Käytiin risteilemässä Baltic Princessillä Joonaksen ja Eliaksen kaa. Milli perui viime hetkillä, joten jätkien kanssa oltiin liikkeellä. Vähän ehkä random lähtee exänsä kanssa laivalle? Mut Haloo Helsinki! esiinty, joten tuli yhdistettyä taas keikka ja laivailu! Torstaina suuntasin päiväosastolta kotiin pakkaamaan repun ja sitten pikapikaa Joonakselle. Ajettiin autolla Turkuun ja ehittiin opiskelijoiden kaa paattiin.
Hytti oli kätevästi heti sisäänkäynnin vieressä vitoskannella, joten tax free, baarit ja muut oli vaan yhtä kerrosta ylempänä. Itsekin ostin muutaman siiderin ja
vesimelonibreezerin ღ, mutten juonut niillä itseäni humalaan.
Kuten osastolla lupasin, huolehdin ennemmin ruokapuolesta. Tän täytetyn juustosämpylän täytteet oli kyllä aivan ö-luokkaa: juustoa viisi siivua ja yksi nahistunut salaatinlehti. Seuraavana päivänä kun ostin samanlaisen, mukana oli lisäksi yksi paprikan pala.
HH! aloitti yhdentoista aikaan ja pääsinkin keskelle eturiviin / tokaan riviin. Parin biisin jälkeen ihmiset alkoi tunkea ja puskea jo niin pahasti, että meni jo vähän fiilis. Jossain puolessa välissä keikkaa meno äityi niin pahaksi, että multa revittiin hiustenpidennykset päästä ja joku yritti kaulasta työntää (kuristaa) mua sivuun. Alko ahdistaa kun tuntui, että talloutuu jalkoihin. Järjestyksenvalvoja tuli lopulta heittää mut pois, koska joku nainen sanoi, että tungin sen eteen ja tuupin ihmisiä. Mitä helvettiä? Järkkäri ei kuunnellu, vaikka mun viereiset tytöt yritti todistaa että oon ollu siinä jo ennen keikkaa... Siinä vaiheessa jo melkein itkin, joten lähdin ihan suosiolla ja löysin sit Mikon mixipöydän taakse istuu. Loppukeikka meniki sit ihan ohi kun yritin rauhoittua, eikä sielt takaa mitään nähnykään.
 |
| maailman rumimmat selfiet Leon ja Ellin kaa |
Keikan jälkeen olin jo ihan valmis menee nukkumaan raskaan illan (ja viikon) jälkeen, mutta eipä jätkät antanu mun jäädä hyttiin. Kuulemma kun laivalle on tultu, pitää myös juoda. En vaan voi ymmärtää. Ja vähästä on ilta kiinni, jos pilaan sen jäämällä menosta pois. Hetkeks lähettiin sit vielä tanssimaan ja join sen E:lle lupaamani piña coladan!
Aamulla heräsin auringonpaisteeseen ja lähdin yksikseni kiertelemään laivalle. Ulkona tarkeni vain pari minuuttia, mutta se ei haitannut, onhan noita saaristomaisemia elämänsä aikana tullut tuijoteltua ja pidän enemmän perspektiivistä omalta purjeveneeltä.
Kahvilassa tarjoiltiin vielä kymmenen jälkeen aamupalaa, joten otin lautasen täyteen turvallista kaurapuuroa, jonka seuraksi teetä ja päärynän. Parasta puuroa muuten pitkään aikaan, hyvin haudutettua. Loppupäivänä en mitään lämmintä enää syönyt, koska rahat olivat niin vähissä ja hinnat ties missä sfääreissä. Sipsiä ja suklaata sai halvemmalla.
Maarianhamina näytti laivasta käsin surkean autiolta. Vierasvenesatama oli typötyhjä, ainoat mastot mitä kaukaa näki, olivat Pommernin. Tuntuu, että katsoin tuota samaa maisemaa vasta kuukausi sitten ja tuntui jotenkin haikealta, että heinäkuusta on jo aikaa vaikka kuinka. Ja kuinka paljon paremmin asiat tuntuivat kesällä olevan kun tulikuumalla kannella luin Tarua sormusten herrasta siskoni kuunnellessa vieressäni musiikkia iPhoneltaan kuulokkeillani.
 |
| hienot värit kun aurinko laski |
Tuli juteltua käytävillä puolituttujen ja tuntemattomien kanssa ja lahjatavaramyymälästä ostin muumitermarin ja uudet kuoret matkakorttiini. Matka nyt oli mitä oli, toivottavasti muilla oli kivempaa kun mulla :---D
