It's So Easy

Tässä teekuppi vieressä nautin aamun hämäristä tunneista. Heräsin taas liian aikaisin ja unisaldo jäi turhan pieneksi.

Toissapäiväinen The Soundsin keikka oli super! Mä oikeesti voisin elää musiikille, käydä kattoo ku hyvät bändit esiintyy ja fiilistellä yleisössä. Kadota siihen hetkeen. Iloita. Surra. Riehua. Eläytyä. Mennä mukana. Välittämättä mistään muusta, mutta samalla liittämällä biisien sanat omaan elämään.

Ja voin kertoo, että kun syö, oikeesti jaksaa paremmin. Joku about vuos sitte oltiin kattoo Billy Talentii, ja vaikka olikin mun lempibändi, toivoin jo puolessa välissä että ne lopettais. En jaksanut hyppiä ja huutaa koko keikkaa ja vielä kotiin päästyäni sydän jyskytti siihen malliin, että ajattelin et se vetelee viimeisiään. The Soundsin jälkeen puolestaan olin niin adrenaliineissa, että juoksin melkein koko matkan Tavastialta kotiin, koska oli vaan niin mahtava fiilis. Kuulokkeet korvissa, pari vastaan sattunutta ihmistä katsoo kummissaan, Helsingin öiset valot.

Tän näkösenä liikenteessä.

Eilen nukuin pitkään tavalliseen nähden. Päätin, että tänään ei perhana vie oksenneta, vaikka kuinka tekisi mieli. Kävin Itiksessä kasomassa talvikenkiä (ja kaikkee muuta kivaa). Joonaksen kanssa käytiin myös syömässä  Espoon Sellon Chico'sissa. Ja koko annoksen annoksen söin (kuten silloin kun olin terve, kun on kerran maksettu, niin syödään koko rahan edestä): soijapihvi, tofua, lohkoperunoita, paistettuja vihanneksia, pinaattia.. Kaloreista viis, oli hyvää! Ja iltapalaksi puoli litraa jäätelöä, koska teki mieli.

omnom.

Paino oli eilen uuden vuoden tavoitteessa. Toisaalta vähän ahdistaa, että nyt se ei saa nousta grammaakaan joulukuun aikana, koska mukamas tavoitepainoa ei voi myöskään ylittää. Mutta miksei voisi? Ajattelin, että voisin palkita itseni jollain (tatuoinnilla!) kun saavutan 45 kiloa. Se oli korkein painoni terveenä ja sen takia jotenkin maaginen luku. Toki tosta ois tarkotus jatkaa eteenpäin, mutta välitavoite!

Oon onnellinen ja yritän nauttii täysillä näistä tunteista, elää hetkessä, koska romahduskin tulee väistämättä. Ei vaan saa antaa sen viedä mukanaan. Nään itseni peilistä kauniina (mutten edelleenkään liian laihana) ja viime aikoina ihan tuntemattomatkin ihmiset on tullut sanomaan bussissa, metrossa, laivalla, että kaunis tyttö. Aika randomii, että joku ylipäätään puhuu julkisissa liikennevälineissä, saati sitten kehuu ulkonäköä. No, miten vain. Nyt voisin kömpiä vielä hetkeksi kullan kainaloon, jos saisi vaikka vielä tunnin nukuttua. (Oot ihanin, kun kuitenkin luet tän, kiitos että oot siinä ♥)

Hyvää itsenäisyyspäivää! Ottakaa rauhallisesti, syökää ja polttakaa kynttilöitä ikkunalaudalla :---)