Leevi-rottaa ei enää ole. Muistan vaan pirteän pikkupojan kasvattajalla, ekat viikot yksin kotona kun tajusin rottien persoonallisuuden. Miten niiden kaa leikitään ja mistä ne tykkää. Kesyrotat on ihan parhaita pikkueläimiä omine luonteineen. Leevi ja Romeo oli mun ekat omat rotat. Touhusivat veljensä kanssa sohvalla, vietettiin aikaa kolmistaan ku Ankku oli koulussa. Noiden höpsöjen vauvojen kaa. Silloin kun asuttiin vielä yhteisessä kämpässä. Ehkä joku pidempiaikasista lukijoista muistaa?
Siitä on kuitenkin jo yli vuosi, melkeen kaksi. Ne oli niin söpöjä kasvattajalla kun tehtiin bussimatka Espooseen eikä meinattu löytää perille. Miks pikkueläimet elää niin vähän aikaa? Tuntuu, että kaikki lähtee liian nuorina.. Nyt oli Leevin aika, toivon vaan että Romeo jaksaa ilman veljeään.
Oon enemmän kuin kiitollinen M:lle, joka otti rottaveljekset luokseen eron jälkeen. Oot ollu - ja oot edelleen - aivan loistava mamma noille kiharakarvapojille <3 Tuntuu tekopyhältä tehdä tää postaus, moni jää kaipaamaan niin paljon enemmän kuin minä.
 |
| Leevi vas. |
 |
| Leevi oik. |
edit 21.11 klo 12.20 //
Musta tuntuu, ettei mulla oo ees oikeutta surra. Mähän annoin pojat pois, mulle jäi hamsteri ja rotat sai elää laumassaan. Kun pieniä tarjottiin myöhemmin mulle, suunnittelin jo että siskon vanhasta huoneesta tulis rottahuone. Mut se ei käyny vanhemmille tai toiselle siskolle. Pelkäsin, että pojat joutuu lopetettavaks. Ne sai kuitenkin uuden kodin, kiitos kiitos kiitos! Oon seuraillu niiden elämää vaan facesta, pari kertaa käyny kattomassa. Joten ei mulla oo lupaa, mä hylkäsin ne. Mä oisin jättäny ne kuolemaan...
Sua seuraa 666 lukijaa xD pahisss
VastaaPoistaHahaa, saatanallista!
PoistaAnteeksi, huonoon väliin kommasin. Totta, lemmikkieläimet ovat tärkeitä perheenjäseniä, itsellä ollut kissa ja kaipaan sitä kovasti:/<3
VastaaPoistaIteki mietin, että eihän mulla oikeastaan ole yhtäkään lemmikkiä... Lunakin asuu siskolla, ei tää oo sen koti. Sais vaan ittensä parempaan kuntoon, vois ottaa otuksen ja pitää siitä huolta.
PoistaTottakai itkettää, kun rakkaasta lemmikistä aika jättää... Vaikket Leeviä ja Romeota aktiivisesti enää hoitanutkaan, niin yhtälailla tärkeinä he säilyivät ja säilyvät sydämessäsi. Leevi leikkii nyt lemmikkien sateenkaarella Romeon jatkaessa taivaltamistaan maallisemmissa maisemissa. <3
VastaaPoistaToivon vaan, että Romeo jaksaa, eikä järkyttyny liikaa...
PoistaTotta kai sulla on oikeus surra, etkä sä niitä mitenkään hylännyt... Älä edes ajattele niin, kun ei asia kuitenkaan oikeasti niin ole!
VastaaPoista