Yks tyyppi tietää, tai no kaks. Elämä ei oo helppoo syömishäiriön ulkopuolellakaan. Puran ajatuksiani päiväkirjaan eikä kukaan tule neuvomaan mitä tehdä. Tää on mun oma päätös, jota oon harkinnu jo jonkin aikaa. En tietoisesti, mutta puheistasi päätellen kuitenkin jo pidempään. Oon vaan niin sekaisin tunteitteni kanssa, etten tiedä mitä haluan. Luulen tietäväni, mutta jokainen vaihtoehto sattuu. Ja sit se sattuu lisää. Kipu menee kuitenkin ohi, lupaan sen. Samalla voin kuitenkin tehdä elämäni suurimman virheen, mutta ehkä mä otan sen riskin. Yritän luottaa, että mäkin voin valita oikein vaikka toiset ois eri mieltä. Välillä on vaan kuunneltava itseään. Ja mä uskon nyt kuuntelevani!
JAJAJA jos luulee, että puhun itsemurhasta, niin EI!
Oon täs juonu litran soijamaitoo tunnin sisään. Faija kysyy mitä hippeilen. Ensinnäkin se on parempaa, ei eläinperäistä ja ekologisempaa kun normimaito. Jos joutuu maksaa tuplahinnan, nii so what. Kylmähyllyst saa parasta (jos ei lasketa kaikkii vanilja-, hasselpähkinä- ja mantelipohjasii / makusii)! Och vegetarianer äter inte fisk, ihan näin btw.
 |
| elämänilo! |
Ei mul oo sillee mitää järkevää kirjotettavaa. Päivä kerrallaan ja noin! Aamusta iltaan, yritys nukkua. Koira. Talvi. Ruoka. Huone. Kirja. Musiikki. Netti. Puhelin. Bussi. Carpe Diem. Luna.
 |
| sunday morning |
Sua suutelen ja huokaisen,
Miksi herään tähän samaan aina uudelleen.
Uskottelen, sua mä tahdo en
Ja pois vierestäs mä meen.
Kuule rakkaani, Carpe Diem ei tänään kelpaa
Kuule rakkaani, Carpe Diem, järki lyö tunnetta turpaan
Tää sattuu, tähän tottuu,
Ja entä jos yksin kuolenkin.
Tiedä rakkaani, että oon vielä täysin kesken.
Uskottelen, sua mä tahdo en
Ja pois vierestäs mä meen.
Kuule rakkaani, Carpe Diem ei tänään kelpaa
Kuule rakkaani, Carpe Diem, järki lyö tunnetta turpaan
Tää sattuu, tähän tottuu,
Ja entä jos yksin kuolenkin.
Tiedä rakkaani, että oon vielä täysin kesken.
Ihan varmasti tiedät itse mikä on Sinulle parhaaksi juuri nyt. Se sattuu. Se on vaikeaa. Surullista. Mutta niin on sairauskin. Välillä sen rinnalle ei juuri muuta mahdukaan. Tai sitten sairaus pilaa sen pienenkin muun. Mutta, ehkä Sinun on vain nyt yritettävä raivata tilaa itsellesi, selvitettävä päätä jonkin aikaa, ja yrittää keskittyä sairaudesta toipumiseen. Yrittäen kuitenkin mahduttaa siihen rinnalle edes pienenpieniä valonpilkahduksia, jotka pitävät järjissä ja koossa, pitkän prosessin ajan. Muista ettei mikään ole lopullista. Joskus on otettava aikalisää. Pyristellä ja yrittää uudelleen. Nauti siinä välissä Lunan seurasta kirpakassa pakkassäässä. Ja ehkä se oma pieni hamsterikin löytää tiensä luoksesi. Ehkäpä juurikin Nurmijärveltä, ken tietää. Kukaan ei korvaa ketään. Ei hamsteri toista hamsteria. Ei ihminen toista ihmistä. Mutta elämä jatkuu. Myös Sinun. Meidän kaikkien. Voimia! ♥ ♥ ♥
VastaaPoistaVälillä kannattaa ottaa riskejä, lopputulos voi olla mikä hyvänsä, mutta sen tietää vasta kun koittaa. ;) Toivotavasti saat ihanan hamsterin!
VastaaPoista