"Pakko syödä jotain, koska päätin etten oo syöny tänään vielä tarpeeks, paino ei saa pudota! Mitäköhän sitä ottais, puuro ois turvallista, mutta tekis kyl mieli ruisleipää juustolla. Ja ehk kurkkuu siihen päälle, mut ei rasvaa, koska saa laittaa vaan joko juustoo tai margariinia, ei molempia samalle leivälle. Vai sittenkin margariinia? Juustossa on vaan kovia rasvoja ku margariinissa ois enemmän niitä terveellisiä, joita mun kroppa tarvii. Siks osastolkaa ei saa vaihtaa salaatinkastiketta juustoihin leivän päälle. Eli epäterveellistä, kertyy suoraan läskiksi. Mutta kun leipä pelkällä margariinilla on pahaa! No älä sit syö leipää ollenkaan jos on noin vaikee päättää. Syö puuroa, sun ei tarvi miettii noita rasva-asioita ollenkaan, koska puurossa ei ole sitä! Sehän on helppo vaihtoehto, eikä edes ole sitä rasvaa, tulee vähemmän kaloreita..
Olikohan toi nyt sairas ajatus?
No mut kyl mun oikeestaan tekee mieli sitä puuroa, siitähän voi nautiskellakin kauemmin kun sen syö hitaammin pikkulusikalla ku parii leipää. Maku vai aika? Aika, koska syöminen on niin kivaa, että siitä pitää saada nauttia piiitkään. Välillä voi joustaa lempiruokien kohalla, koska jos saa syödä vain 300kcal päivässä, mä syön yhen suklaapatukan sijasta mieluummin monta omenaa. Koska onhan se terveellisempääkin syödä omenoita kun ne ei mee suoraan rasvaks niinku kaikki suklaan huonot aineet. Okei, nyt ajatukset menee sairaiks.. Kai? Vai vaan terveelliseks? Koska eihän suklaassa oo vitamiineja. Niin, ja ne omenat syö hitaammin kun muutaman palan suklaata.
Ai nii, se iltapala. Eli puuroa. Paljonkohan? Pakkauksessa sanotaan, että yks annos on 130kcal, mutku on kahes leiväski enemmän kaloreita kun se on se ateriasuunnitelman iltapalavaihtoehto. Et mä voin ottaa ehkä 50kcal enemmän puurookin kun ohjeessa. Ei kukaan huomaa, et mä syönki vähän enemmän.
Mut toisaalt jos se näkyykin vaa'alla nii ne luulee mua polilla hirveeks possuks ja nauraa hiljaa, että nyt sulta meni toi kontrolli, vihdoin murruit! Nyt susta tehään normaali ja sä oot normaalina läski, koska lääkärit ei kato ulkonäköä vaan jotain vitun taulukoita, jotka ei oo tehty mua varten, koska onhan mulla silmät päässä ja nään että olen nyt jo läski, vaikka tavoitepainoon on melkein kymmenen kiloa! Kelatkaa miltä mä sillon näyttäisin?
EI! Nyt on taas sairaita ajatuksia, en mä oikeesti noin ajattele. Tää on sairaus, sä et voi uskoa silmiäs, ne näkee väärin. Vai näkeekö?
No, mul on nyt joka tapauksessa nälkä, joten päätös on, että mä voin syödä ton sovitun annoksen enkä yhtään enempää, ni en ainakaa liho tän nopeemmin. Koska oon huono anorektikko jos lihon liian nopeesti, kaikki kelaa et mä vaan syönsyönsyön, eikä mulla oo kontrollia ja ne nauraa mut ulos tästä maailmasta. Eikä sit ahdista niin pahasti kun muutun rumaks pikkuhiljaa, ni on aikaa totutella siihen kauheuteen. Ja jotkut sanoo, että terveenä näkisi itsensä laihempana tai kauniimpana tai jotain. En mä kyl siihen usko, ku kyl mä oon oikeestaa aika laiha, et välil näkyy luutkin, mut oon semmonen laihaläski et mussa ei oo enää yhtään lihasta kun mun keho on syöny ne, ja kaikki tilalle tuleva on rasvaa. Sitä on tuolla tuolla ja tuolla. Ylimääräistä. Mut mä en jaksa tehä lihaskuntoo, ei mul oo voimii siihen ku oon niin laiska, mä vihaan sitä! Ja ku lihakset pitäis kasvattaa takas, ku lihakset painaa enemmän, ni voikin olla normaalipainossa pienemmässäkin koossa. (thx. Jemina ajatuksesta!) Eikä ois sitä läskii, et oisinki just sopiva mut ois lihaksii. Jep, mut mä en haluu siihen saliljokapäiväoravanpyörään, joten en ala vielä kuntoilla. Mut en haluis kyl lihavaks normaalipainon alarajoilla, et jos söiski vähän vähemmän nii sais lisää aikaa motivaation keräilyyn taas urheilun suhteen. Et sit mul ois silti alhanen rasvaprosentti!
NYT RIITTI! Mä otan just ton ohjeen mukaan puuroa! Vai vähän vähemmän..? Eikun normaalisti ja soijamaidon kanssa!"
Häviö vai voitto?
Miettikääpä ajatuksianne, se on aika jännää. Osan sairaista ajatuksista tunnistin vasta kirjoittaessani niitä ylös ja kuten huomaatte, en mä pysty niitä vastaan aina taistelemaan, välil ne voittaa. Tehään kompromisseja. Mä voitan. Ristiriita on koko ajan olemassa.
ED sucks:<
VastaaPoistaTolla viimeisellä "nyt riitti!" tarkoitan, et riitti sairaat ajatukset, kehoaan ei tarvitse muokata koko ajan! Sitä pitää oppia rakastamaan.
PoistaJoo ja siis ED? Oon joko tyhmä, tai jos puhut energiajuomasta, en ymmärrä miten se tähän liittyy :D
PoistaHaa, nyt tajusin! Eating Disorder! Järki leikkaa näin aamusta :'D Toivottavasti joku sai hyvät naurut! Oon aina lyhentäny sen vaan suomalaisittain sh.
PoistaHahaa ihana Noora, tosin iteki kyl ymmärsin ton energiajuomaks...: D
PoistaVoiei sairaita ajatuksia ei pääse kyllä millään pakoon :--( Sillon pitää vaan koittaa muistaa että ne on vaan anoreksian aiheuttamia ajatuksia ja esim mikään 50 kalorin "ylisyöminen" ei oikeesti vaikuta sun painoon mitenkään.
VastaaPoistaJa se on periaatteessa sama syötkö rasvaa sen 300 kalorin edestä vai porkkanoita koska se ei lihota sen enempää, se vaan korjaa sun solja ja kudoksia ym.
Tärkeintä on kumminkin että syöt etkä luovuta anoreksialle voittoa!
Tsempit <3
pinja
Välillä mä en ajattelekaan kaloreita! On paljon vapauttavampaa kun niitä ei tiedä. Mut nyt. Mä ajattelen niin paljon ihan kaikkee: tulevaisuutta menneisyyttä ja maailmaa, etten kohta enää tiiä oonko sairas vai en ja mikä sairaus mulla on ja millon alkanu ja miks.
PoistaVoi, niiiin tuttua tuo jahkaaminen! Mikään vaihtoehto ei tunnu hyvältä ja jokaista suupalaa pitää punnita mielessään todella tarkkaan. Kunpa tuosta ajattelutavasta pääsisi nopeammin eroon, mutta ei jaksaisi vain odottaa, että on suuremmassa painossa ja aivot taas vireessä. Mutta aina voi koittaa rikkoa ajatusmallejaan ja uhmata mörköä. Tsempataan siis tahoillamme! ;)
VastaaPoistaOikeassa seurassa rajojaan saa rikottua, välillä taas on niin tapojensa ja ajatustensa orja, että...
PoistaSurullistahan tuo ajatusmaailma on, ja varsinkin, kun sen niin tunnistaa... Mutta siitä voi päästä eroon, tai ainakin sitä voi oppia hallitsemaan!
VastaaPoistaOotko koskaan miettinyt, tukeeko sh-klinikka sun paranemista vai ylläpitääkö sairautta? Tämä ajatus nousi tuosta lausahduksesta, mitähän ne polilla ajattelee.. Tai oletko puhunut näistä siellä? En tarkoita, että hoito pitäisi lopettaa, mutta toivon että mietit, miten se toimisi nimenomaan tukena, ei ylläpitävänä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaJossain välis ne heitti mut ulos sieltä polilta. Kävin vaan terveyskeskuksessa punnituksessa ja labroissa kerran pari kuussa. Voin sanoo et se ei auttanu, onneks sain itkettyy itteni takas sh-klinikalle ku painoindeksi oli vähän päälle 11.
PoistaHyvin samanlainen ääni puhuu myös tämän tytön päässä. Pahinta se on kaupassa. Kun samalla tavalla joku analysoi kaikkea mitä mietit ottavasi, tai otat. Lopputuloksena laitat asioita koriin, otat korista pois, laitat takaisin, otat taas pois, kierrät kaupan, laitat samat asiat uudelleen koriin että voit ottaa ne pois.
VastaaPoistaJoku voisi sammuttaa meidän kaikkien viattomien ihmisten päästä nuo kamalat äänet ja antaa meidän olla.
Mä en välttämättä ees poimi niitä tuotteita aina koriin, kävelen vaan kauppaa ympäri ja vertailen, vaikka olisi kauppalista mukana ja juuri ne tietyt aineet kirjoitettuna. Silti miettii, pitäiskö ostaa jotain uutta teemakua, toi ois tarjouksessa, tota vois ostaa kaappiin turvaruoaks... Otat vaikkapa ruokakerman 7%, vaikka piti olla 15%. Viet sen hetken kuluttua takas hyllyyn (koska kaiken pitää aina olla oikeilla paikoilla! Siis ruokien, mun huone on ihan kaaos, mut jääkaapis kaikelle on tietyt paikat.), otat vielä kevyemmän vaihtoehdon, alat miettii mitä järjee täs on... Ja kierros jatkuu.
PoistaJep. Niin kovin tuttua.
PoistaMiten kaupassa käynti voikaan olla niin hemmetin vaikeaa? En ymmärrä.
mä tunnistan ton jatkuvan ristiriitaisuuden kans ittessäni ja sen ainasen jahkaamisen ja tasapainoilun. se on aika kuluttavaa ja rankkaa ja odotan sitä päivää kun niitä ei ole tai ne ei vaivaa!
VastaaPoistaNiinpä! Enkä saa näitä ajatuksia yksin ollessani järjestykseen. Tarviin vierihoitoa ruokailun jälkeen niin, että kukaan ei vilkaitsekaan mun likaisuutta kun oon lopettanu syömisen.
PoistaKäytkö sä enää höyhenessä? Mä laitoin sulle siel viestii... Ku näin sut yks päivä itiksessä viime viikolla, olit jonku miehen kanssa. Katoin sua ja hymyilin, tummampunanen pipo ja septum.
VastaaPoistaEn juurikaan, ihan satunnaisesti lukemassa muutamien päikkyjä ja jos on todella huono päivä, purkamassa sairaita ajatuksia, joita blogissa ei kehtaa mainita, ulos. (Anonyymeille tiedoksi, että en pro-anaile tai kannusta ketään laihduttamaan, enemmän mua surettaa kuinka moni haluu tuhlata tähän elämänsä.) Vastailin.
PoistaVoeevoee... :( Itse menen listan mukaan joka ilta, ja siinä - listassa - ei oikeastaan ole vaihtoehtoja, jotta ei menisi liian hankalaksi. Suklaatia menee, listan mukaan, edelleen joka ilta! JA leipää JA rasvaa JA juustoa! ;) Epäterveellistä? Ehkä. Mutta, hätä ei lue lakia. Kun tuota elopainoa on nostettava on kaikki keinot sallittuja! Vaikka sitten söisi pieniä kiviä, kuten eräs viisas ravitsemusterapeutti kuuluu sanoneen...!
VastaaPoistaJa kun se päivä koittaa, että ollaan ihmisen näköisiä, eikä listoja enää tarvita, niin pistetään kyllä sellaiset riemupippalot pystyyn, että, Nooraseni! Mutta siihen asti neuvotellaan mahdollisimman vähän ed:in kanssa! <3
En oo käyny ravitsemusterapeutilla kahteen vuoteen. Mulle on osastolla vaan tyrkätty käteen se yleinen lista, jonka kanssa oon lähteny kotiinkin tietäen sen nostavan mun painoo kilon viikossa. Eipä ilman 24/7h tukea sitä listaa noudateta. Haluisin jonkun johon vois sitoutuu, että kaikki päivät ois ruokailuaikoineen ja määrineen täsmälleen samanlaiset. Siks mä välillä linnottaudun kotiinkin, että saan noudattaa omaa rytmiäni riippumatta muista. Enkä mä voi mennä suoraan ruokapöydästä nukkumaan!
PoistaNo mutta hei - olisiko siinä idistä, että, kun nyt siellä sh-polilla kuitenkin saat olla, pyytäisit ihan ajan rav.terapeutille ja laatisitte Sinulle ihan omannäköisesi listan, jota Sinun olisi helpompi noudattaa? Ja sitten uusia aikoja rav.ter.:ille jos ja kun sitä täytyy päivittää tai muokata. :)
PoistaTänään puhuttiin juuri jalkautuvan kanssa, että maanantaina kysyn onko ravitsemusterapeutille mahdollista päästä.
PoistaRav. terpalle ei voi varata aikaa ennen kuin HoKossa on keskusteltu asiasta..
Poistamä itse sairastin pahaa anoreksiaa pari vuotta sitten. valehtelisin jos sanoisin ettei se enää yhtään hallitsisi mun elämää, mutta halusinkin tulla antamaan sulle toivoa :) minä olen oppinut hallitsemaan anoreksia ajatuksia, olen oppinut tainnuttamaan ne ennenkuin edes kerkeän niitä miettiä. ajattelin silloin 20kg laihempana etten IKINÄ halua tulla normaalipainoiseksi, ja se pelotti aaaivan hitosti sillä en myöskään ollut koskaan ollut terveenäkään normi painossa. mutta, kun normaalipaino sitten saavutettiin, ei se enää tuntunut niin pahalta, peilistä nimittäin. vaa'alla se oli shokki mutta siihen tottui. olen paljon vähemmän kriittisempi kehoani kohtaan kuin anoreksiassa, jännä sinäänsä koska minultakin löytyy rasvaa. mutten ole lihava, en ole. olen hoikka nuori nainen mutta normaalipainossa, saanut paljon kehuja :) noora anna itsellesi mahdollisuus parantua, normaalipaino pelottaa nyt mutta voin luvata että se ei ole enää läheskään niin hirveää kun olet sen saavuttanut. ehkä häviät anoreksialle mutta mieti tahdotko tosiaan viettää loppuelämäsi tämän kamalan kuolemaan johtavan sairauden kanssa?
VastaaPoistatutulta kuulostavia nuo ajatuksesi, muista aina miettiä mikä vaihtoehto tuo sinut lähemmäs elämää ja mikä taas kuolemaa. tsemppiä hirviästi<3
pinja
Kiitos kannustuksesta, kukaan ei vaan kerro kuinka rankka tää työ henkisesti on. Kuinka itsensä joutuu rakentamaan pienistä murusista kokonaan uudeksi.
Poista