2014/08/11

There's No Point Trying Slit Your Wrists With Cheese Cutter

Viikonloppuun mahtui yllättävän paljon, kun ottaa huomioon, että nukuin melkein koko lauantain. Kännykkä äänettömälle, verhot kiinni ja ketipinoreita naamaan. Tuloksena 18h unet, jonka jälkeen aivan järkyttävän huono olo kun ei tuona aikana tullut mitään tietenkään syötyä. Onneksi kaapissa oli pussikeittoa ja papuja, sillä kauppaan en olisi saanut siinä oksetustilassa raahauduttua. Viisasta toimintaa taas! Myöhemmin hain kuitenkin popcornia ja nuudeleita. En tajuu mikä ihme himo mulla on iskenyt nuudeleihin, voisin elää niillä jos niissä olisi jonkinnäköistä ravintoarvoa.

Sunnuntaina näin siskoa keskustassa, sain Lunan hoitoon ja suunnattiinkin sieltä suoraan Tiian ja Aada-westien kanssa Rajasaaren koirapuistoon uimaan. Koirat oli enemmän innoissaan palloista kuin toisistaan vaikka aika samanlaiset itsepäiset terrieriluonteet neideillä oli. Jos ei huvita kävellä, niin sitten ei, mutta uimaan molemmat menivät vapaaehtoisesti. Ja sporapysäkillä joku mies nimes nää Black & White whiskeyks.

valkoinen länsiylämaanterrieri & cairnterrieri
Retken jälkeen laiskana en jaksanut laittaa ruokaa, joten kävin Roballa Yamatossa sushibuffetissa, jossa on laajin Helsingistä löytämäni kasvissushivalikoima. Tai ainakin vaihtoehtoja on enemmän kuin se vaan ~neljä, kuusi jos kananmuna (olen lakto-ovo) lasketaan mukaan.

ei mahtunu lautaselle kaikki
 Illalla käytiin vielä parhaitten tyttöjen kaa kattomassa Sex Tape Tennispalatsissa. Elokuvan saamien huonojen arvostelujen takia suhtauduin filmiin ensin aika nuivasti, mutta kaikelle järjettömyydelle tuli kuitenkin naurettua ääneen. Ja poppareita, joiden kanssa puoli purkkia juustomaustetta, aiivan liikaa.

Yöllä en sitten nukkunutkaan ollenkaan. Tajusin kahden aikaan, että olin unohtanut iltalääkkeet, enkä viitsinyt niitä enää siinä vaiheessa ottaa, koska aamulla piti jaksaa lähteä koiran kanssa ulkoilemaan. Nousin neljältä keittämään teetä, jota join hiljaa ahdistuksissani kylppärissä miettien mihin olen piilottanut teräni. Vaaka-idiootti näytti yli kiloa enemmän kuin ennen viikonloppua, enkä ollut yhtään tyytyväinen. Suunnittelin nestepaastoa tälle päivälle, mutta toteuttaminen jäi ajatuksen tasolle.
Meiän aamulenkkikin oli vauhtia kymmenen metriä tunnissa, käytiin rannassa tuijottamassa veneiden seassa uiskentelevaa rantapalloa (pakko saada!!!!), jonka jälkeen sain koiran kotiin vain nameilla lahjomalla ja ikävästi perässä kiskomalla.

VAANIJAPISKI!
Nyt pitäis mennä maistamaan äidin tekemiä quinoa-pihvejä. Salaa toivoin, että hidastellessani kaikki ois ehditty syödä jo parempiin suihin, mutta Nooralle-jota-on-pakko-syöttää jätettiin tietenkin muutama. Ja perunaa. Ja kukkakaalia. Ja dippiä. Että parempi olla hyvää!

12 kommenttia:

  1. Vähän kieltämättä ihmetyttää, miten asioitasi hoidat. Onko paranemisyritystä tällainen: "kun ei olisi jäetty ruokaa", "oho, 18h syömättä" ja ja ja. Sun pitää ihan tosissaan miettiä, mtien elämäsi hoidat, jos haluat jotain muutakin "saavuttaa" kuin nuo eläkeläispaperit tai jatkuvan syömishäiriöisen elämän jne. Mahdollisuuksia on. Mihin jäi esimerkiksi koulusuunnitelmat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hidastelustani huolimatta olin 100% varma, että pihvejä jää mullekin - mua vartenhan ne oikeastaan tehtiin... 18 tunnin syömättömyydenkin taisin lopulta ihan hyvin korvata, kun paino on noussut? Ajatukset liitelee laidasta toiseen, ei voi mitään (tai voi), että sh välillä voittaa.

      Poista
    2. Ai niin, ja Eiran aikuislukiossa kurssit alkavat vasta kuun loppupuolella.

      Poista
  2. No niin Noora, nyt niitä valoja päälle... Haluutko tosissas edes parantua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin enemmänkin, aiotko tehdä paranemisen eteen sen, mitä se edellyttäisi? Näyttää aika onnettomalta toi meininki... P*skaahan se on, että lensit sieltä kuntoutusosastolta, mutta kyllä sä enemmän pystyt tehdä kuin ton nykyisen!

      Poista
    2. Yritän tässä samanaikaisesti huolehtia koirasta, tehdä firmalle kotisivuja, ilmoittautua kurssille tai parille, olla kokonaan päihteettä, hoitaa hoitokuviot ja tapaamiset kolmessa eri paikassa, pitää yhteyttä edes muutamaan kaveriin, blogata ja pitää itseni kasassa.
      Painon nostaminenkin on melkein kokopäiväistä työtä: suunnittele ateriat, vakuuta itsellesi ettet syö liikaa, ole oksentamatta ja samalla pidä ahdistus ja masennus kurissa, jotta selviydyt päivän muista jutuista.
      Välillä saattaa vähän lipsua.

      Poista
    3. Jos bloggaaminen tai sivujen tekeminen on syömisestä ja parantumisesta pois, niin kannattaa ehkä priorisoida asiat uusiksi.

      Poista
    4. Ei ehkä pois, mutta yksi stressinaihe.

      Poista
    5. "Pakko" puuttua tohon "välillä saattaa vähän lipsua". Uskotko oikeasti, että teet kaikkesi toipuaksesi? En tunne sua ja siksi en voi tietää kuin sen mitä kirjoitat, mutta se minkä kuvan täällä saan, ei ole kovin mairitteleva. Vai eikö sinun mielestä ole erikoista, että vuodesta toiseen killut samojen asioiden kanssa, vaikka yrität kaikkesi? Välillä tuntuu, että jotenkin perustelet (myös itsellesi) sairautesi jatkumista. Muista hyvä ihminen, ettet ole tahdoton nukke. Toipuminen on mahdollista, myös sinulle. Nykyinen yritys ei riitä, sun vain on pakko yrittää ja ennen kaikkea TEHDÄ enemmän, jos toipua aiot. Monet monet ovat toipuneet, miksi et sinäkin?

      Poista
    6. Mis mä sanon yrittäväni kaikkeni? Ja kuka yrittää kun vuorotellen minä ja anoreksia? Häviäjä-voittaja-häviäjä-voittaja-häviäjä.

      Poista
  3. On kyllä tosi hyvä, että saat ajoittain nukuttua kunnon yö-/päiväunet, mutta olisi varmaan vielä parempi jos saisit tasattua lepoasi hiukan. Ettei käy niin, että yhtenä yönä/päivänä nukut sen 18 h putkeen ja toisena et ollenkaan. Ehkä olit ottanut extra-annoksen Ketipinoria kun nukuit noin sikeästi lauantaina? Toinen juttu mitä mietin, kun en tunne noita nukkumiseen vaikuttavien lääkkeiden mekanismeja; onko lääke-uni laadukasta, niin että koet olevasi levännyt kun heräät? Ehkä nuo painon heilahtelutkin saattavat johtua siitä, että rytmi on sekaisin. Hyvä, että hyllytit nestepaasto-päähänpiston, se nyt ei ratkaise mitään. Terve tavoitteesi on jotain ihan muuta. Toivottavasti et myöskään löytänyt terää. Sekään ei ratkaise mitään. Todellakaan.

    Hyvä kuulla, että viikonloppuusi mahtui kuitenkin mukaviakin hetkiä. Rajasaaressa ei sitten taidakaan olla niitä sinileviä? Nauttikaa nyt uintireissuistanne; pian viilenee! Leffaankin ehdit, taisi olla melkomoisen surkuhupaisa pläjäys?! ;) Niin, ja sporapysäkin "herrat" ne usein yllättäviäkin elämänviisauksia laukoo... :D

    Nyt voimia ja määrätietoisuutta lekurin tapaamiseen! Ja yllä olevaan stressinhäivääsi viitaten: yritä asettaa asiat tärkeysjärjestykseen; hoitokuviot: nyt; kurssit & kotisivut: sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin ketipinoria pe-iltana tahallani liikaa. Ja nukun aivan tavallisesti kun lääkkeeni syön, saan levättyä ja näen unia.
      Tajusin että tarvitsen välttämättä ajan opolle vielä ennen koulun alkua ja ajat ovat tiukassa. NYT iski stressi! D:

      Poista