Mä viilsin eilen osastolla. Pelkään, että nyt ne heittää mut pois, koska rikoin sääntöjä. Huomenna selviää saanko jäädä. Revin ensin vanhasta ranteen haavasta ruven pois ja viilsin siihen päälle. Verta melkein suihkusi ja sain siivoilla jälkiäni puoli tuntia vessan ja huoneeni lattialta.
Kun hoitaja huomas, niin nopeasti tuli lääkkeitä kunnon satsi.
Suihkussa haava aukes uudestaan ja annoin sen vuotaa. Pelottavalla tavalla on ihanaa katsella veren sekoittumista veteen, kuviota, tip tip.
Laitettiin rasvalappu ja side, ne piti hyvin iltapalan ajan. Mutta kun sen jälkeen istuin sohvalla kuuntelemassa musiikkia, katoin, että ohops, mulla on keltaiset sairaalahousut ihan veressä. Ja niin oli hupparin hihakin.
Kutsuttiin päivystävä lääkäri ja mentiin lääkehuoneeseen. Yritin inttää vastaan kun ne sanoi, että haava on ommeltava. Suostuin sitten, mutta verta oli valunut jo sen verran, etten pysyny enää jaloillani vaan pyörryin siihen lääkekanslian lattialle. Tikkejä tuli neljä.
tuli mieleen, JOS heittävät sinut pois, eikö sinut kannattais lähettää Auroraan osastolle? oman turvallisuuden vuoksi? vaikka tiedän että siellä vasta voikin "pelleillä" (en tarkoita siis, että nyt olisit mitään pelleillyt!) vaikka millä tavalla, etenkin ruokien kanssa, MUTTA olisko se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kotiin lähtö? kysypä tätä jos meinaavat sinut heittää sieltä pois!
VastaaPoistavoimia <3
Anonyymi, viimeksi kun olin Aurorassa laihduin pakkohoitokuntoon, että ei sekään oikein auta. Tän hetkinen paikka on paras paikka mulle tällä hetkellä, pitää vaan toivoa, että saan jatkaa.
VastaaPoistatoivon että saat jäädä. kun se tuntuu olevan oikea paikka kuitenkin jollain tavalla sulle.. sun on pakkopakko selvitä. ittesi ja rakkaidesi kanssa. ajattelen aina sua kun menen bussillani töölön läpi. :( jenna-marika saikko
VastaaPoistaMä niin toivon, että saisit jäädä. Mua pelottaa lukea tälläistä. Älä tee itselles mitään noin kamalaa enään :(
VastaaPoistaHalauksia ja voimia ♥
Toivottavasti saat jäädä, siellä olet turvassa. Toivon että pääset viiltelystä. Kaikki kyllä järjestyy. Voimia ja halauksia!
VastaaPoistaSaan jäädä, mutta tää on ollu suoranainen hajotuspäivä.
VastaaPoistaonneks saat jäädä! tosin olis ollut ihan tyhmää jos ei olis. joo.. kyl mä tajuun, et pitää sääntöjä noudattaa, mut silti olis niin typerää heittää pihalle, kun sen kumminkin tekee vaan silkasta pahasta olostaan eikä temppuillakseen..
VastaaPoistaHmm, en oikein tiedä mistä aloittaisin. Mutta ehkä aloitan siitä, että mun menneisyydessä on aika samanlaisia jaksoja. Kokemusta on osastolla olosta, viiltelystä, anoreksiasta, nelosesta, suljetusta jne. Oikeastaan kun luin tätä, oli kuin olisin lukenut omia päiväkirjojani..
VastaaPoistaMutta se mitä haluan sulle sanoa on, että KYLLÄ syömishäiriön kanssa oppii elämään. Se ei poistu, tai ainakaan ei ole itseltäni kadonnut, mutta sitä oppii hallitsemaan. Tulee se päivä, jolloin nähdessäsi peilistä sen jättisian tajuat, että se on vain sairaus sisälläsi, ja se puhuu paskaa. Ja vaikka paino olisi mitä vain, tulee se päivä, jolloin käsität, ettei sun onnellisuus, oikeus olemassaoloon ole kiinni painosta. Tai ainakin suurimman osan ajasta käsität, ettei paino tai ruoka ratkaise; sitä tarkoitan siis tuolla "oppii elämään".
Ja se toinen asia, viiltely. Tein samaa, vessassa, kaupungilla, suihkussa, huoneessa jne jne. Kuten itsekin tiedät, keinoja on loputtomiin. Välillä vietiin ambulanssilla tikkaukseen, välillä hoitui osastoilla. Oli myös kerta, jolloin ei voitu tikata. Omista viiltelyistä (tai siis siitä viimeisestä) on nyt ...yhdeksän vuotta. Se mitä itse olisin silloin toivonut, olisi, että joku olisi kertonut mulle sen, minkä nyt tiedän liiankin hyvin. Niistä jää jäljet. Nyt jäljet ovat jo vaalenneet, mutta hävinneet eivät. Jokaikinen päivä, etenkin kesällä ja muina hihattomina aikoina elän sen asian kanssa, että olen joskus viillellyt, eikä niitä jälkiä saa lopullisesti pois. Mutta onneksi, niidenkin kanssa oppii elämään ja sekin päivä tulee, että ymmärrät, ettei ne ratkaise mitään. Näkyvät haavat eivät kerro pahasta olosta sen enempää kuin mikään muukaan. Sun sisintä ei niistä näe.
Ja ainoa, joka voi tähän kaikkeen vaikuttaa, olet loppuviimein SINÄ ITSE. Toki tarvitset hyvää hoitoa, ammattilaisia, rakkaita ja läheisiä, mutta lopulta KAIKKI on kiinni siitä, mitä itse haluat. Voit elää loppuikäsi laihana tai laihempana ja päivitellä kuulumisia Auroran, nelosen ja kodin väliltä. Ja kyllä, saat sääliä, huomiota, välittämistä. MUTTA jäät paitsi kaikesta siitä, miksi täällä kannattaa elää. Ja ihan vain jotain mainitakseni: ystävät, rakkaat, parisuhde, oma koti, opiskelu, työt jnejne. Lista on loputon.
Toivottavasti en loukannut, ei sitä en halunnut. Halusin vain kertoa, että tuosta kaikesta voi päästä eteenpäin, tai ainakin olen itse päässyt, tai pääsemässä. Se tie on helvetin pitkä ja välillä tekee todellakin mieli luovuttaa. Mutta kannattaa jaksaa, joka päivä vähän enemmän ja enemmän. Mutta kuten olen todennut, valinta on SINUN! <3
Hui Noorasein! Tämä päivityksesi kyllä pelotti! Hienoa että sait jäädä - vaali sitä ja yritä jaksaa... Kuten yllä oleva "anonyymi" Sinäkin voit selvitä! Haleja! <3
VastaaPoista