Mä lähdin päivikselle oikeesti sillä asenteella, että otan tästä kaiken irti ja tällä pärjätään pidempäänkin. Mulla on jo niin monta hoitojaksoa takana (vaikkei yhtään täällä), että pitäis tietää kuinka rankkaa tai helppoa tää on. "Positiivisella mielellä pärjää." Oon osallistunu keskusteluihin, selaillu rub4:sen kirjaa, viesteilly ja whatsappaillu kännykkäni akun tyhjäks.
En tuntenu tuolta ketään etukäteen, vain yhden hoitajista. Esittelykierroksella omalla vuorollani sydän hakkas tuhatta ja etukäteen suunnitellut sanat katos päästä, mutta ehkä kukaan ei huomannu. Aika eri vaiheissa olevaa porukkaa, mutta suurin osa täydestä ryhmästä on onneks motivoitunutta.
Lounaaksi perunoita ja nakki-/nakkokastiketta.
Välipalan jälkeen pillitin yhen kiisselin takia. En oikeen tiiä mikä ahdistuspuuska iski. Mä en halua olla enää se sama eteisen sohvalla istuva ahdistunut tyttö! Mä en ole se, en voi olla! Se pari vuotta sitten itkevä tyttö ei parantunu! Enkä mä kehtaa tuntemattomien keskellä olla kyynelet silmissä varsinkaan ku oon uhonnu olevani niin motivoitunut. Joten yks kiisseli? Haloohaloo! Pakenin siihen eteisen sohvalle sitte ja hävetti jos joku kulki ohi. Koko loppupäivän leijuin (leijun) jossain sumussa, tuntuu et on irrallinen itsestää.
Enkä tajunnu kuin hidas oon syömään! Kun ei ole Helsingin Sanomia luettavaksi, tietokonetta tai televisiota viemään huomioo pois ruoasta. Istuin vikojen joukossa pöydässä päivälliselläkin. Nutrikorvauksista mulla on varmaan elinikäset traumat, mutta niistä ei onneksi ole pelkoa, en mä niiiiiiin hidas ole.
Päivällisen lepohetken jälkeen oli yhdeksän minuuttia aikaa heittää ulkovaatteet päälle ja kävellä bussipysäkille, jotta ehdin kouluun ruotsintunnille. Tai ois myöhemmälläki vielä päässy. Käytävän peilistä näin itseni, mutta kun otin kuvan niin joku ihme tikkujalka. Oon hämmentyny.
Ei pystyny keskittyy juuri yhtään, tai sai tosissaan pinnistellä että ruotsin sanoista muodostui merkittäviä lauseita. Välillä ahdisti vatsa ja päivän aikana syödyt ruoat. Olin varmaa aika zombi tavalliseen verrattuna.
Tunnin jälkeen mä kiersin puolen tunnin kävelylenkin himaan. "Idiootti!" sitä mä hoin kun jalat käänty kiertää aina vaan uutta korttelia. Kotona iltapalaks sharon-hedelmä ja jättikupista hopeateetä. Jos kohta sais hautautua sängyn pohjalle?
Kaikki alku aina hankalaa... Mutta ekan päivän myllerrysten jälkeen alkaa ihan varmasti pikku hiljaa helpottaa. Etkä Sinä enää ole se sama eteisen sohvalla istuva ahdistunut, itkevä tyttö - vaikka ajoittain vielä istuisitkin juuri siinä sohvalla ja kyynelkin valahtaisi. Rankkaa on, mutta olet kuitenkin vuosien varrella kehittynyt ja kasvanut ja motivoitunut. Jos tänäpäivänä kiisseli vielä itkettää niin anna sen itkettää. Jonain päivänä se ei enää itketä. Ja yritä olla ottamatta lisäpaineita siitä mitä muut ajattelevat. Kaikki tietävät, ettei kellään ole siellä helppoa. Ja kaikki käyvät omaa kamppailuaan. Näkyipä se sitten ulospäin tai ei. Mukava kuitenkin kuulla, että teillä on pääpiirteittäin siellä hyvä henki!(Kuinka suuri se teidän "täysi ryhmä" muuten on?)
VastaaPoistaMutta tuo päiviksen & ruotsin kurssin yhdistelmä on kyllä varmaan aika rankka. Eritoten kun kurssi alkoi vielä samana päivänä kuin päivis. Toivottavasti jaksat ja selviät, ja osaat höllentää ruotsin suhteen jos pää meinaa hajota...
Ihan hirmuisesti tsemppiä, voimia ja haleja Sinulle! <3
Meitä oli kahdeksan. Sohva on onneksi eri kuin nelosella, harmiksi ei ole sitä Andreaa joka tulee välipalan jälkeen viereen juttelemaan ;)
Poista♥
PoistaEn tajuu tota "nakki-/nakkokastiketta"... :D
VastaaPoistaNakkikastiketta ja soijanakit on tuolla nimeltään nakkoja.
PoistaMietinkin että oisko jotain semmosta mutta kun googlekaan ei auttanut niin oli pakko kysyä :'DD
PoistaHei hyvin se menee kuhan vaan pidät sen asenteen mikä sulla on! Se ahdistus on vaan kestettävä ja varmasti se tuosta vielä pahenee mutta siitä selviää ja sen jälkeen on koko loppuelämä vielä aikaa elää parantuneena/paremmassa kunnossa.
VastaaPoistaTervehtyminen ei käy helpoimman kautta ja se on vaan ymmärrettävä ja vaan jatkettava niiden ruokien syömistä sillä se on ainut keino parantua..
Kyllä siitä selvitään, vaikeita ruokailuja tulee varmasti vastaan vielä monia mutta ne on vaan pakko ahtaa itseensä jotta paranet!
VastaaPoistaKiva kun kirjoitit näinkin pian tänne, musta on tosi mukava lukea sun kuulumisiasi! Kirjoitahan pian taas uudestaan ;---)
Sä pystyt siihen !! :-) voimia !!
VastaaPoistaAi hämmentyny vai? Justhan vähän aikaa sit vastasit jollekulle et tiedät kyl et sun kehos näyttää kamalalt ja nyt oot muka hämmentyny? Ketä viilaat linssiin, lukijoita? Tiukat vaatteet on myös varma tapa saada koko koulun huomio ja nyt on ihan turha väittää ettet sitä haluu. Jos et haluu laita löysät housut. On myös turha sanoo et pukeutuuhan ylipainosetki näin. Heillä ei ole juuri vaihtoehtoja, liikakiloja ei voi piilottaa, luurankoa voi. Jos sun paranemismotivaatio on oikeesti kohallaan et ottais tällasii kuvii ittestäs tänne vaan vasta sit ku oot saanu lihaa luittes päälle. Ai nii, unohdin, sähän haluut et sun laihuus huomataan ja sitä kommentoidaan.
VastaaPoistaNo siis kyllä mä alasti nään, että hyi luita, mutta jalat on melkeen normaalit? Paitsi tos kuvassa, nii mietin onks se otettu vaan ihme kulmasta, vai onks mun korvien välissä enemmän vikaa ku luulen...
PoistaKyllä noi anonyymit jaksaa vauhkota.. :( Purkaa nyt omaa ahdistustaan toiseen ahdistuneeseen. Älä välitä, et oo mitään velkaa kenellekään! Keskityt vain oman voinnin kohentamiseen rauhassa. ♡
PoistaTsemppiä, kaunotar!
Jalkasi eivät kyllä ole normaalit ja miten ne voisikaan olla tuolla alipainolla. Hyvä, että olet päässyt hoitoon, nyt hoidat itsesi kuntoon, että ei koko elämä mene tuon typerän sairauden kanssa pilalle!
PoistaJos ano-kommentointi ottaa liian koville, sen voi estää. Mutta olen samaa mieltä 9.06 kanssa, näitä kommenttejahan Nouy kaipaa, kun niitä sallii. Tähän ja kaikkeen muuhun huomioon jää kiinni, kun elämä ei muuta tarjoa, tai todemmin, kun muuhun ei osaa tarttua. Tuo pieni suloisuus-lärpätys, sillä vaan lisää buustia.
PoistaJa aika paljon tosta Noyn asenteesta paranemiseen kertoo jo toi lenkki ja iltapalan taso. Tolla menolla vanha jatkuu, mutta eipä kyllä yllätä. Mikäs siinä, kun tosta menosta tykkää ja sillä tietyissä piireissä huomatuksi tulee. Siitä vaan!
Kulkekaa ite verkkareissanne. Mulle tuo iloa pukeutuminen, joten nyt kun vielä legginseissä tarkenee, käytän välillä niitäkin.
PoistaAi, asennevammako tää sairaus onkin? Ku syöminen tuntuu samalta kun piippu ohimolla ja siitä huolimatta on lusikoitava.
Ja onko huomiohuoralle pakko antaa huomiota? Enemmän täällä on ihan asiallisia anoja, siksi en estä.
Onneksi edelleen osaat itsellesi toiminnan oikeuttaa, niin voit jatkaa "paranemista". Sullahan on asenne kohdallaan, ja muutenkin kaikkesi teet ja tulosta syntyy.
PoistaHehheh...
Poistavoi herranjestas totakin 9.06 ano kommentoijaa.... Kunhan nyt tiedottaisin, että sillä ei kyllä ole paskakaan väliä käyttääkö legginsejä vai löysiä huosuja, kyllä se laihuus huomataan silti. Legginsit on toki ihonmyötäiset ja paljastaa minkä kokoiset jalat on, mut haloo jos sulla on löysät huosut ni kyllä sen silti jokainen huomaa et noitten housujen ei kyllä kuuluis olla löysät. Ja kuvien postaamisesta tai omasta mielestä kivojen vaatteiden käystöstä.... Mikä oli ano sun pointti? Että kaikki normaali elämä pitää vaan laittaa taulle siksi, että on sairas? Ja nouy on vissiin ollut sairas aikas pitkään, että kuinka moneksi vuodeksi voi odottaa ihmisen laittavan elämän tauolle?
PoistaVoi noita sun kinttuja tosiaan :((( Vaikka sulla kaunis naama onkin, niin kyllä surulliseks tulee kun tota kuvaa kattoo. Mul on vissii nuo samat legginssit ja näyttää hiukan erille kyllä mun jalassa... tsemppiä.
VastaaPoistaoot kyllä sairas, mutta et oo se sama ku joskus ennen. usko pois.
VastaaPoistaahistua saa ja usein se just iskee vasten kasvoja kun menee hoitoon, että kuinka sairas sitä taas onkaan. kotona kun ei aina itse huomaa kuinka antanu sairaudelle valtaa.
älä mieti liian pitkälle, älä tuomitse ittees ennalta.
kyllä sinusta on nouseen vielä pystyyn!
voimia sinne.
Olet todella kaunis, varsinkin tuo mustavalkoinen pystykuva on yksi parhaimmista kuvista mitä olen sinusta nähnyt! Upeus. *Voimahali*
VastaaPoistaIhanaa, että olet nyt päiviksellä. Rankkaa varmasti on, mutta ajan kanssa helpottaa. Voimia! <3
VastaaPoistaSulla kyllä todella kauniit kasvot, vielä kroppa kuntoon/terveeksi niin avot!
VastaaPoistaitse kyllä etsisin paranemismotivaation jostakin muualta kuin ulkonäköasioista.
PoistaMiten toinen päivä sujui? :) Olísi kiva saada vähän postausta siitä minkälainen se päiväosasto on esimerksiki ruokailut ym :) Itse kun en siellä ole koskaan ollut niin en yhtään tiedä millaista meno siellä on..
VastaaPoistaEn muista millon oon viimeks ollu näin ahdistunu. Ja samalla katon itteeni ulkopuolelta. Kysy hoitajalta yksityiskohtia jos kiinnostaa ja on tarvetta, en jaksa tehä esittelyä kun kaikki tietää mikä on päiväosasto.
PoistaAika ilkeästi vastailet ihmisten viesteihin ku ystävällisesti ovat kiinnostuneita sinusta ja elämästäsi.
PoistaOta huomioon että Nooralla on nyt erittäin rankka ajanjakso meneillään,cuther some slack.
PoistaJos haluat ihan oikeesti parantua niin kokeile bloggaamisen lopettamista. Se ei varmasti ole syy miksi sairastat, mutta varmasti yksi tekijöistä, jotka pitää sua kiinni anoreksiassa. Ymmärrän että netistä saatu huomio on tärkeetä, mutta ei tärkeempää kuin paraneminen.
VastaaPoistaSaman tien voisin lopettaa terapian kun pitää varmaan kiinni sairaudessa. Joo anteeks ilkee sävy, voisin vaa ampuu itteni tähän oloon.
Poistamun ymmärrys alkaa loppuu joidenki anojen kommentteihi. jos ootte sitä miältä, että Noora huamiota hakee teksteillää ja kuvillaa, ni miks te anot tuutte kommentoimaa ja antamaa sitä muka haettua huamiota ?! jos ei kiinnosta lukee ja/tai nähä kuvia jossa on _tällä hetkellä_ sairas ihminen, ni ei tarvi aina tulla lukemaa ja sen lisäks viäkommentoimaa ilkeesti. hankkikaa apua siihe omaan ahdistukseenne mitä Nooralle puratte.
VastaaPoistahei!
VastaaPoistaTuota, oisko mahdollista saada sun e-mail? Olen sosiaalialan opiskelija TAMK:sta, ja teemme tällähetkellä(5 opiskelijaa) ryhmätyötä liittyen blogeihin ja blogien antamaan vertaistukeen ja niiden vaikuttavuudesta kirjoittajan elämään. Minulla olis sulle muutamia kysymyksiä, mikäli sulle käy? Mutta tosiaan en ihan tähän niitä viitsi luetella julkisesti.. Kiinnostaisko/jaksatko vastailla muutamaan? :) Tämä on täysin vapaaehtoista, lueskelimme vaan tätä sun blogia ja kiinnostuttiin siitä :)
moldotturin@gmail.com poistan tämän vastauksen kun olen saanut viestiä..
PoistaOmg oot tikkujaloistas huolimatta niin kaunis et mä kuolen! Sattuu :'(
VastaaPoista