Food For Gods

Tänään aloitettiin suuremmalla ateriasuunnitelmalla, vaikka paino nousisi ihan kivasti tuolla vanhallakin. Painoa on nyt parissa viikossa tullut viitisen kiloa, mutta ei kun ruokaa lisäämään. Se on käytäntö, että starttilistan lisäksi neljäs päivä tulee lisäravinne ja kahden viikon kuluessa saapumisesta siirrytään perusruokavalioon (ent. adv).

Olen sentään saanut vihdoin omahoitajat, ja vieläpä mukavat sellaiset, joille voin kertoa kaiken. En aio valehdella, olen senkin sanonut suoraan, että jumppaan huoneessani jos siihen tulee tilaisuus. Samoin yritän pyyhkiä rasvat leivän päältä, mutta yritän päästä näistäkin tavoista eroon.

Alas istuminen ja mitään tekemättä oleminen on vaikeaa. Tekisi mieli kävellä käytävää edestakaisin, mutta siitä tulee heti sanomista. Ulkoilut kun ovat vaivaiset 15minuuttia kerrallaan hoitajan kanssa saatettuna.

Vieraita en ole halunnut käymään, en tiedä miksi. Ehkä en halua näyttää heikkoutani, sillä sitä minä olen. Mielialat vaihtelevat vuoristorataa, tai oikeastaan vain masennus ja ahdistus iskevät piikkeinä. En muista milloin olen viimeksi hymyillyt, en jaksa naamioita, vaikka tiedän, että teille riittäisi ankeakin Noora.