En oo saanu viime päivinä julkaistua mitään kirjoittamaani. Kaikki tekstit on siirtyny Bloggerin luonnoksista tietokoneen omiin tiedostoihin. Tuntuu, että oon ajatusmaailmaltani jotenkin taantunu. "En ansaitse, en osaa, ei huvita, pakko". Seuraavaksi jotain katkelmia viime päiviltä kuitenkin:
Torstaina 24.07.
Mä. Olen. Epäonnistuja. Eli helvvvv(!!!) tuhosin hetken mielijohteesta kuntoutusosastomahdollisuuteni nyt kesän jälkeen. Oikeesti, miks ei voi nähdä päivää pidemmälle? Poltin, mikä tarkottaa mun tilanteessa positiivisia vielä kuukauden päästä. Ei ssstna, vihaan itseäni.
Terapia meni mun mielestä ihan pyllylleen tänään. Väittelyä siitä, kuinka mulla on tai ei oo anoreksiaa. En tainnu sanoo mitään positiivista koko 45min aikana. Tuli ilkee olo kun väitin vaan vastaan. Uskon siihen mitä sairaus sanoo. En oo lihava, nään sen joistain valokuvista, mutta koostun kokonaan rasvasta. Joten mä en tiedä kaupungilla kävellessäni kumpaa hävetä: läskejä vai luita? No nyt lähen ainaki Mayayalle häpee luitani.
 |
uudet tyypit on jees |
Perjantaina 25.07.
Hups! kello on kuus illalla ja oon nukkunu koko päivän. Toisaalta valvoin koko edellisen yön, Kallio ei nuku, että kai reilun kuuden tunnin päikkärit on ok. Nyt viel dogi ulos, safkaa ja nukkuu. Helppo päivä, mut koira-allergia on peestä.
Joo ja onko pakko oksentaa, kun sen lopettaminen on joka kerran jälkeen vaan vaikeempaa?! Sinne meni sekin hyvä jakso.
 |
web-kamerahomoilua |
Lauantaina 26.07.
Laiskotti, mut käytii superpiskin kaa uimas Rajasaaressa kolmatta kertaa tällä viikolla. Alkaa näyttää siltä, että sinilevälautat saavuttaa rannat ihan pian, joten tais olla tän kesän vika meriuinti. Harmi, koirabiitsi on kyl niin kiva. Luna luulee olevansa matkoilla bussissa sylikoira, ai että märkä yheksän kilonen haisuli, pakko se on nostaa syliin ku vaa koheltaa lattialla, eikä pysy penkin alla. Helpompi kanssamatkustajille.
 |
koira söps, minä vamma |
// Tänään sunnuntaina:
Kävin viel eilen näkee Emmii ja Jennaa puistos, huh kuin kuuma auringossa! Ja kyllä syömishäiriöinen toisen tunnistaa, kun juoksin erään ystävättären kiinni ;)) Parin minuutin moikkaaminen vaihtui puolen tunnin kuulumisten vaihtoon jalkakäytävällä.
Siskon pitäis tulla tänää hakee toi pölymoppi. Mitenköhän sitä selvii ilman koiraa? Se kun on pakottanut mut aamusin ylös sängystä.
Mut jee, ei kai täs mittäääää!