Paino alkaa taas nelosella. Itken sitä yksin hiljaa mielessäni. Oikeastaan paino on ollut jo ainakin viikon neljänkympin paremmalla puolella, mutta se jaksaa silti ahdistaa.
Ulkona sataa, en pääse ulos, koska kukaan hoitajista ei halua lähteä kastumaan kanssani. Ymmärrän sen, mutta tarvitsen jokapäiväiset viisittoistaminuuttiset ulkoiluni. Muuten en saa liikuntaa ollenkaan. (Koska yksin huoneessa jumppaamista ei lasketa.) Alkaa ahdistaa vain entistä enemmän.
Rakkaani kävi onneksi eilen piristämässä päivääni. Lakattiin mun kynnet, mutta onnistuin tietysti heti sotkemaan puolet kun en malttanut odottaa lakan kuivumista.
Tänään oli hoitokokous. Oma läääkäri on lomalla vuoden alkuun asti, joten olipa sitten ylilääkärin tapaaminen tiedossa. Mitään suuria muutoksia ei tullut: lääkemäärää nostetaan ja sain luvan osallistua perjantain retkelle, jos sellainen järjestetään.
Osastolle tuli tänään joulukuusi, vaikka pikkujouluja vietimmekin jo viime viikolla torttujen, pipareiden, glögin ja korttien askartelun merkeissä. Kävimme myös Töölön kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja. Siltikään en ole päässyt vielä joulutunnelmaan. Jos vain tulisi lunta ♥
Joulutunnelma on kateissa myös täällä, osastolla se ahdistikin kun sitä ei löytynyt ja muut paasasi siitä. Koita pärjätä siellä! oot ajatuksissa kamalasti ollu
VastaaPoistaPärjäile siellä :) Täälläkään ei oo sen viikon takaisen sunnuntain jälkeen kauhean jouluiset tunnelmat olleet, vaikka ihan eri syystäkin, eiköhän sulla paljon vaikeempaa ole. Tsemppiä <3
VastaaPoistamirya, kolmas joulu osastolla. Pitäisikö tähän jo tottua? Mä yritän pärjätä :>
VastaaPoistaKella, mä puolestani uskon, että teillä on ollut paljon vaikeempaa. Pärjäilkää.