Great Day

AAAAAaaaaaaaa, en kestä kun kaikki on vaan niin kivaa! Hetken kelasin, että elämä on perseestä, mutku voin oikeesti saavuttaa vielä vaikka mitä! Oon miettiny että oon liian vanha siihen ja siihen, mut sitä enemmän elämää valuu hukkaan kun sairastan. En mä nyt yhtäkkii haluu normaalipainoseks, en todellakaan, mutta pikkuhiljaa jos voimat palautuu mä voin vihdoin palata oikeeseen elämään. Mulla on siihen mahdollisuus, vaikka usein ajattelen etten enää ikinä pysty olemaan normaali. Tästä voi selvitä, vaikka oon tuhlannu jo ihan liian monta vuotta sairaaloihin, itsesääliin ja avuttomuuteen. Mun tavotteet on aina ollu liian korkealla, sit oon pettyny ja masentunu ku en ookkaan päässy täydelliseen tulokseen. Joo, ilman muuta olen paska jos en saa matikasta tai biologiasta kymppiä kuten aina ennen? Sori nyt vaan, mutta kun kaikki lukiossa jonne keskiarvo oli yli ysin on oikeesti hyviä/fiksuja/tms, ei voi olla enää se luokan paras. Siihen ajatukseen en koskaan tottunut ja paloin loppuun.

Mä myönnän. Kouluun paluu on kauheinta mitä tällä hetkellä voin kuvitella, vaikka samalla ois ihanaa oppia uutta. Nään siitä välillä untakin, kuinka saan tunnilla hermoromahduksen enkä pysty lopettamaan itkemistä. Mä oon unohtanut kaiken tässä viiden vuoden sairasloman aikana, joten perjaatteessa mun ois aloitettava lukio alusta. Pakollisia kursseja on kyllä kasassa, mutta kun ne mitä haluan lukea vievät todennäköisesti sen kolme vuotta. Ja sit mä oonkin jo joku vanhus kun pyrin jonnekin muualle :---o Mut se koulusta, ei oo vielä ajankohtaista.

Caramel! En vaan ymmärrä miten tommonen pikkuotus tuo niin paljon iloa elämään. Mä en oo varma, että tunnistaako Karkki ees mua, mutta aina kun juttelen sille se tulee tervehtimään. Lattialla se pyörii ja kiipeilee mun sylissä. Äskenkin juoksi huoneen toiselta puolelta kun lässytin ja puhelin sille ja nyt se kiipeilee mun selässä :---3 Ei se ikinä ollu tämmönen kun asuttiin Ankun kaa. Teillekin se kirjotti näppiksellä seikkaillessaan tervehdyksen: "7y7mmoöööööööö +_´--lvvvvnvh  g". Ihana pikkuinen :--3

Ja nyt oon sit oikeesti ihan vararikossa. Tuli varattuu taas lippuja keikoille. Keskiviikkona Tavalle kattoo The Soundsii ja lauantaina Haloo Helsinkii Tampereelle! Jos joku on ke tulossa, saa ilmoittautua! Ja ihana Oona yllytti mua varaa Tampereen matkankin, tai enpä tiedä kumpi siinä enemmän innoissaan oli :--D Oon päättäny, että jos musiikki kerran tuo iloa elämään, niin antaa mennä! En vois olla enempää innoissani ja nytki mulla on sunnuntai-illan kunniaksi omat bileet mun huoneessa (kera neiti-hamsterin ja hyvän musiikin). Lapsellinen olo, mutta kerrankos täällä vaan eletään!

(eikä puhuta siitä, että tänään vähän oksuilin kun pääsin kotiin, koska se ei ole olennaista)

wääwää, pitäkää kivaa!

"Juoskaa! Ennen kuin tää pää räjähtää!
Päiväkin vielä niin mä sekoan, päiväkin vielä niin mä kilahdan.
Juoskaa! Ennen kuin tää pää räjähtää!
Ton mä haluun vetää veeseestä, toi on mulkku ja toi on perseestä"