2013/08/23

Like A Rat Does Cheese

Vajaa puoli vuotta sitten olin vielä tarkkojen kellonaikojen ja turvaruokien orja. Suutuin jos joku ehdotti minulle aamupalaksi muuta kuin puuroa ja omenan. Leipää, rahkaa tai banaani? No way. Aina piti saada samat ruoat päivästä toiseen.

Ja nää mun lounaatkin yksin ollessani.. Keitetty kokonainen parsakaali, pari maissintähkää, tomaatti-soijarouhe-oregaano-soossia tai wok-vihanneksia. Ja ne muka maistu niiiiiiiin hyvältä. Olin vielä ylpee ittestäni kun olin saanut syötyä vatsani täyteen. Juu, alle 200kcal, syytä olla ylpee kun toi ei riitä ees laihduttajalle saati jos pitäis painoa nostaa. Että ihminen voi olla tyhmä. "Mä voin illal sit syödä pari karkkii ku oon kituuttanu koko päivän paril omenal ja viilillä."

Valitsin kaupassa välipalaks mieluummin purkillisen herkkusieniä kuin jäätelön, koska jätski pitää syödä nopeesti ja herkkiksistä saa nautiskella pikään. (Ettei VAAN ois ollu kalorit, jotka vaikutti?) Sitten laskin minuutteja, että saan avata kyseisen purkin. Eikä tullut kysymykseenkään, että ruoan ois voinu syödä muutamassa minuutissa, ei, siihen piti käyttää ainakin puoli tuntia. Jos ei ollut aikaa, oli hyvä tekosyy skipata ateria kokonaan.

Ja jos antoi muiden tehdä ruokaa tai käydä kaupassa.
"Ei ei, älä ota sitä täysrasvasta juustoa."
"Mä en syö, jos toi ruokakerma on yli 4prosenttista."
"Ei niitä vihanneksia oo pakko friteeraa siin öljyssä, ei ne pala!"
"Tää rasvaton on paljon parempaa!"
"Onhan se varmasti lightia?!"
Edelleen mä näitä päässäni pyörittelen, mutten viitsi enää mainita ääneen. Se ois vaan voitto anoreksialle.

Mitä kaikkea syömishäiriö on saanut teidät uskomaan?

14 kommenttia:

  1. Tuttua, niin tuttua. Sitä huijaa itseään ihan 6-0 ja kuvittelee, että kasvissörsselit, joissa on 0 kaloria, muka oikeasti maistuu hyvältä. Onneksi taidamme molemmat olla päässeet edes vähän pidemmälle ja uskallamme enemmän. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Edelleen kyllä tykkään osasta noista turvaruoista, mut ei ne enää pelkilteen menis, saati sitten ainoana sallittuna..

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noi vänkäämiset on tuttua ''en ota jos ei oo rasvatonta'' ''mitä ruokaa on? Jos se on jotain mihin laitetaa rasvaa nii en syö'' ''syön vaan saarioisen lihakeittoa''. Ja myös toi ajankäyttö on niin tuttuu. Meni joskus 2 tuntii syödä yks hedelmä ja lasi laimennettua mehua. Joskus myös aloin huutamaan ja itkemään hullusti kun hoitaja laittoi lautaselleni 1dl ylimääräistä laatikkoruokaa, siis omgggg.. Ja jumppaaminen huoneessa, niin että luista on tullut mustelmat seinään. Niin ja nenämahaletkun tulppa piti laittaa auki jotta ruoka valuisi ulos. Ja miljoonat vartalokuvat itsestään vielä...

      Poista
    2. Jos ruokaa oli vähänki enemmän ku piti nii "yhyy en voi syödä mitään". Nenämahaletku <3 en saanu sen kautta mitään ulos, mut revin sen aina irti, kävin oksentamassa ja laitoin ite takas O_O
      Vartalokuvat ja luuherutukset, kerättiinkö itselleen todistusaineistoa siitä että on joskus ollut laiha vai yrittikö sitä vain nähdä itsensä oikein? Ku jotkut muka pelästy omia kuviaan, mä ainakin näytän samalta peilistä ja linssin läpi :D

      Poista
    3. Voi ei toi nenämahaletku juttu oli ehkä tyhmin kuulemani :D Ite muistan sadoista oksentelukerroista sen, kun oksensin osastolla huoneeni roskiksen pussiin, kävin tyhjentämässä sen ja laitoin takaisin roskikseen :D Että tää sairaus on niin typerä.

      Poista
    4. Näitä tyhmyyksiä löytyis vaikka kuinka, mut ei viitti järkyttää lukijoita ;)

      Poista
  3. Liikuntatunnilla joskus mietin, että ompas mun kunto parantunut kun jaksan koko tunnin juosta sählypallon perässä. Nyt kun mietin sitä, niin todellisuudessa se oli sitä adrenaliinia, jota keho alkaa tuottamaan kun se ei saa tarpeeksi ravintoa, sen avulla kun sitten pystyis "metsästämään" itelleen ruokaa. Hassua on myös, miten alkaa tekemään itsensä kanssa erilaisia ja täysin käsittämättömiä lupauksia, kuten "jos seisot koko bussimatkan ajan saat syödä pussillisen karkkia" tai "jos saat kokeesta hyvän numeron, voit mennä kavereiden kanssa kaupungille syömään". ~ Olen tässä muutaman kuukauden seuraillut blogiasi ja nyt vasta uskalsin käydä kommentoimaan. Oot saanu kestää niin paljon ja toivon, että asiat rupeis nyt sujumaan. Vaikutat niin mukavalta ja ihanalta ihmiseltä, että sä todellakin ansaitset elää elämääs ilman syömishäiriön kahleita. Paljon stemppihaleja. uvu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes palkinnut itseäni bussissa seisomisesta tai oikeastaan mistään muustakaan, kaikki oli vaan käsittämätöntä pakkoa.
      Toivottavasti itselläsikin menee jo paremmin :>

      Poista
  4. Mulla on tä tyhmä joko tai -ajattelu. "Ei oo mitään järkeä likkua jos on syönyt liikaa, liikun vasta sitten kun oon syönyt muutaman päivän mahdollisimman vähän tai en ole syönyt mitään koko päivänä " -toi on ehkä yks tyhmimmistä ajatuksista :D
    Ja mulla oli kans se että aina piti syödä samaa aamupalaa ja samaa iltapalaa ja puuro aina samasta kupista jne. ja jos ruokailu venyi niin siitä tuli kauhea ahdistus jos sen joutui syömään myöhemmin. Onneksi se ei ole enään ihan tollasta kun asun yksin.

    Ja on niitä kaikkia lisääkin jos jaksais miettiä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelu "oon syöny tänää jo niin paljon, ettei mitään järkeä liikkua ku en voi kuluttaa kaikkea".. Tiettyjen teemukien, kulhojen yms. lisäksi pikkulusikat! Puuro, keitto, jogurtti, kaikki pikkulusikalla :D

      Poista
  5. Voi että, näitä "niin todellisia" uskomuksia kyllä riittää vaikka muille jakaa.. :D
    Mm. ruoan hajusta imeytyy kaloreita, mutta jos ei hengitä, energiaa ei kulu. (nyk.huom. hengitykseen ei tarvita energiaa....) Ruoan koskettamisesta imeytyy myös energiaa, ja vartalovoiteista rasvaa. Muiden ruokien kalorit leijuu varmasti jääkaapissa minulle varattuun yksinään odottavaan omenaan, ja ruokapöydässä kun käännän selkäni, niin lautasellani olevaan perunaan on pistetty jollain ruiskulla öljyä sen sisuksiin. Kasvissosekeitto on varmasti tehty veden sijaan öljyyn! Ja hei, lihoin varmasti eilisestä sata grammaa, koska en tehnyt ennen nukkumaanmenoa ylimääräistä sataa äxää!!!!
    Ok??? XD Kun näitä kirjottaa ylös, niin lähinnä vaan naurattaa. Tuntuu omituiselta, että oma mieli voi kuvitella jotain tällaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en onneks pelänny hajuja :D
      Iltajumppa, varmasti sata vatsaa vaikuttaa seuraavan aamun painoon ainakin puolella kilolla..

      Poista