(Drop Dead) Beautiful

Kaikki on vaan niin.. ei mitään. On niin tyhjä olo yhtäkkiä. Kävin äsken hyvin lyhyellä kävelyllä, en kestänyt peilailla itseäni ikkunoista ja vastaantulijoiden silmistä. Hämärä asunto, verhot ikkunoiden edessä. Teetä neljättä kupillista, Salattuja Elämiä ja musiikkia, lämmin huppari.

Voisin tuijottaa valkoista seinää, kunnes joku tulee kotiin, mutta mietin jos lähtisin lounaan jälkeen bussilla Hietsun hautasmaalle, siellä ainakin on rauhallista.

Kuljin kotiin siipi maassa,

Hämärässä halki hautausmaan
Pahat sanat tuntui kaukaa
Kaupungilta korviin kaikuvan

Tahdon pois, tahdoin niiden alta pois 

Kännykkä jäi Joonaksen autoon, mut en oo juurikaan ees kaivannu sitä. Terapeutille laitoin sähköpostia, mutta ajatus yhteydenpidosta kehenkään tuntuu ylivoimaiselta. Ois pitäny käydä aamulla labrassaki, mutten voinut lähteä sairaalaan odottamaan omaa vuoronumeroani mummojen keskelle. Pahimmillaan saa jonottaa tunnin ja aina joku tulee juttelemaan. Nyt ei pysty.

Pitäisköhän tää mieliala laittaa hormonien ja kuukautisten piikkiin?

Ajatella ei jaksa. Viillellä ei jaksa, harkitsin sitä, mutta totesin et siitä tulis vaa hirvee kipu ja sotku. Ruokaa ei tee mieli, mut yritetään. Nukkuminen ois kiva, jos sais unta. Jos sit vaik televisioo, ostos-tv:kin käy. Ja teetä lisää?

Haloo Helsingin kolmas levy on nyt mun korvissa pelkkää angstia, miten iTunes osaakin valita soitettavat biisit näin huonosti?

Kaaos ei karkaa, se seuraa mua...