2012/02/04

Darling You're Nothing

Ei ne ollutkaan keksinyt siellä polilla mulle mitään uutta. Tai ainakaan mitään, johon olisin valmis sitoutumaan. Ehdotettiin, että kun painoindeksini laskee viiteentoista, menisin automaattisesti osastolle ja kun se olisi 16, pääsisin takaisin avohoitoon. Kohdallani se tarkoittaisi, että olisin heti saanut pakata tavarani ja mennä syömishäiriöosastolle hoitoon pariksi viikoksi. Minulla kun se paino nousee aluksi aina sen viisi kiloa viikossa, niin hoitojaksot olisivat todella lyhyitä. Mitä siitäkin hyötyy?

Sanoin siis ei tälle lääkärien idealle. Kääntöpuolena vain on, että mun polikäynnit lopetetaan, koska "en pysty sitoutumaan mihinkään hoitoon, ja psykiatrian polilla ei voida seurata fyysistä kuntoa". Olisi kuulemma väärin mua kohtaan laittaa mut työstämään asioita, joihin mun nälkiintyneet aivot eivät pysty. Odotan edelleen tietoa, mitä jatkossa tapahtuu, mutta mut varmaan heitetään vaan terveyskeskukseen, jossa voidaan seurata veriarvoja ja muuta sellaista.

Vähän paskat on vaan fiilikset, kun tohonkin hoitajaan alko jo muodostua luottamusside. Nytkö mulla ei ole enää ketään, jolle purkaa oloaan? Vanhemmille en puhu, tyttöystävälle kyllä. Ehkä pitäis alkaa miettiä uusiksi sitä yksityistä.

7 kommenttia:

  1. öö mitä vittua julkinen puoli taas... koitaha jaksella ja jos vaa rahaa on jotenki niin suosittelen kyllä yksityistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isovanhemmat ois valmiita kustantamaan, mutta pelkään ettei mulle oo siitä mitään hyötyä, kun ei toi julkinenkaan muka toimi. Huoh!

      Poista
  2. Moi, kauan oot sairastanu anoreksiaa? Ootsä muuten miten pitkä?

    Toivottavasti saat hoitoo ja apua sairautees. Oot kamalan pieni <3 Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun reilu kolme vuotta olen sairastanut. Pituutta löytyy 165cm.

      Poista
  3. Kannattaa kokeilla ihan mitä vaan.

    VastaaPoista
  4. Voi kun löytäisit sellaisen hoitotahon, joka oikeasti osaisi auttaa. Olet ansainnut parantua ja toipua. <3 Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. mä sain sh-keskuksessa hyvää hoitoa niin kauan, kun mun ensimmäinen terapeutti oli töissä. seuraavasta ei sitten oikein mitään hyötyä ollutkaan, ja nyt oon aina niin vihanen terapiassa ja koko terapia päivän, että jäähyllä... :(
    mut kannattaa kokeilla yksityistä, jos vaan mahollista.

    VastaaPoista