2012/10/13

Viking Death March

Loma meni niin pilalle kuin vain voi kuvitella. Okei, söin välipalajogurtin, mutta sen jälkeen jäi vielä nälkä ja tarve ottaa jotakin, joten söin siihen sitten toisenkin jogurtin. (Kahvi-jugu on muuten tosi hyvää.) Tästä "ahmimisesta" seurasi kauhea ahdistus ja itkin äidillekin, että nyt on pakko oksentaa. Ja niin oksensinkin. Siitä vain tuli fyysisesti niin huono olo, että en pystynyt loppuiltapäivänä tekemään mitään järkevää kuten viemään koiraa ulos. Itkin sohvan nurkassa itseeni käpertyneenä.

Ossastollakin oli taas vaikeaa syödä, itkin omahoitajallekin oloani ja se auttoi vähän. Sain molemmat tarvittavat (temestan ja zyprexan) samaan aikaan ja odottelen tässä vaikutusta.

Mutta kuten äiti minua lohdutti: välillä tulee takapakkeja ja välillä otetaan askel taakse, mutta sitten taas kaksi eteen.

11 kommenttia:

  1. Äitisi on oikeassa. :) Mutta positiivisena asiana on kuitenkin, että sinä itse halusit syödä lisää. Vaikka lopputulos ei sitten ollutkaan ihan paras mahdollinen (oksentaminen), niin mielestäni otit jo suuren askeleen eteenpäin! Todella hienoa. Olet hyvää vauhtia menossa kohti parempaa elämää, eli älä lannistu tuosta takapakista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samaa mieltä! suuri askel oli syödä vapaaehtoisesti. vielä ne myös tulee pysymään mahassa, lupaan sen!

      Poista
  2. Hei sä oot jo todella hyvää vauhtia paranemassa! Takapakkeja tulee, mut niistä selvitään. Oot ihan uskomattoman vahva ja ihana, selviät tästä aivan varmasti vaikkei aina siltä tunnukkaan. Paljon haleja sinne ♥

    VastaaPoista
  3. komppaan myösin sun äitiä. ja oon tosi tyytyväinen, että pystyit kertomaan sun tunteesi. et oksentanut salassa anten muifden ymmärtää, että sulla on kaikki ok. oon myöskin siitä iloinen.
    muut tietää, mikä sun tilanne on. ja se vaatii rohkeutta kertoa, että missä mennään. itse en olis siihen pystynyt.
    ja nyt kun muut tietää, että et pystynyt pitämään syömisiäsi sisällä, pystyvät he auttamaan sua.
    kyllä sullekin tulee vielä hetki, kun pystyt pitämään sisällä vaikka ahdistaa. ja hetki, kun ei edes ahdista. :)

    sä vielä voitat ton, kun vaan jaksat taistella, ja saat muilta tukea taisteluun. mutta sekin edellyttää, että kerrot muille missä menet ja että ahdistaa ja oksensit. :)

    voimii sinne.
    kyllä sä voitat, jos vaan jaksat taistella ja huutaa apua!

    VastaaPoista
  4. Mikä on luuntiheysmittauksen tulos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maanantaina saan tietää, mutta tuskin se osteoporoosista vuodessa on mihinkään muuttunut.

      Poista
  5. Hei Noora! Olen niin samaa mieltä ylläolevien kanssa; takapakkeja tulee mutta niistä ei saa lannistua. Kuten äitisi ihanasti sanoi; yksi askel taakse ja sitten taas kaksi eteen. Ja hei - tämä oli vasta eka lomasi; lomia tulee ihan varmasti lisää. Ja lomathan ovat nimenomaan harjoittelua; nyt ei ehkä mennyt ihan nappiin, mutta siksi onkin tosi hyvä että olet edelleen hoidossa ja voit saada tukea ja apua, jotta seuraava loma menee paremmin. On hienoa että pystyit olemaan rehellinen niin äidillesi kuin omahoitajallesi. Näin he pystyvät tukemaan ja auttamaan Sinua parhain mahdollisin tavoin. Ja näin ollen seuraava loma meneekin varmaan sitten paremmin, eiksje! (Ja, joo, kahvijugu on tosi hyvää :))

    Lämmin voimahali Sinulle! <3

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Tosiaan, loma oli vasta ensimmäinen ja seuraavalla on varaa petrata. Takapakkeja tulee, mutta se on pelin henki, niistä ei pidä itseään soimata. Nyt vain tsempaten kohti uusia haasteita! <3

    VastaaPoista
  8. Välillä huomaa jo ihan oikeast muutosta sun asenteessa yms, mikä varmaan johtuu siitä että oot edes hieman saanu sitä sun kovasti tarvitsemaasi painoa. Oon varma että sä vielä paranet! (:

    VastaaPoista
  9. Ei lannistuta! Tsempaten vaan seuraavaan lomaan.

    VastaaPoista