua. Sun täytyy uskaltaa ja antaa lupa itselles kertoo että suhun sattuu niin vitusti henkisesti et tahdot tappaa itses. Että oot niin masentunu ja vihainen, niin sun täytyy jonkun antaa pitää huolta kun et ite pysty. Koska sun itsessatuttaminen on ihan vitun iso asia, etkä tosiaankaan tee sitä leikilläs ja kitistäkseses. Mutta tahtoisin ravistella sua, että pystyisit jotenkin nousee tosta paskasuosta.

    Oot oikeasti niin aito, kaunis ja super mielenkiintoisen ja persoonallisen oloinen ihminen, että sut olisi ihana tuntea. Että et saa kuolla. Et. Mä tiedän että sulla on paha olo, mä aistin sen joka sun sanasta ja oon niin surullinen.

    VastaaPoista
  9. Ja huom, musta oli ihana että kerroit hoitajalle ees itsevihastas.. mutta kunhan saisit ton itsesatuttelun lakkaa. Monta kertaa oot ollu osastolla yhteensä? Entä lentäny sieltä satuttamisen takia? Ei enää uudelleen, jooko..

    Ja adfadgfg vääristynyt ruumiinkuva.. se on oikeasti totta, mutta niin kauan kun on anoreksia niin "totuus" on se minkä oikeasti kokee. Eikä pelkkä itseinho liity lihavuuteen... ääh. Saitko jo omahoitajan?

    VastaaPoista
  10. Omahoitajat sain, ja toinen lähti tänään jo lomalle. Lupasin, että olen täällä vielä kun hän palaa. Liian monta kertaa olen jo ollut täällä ja melkein yhtä monta kertaa lentänyt ulos itsensä satuttamisen takia.

    VastaaPoista
  11. Voi ei :( olet kyllä ihana ihminen ja sulla on oikeus syödä! :(

    VastaaPoista