- Oon ysärilapsi, vuosimallia -92. Tuolloin ei ollut nettiä tai Netflixiä ja lastenohjelmia tuli arkisin telkasta se tunti päivässä, viikonloppuisin pari. Joten auta armias jos lauantaina nukuit liian pitkään ja esimerkiksi klo 8.00 alkavat Teletapit jäi väliin! Tai vanhemmat hakivat niin myöhään päiväkodista, että Richard scarryn touhukkaan maailman tai Franklinin alku jäi näkemättä.
Pikku kakkosen Varokaa heikkoa jäätä on myös nähtyt about miljoona kertaa. (Nostalgian vuoksi kyseinen video Youtubesta klik: x)
Pikku kakkosen Varokaa heikkoa jäätä on myös nähtyt about miljoona kertaa. (Nostalgian vuoksi kyseinen video Youtubesta klik: x)
- Koska päiväkoti-ikäisenä sanoin, etten aio ikinä käyttää farkkuja niiden epämukavuuden takia, kärsin (ja häpesin itseäni) vielä ala-asteen viimeisillä luokilla mieluummin rumissa trikoissa, koska en voinut myöntää äidilleni mielipiteeni vaihtuneen.
- Puhelimessa puhuminen on kammottanut aina. Pienenä laitoin pikkusiskoni soittamaan parhaalle kaverilleni ja pyytämään tätä viereiseen puistoon leikkimään, koska en itse uskaltanut. Mieluummin kävin soittamassa ovikelloa. Vielä näin aikuisenakin kävelen mieluummin esim. polille varaamaan uuden ajan peruutetun tilalle, kun vaihtoehtona olisi (reilusti helpompi) soittaminen.
- Kasvissyöntini juuret johtavat hyvinkin pitkälle lapsuuteen. En ole ikinä oikeastaan pitänyt lihasta ja kalaa en ole suostunut ikinä syömään. Punainen liha jäi pois yläasteelle siirryttäessä ja kanakin pian sen jälkeen. Jos (kana)jauhelihakeitossa suuhun osui rustonpala tms, jota ei saanut heti pureskeltua, jäi syöminen siihen. Ja kun selvisi mistä maksalaatikko ja veriletut ovat saaneet nimensä, en suostunut enää syömään kyseisiä ruokia.
- Olin viimeinen meidän luokalta joka sai kännykän. Kutosella sain joululahjaksi Nokia 3100:sen ja osaan edelleen ne puhelimen soittoäänet ulkoa.
- Yläasteella saatoin seistä kesäisin joka viikonloppu Laakson ratsastusstadionin reunalla kuvaamassa este- tai koulukisoja. Olin armoton heppahullu, vaikken saanutkaan hirveetä slaagia sanasta "metwursti", kuten yksi parhaista kavereistani. Kesäisin kävin islanninhevosleireillä, koska issikat <3
- Noora J. (VRL-1083, ROWDY) ja Moldóttur. Joku ehkä tietää/muistaa.
3>
- Olen harrastanut partiota (josta en pitänyt), koripalloa, ratsastusta ja tennistä. Perheen kanssa olen myös koko ikäni purjehtinut ja käynyt useamman kerran Åressa ja Αlpeilla laskettelemassa. Viiden viikon purjehduslomalle me lainattiin siskon kanssa kirjastosta ainakin kymmenen kiloa kirjoja mukaan, jottei vain loppuisi kesken.
- Enimmillään olen painanut 47 kiloa ja alimmillani 32kg, jolloin painoindeksi oli alle 12. Ihmettelen että olen vielä elossa.
- Eläimet ovat mulle toisinaan tärkeämpiä kuin ihmiset. Hevoset, koirat, rotat ja hamsterit, kissojen kanssa en ole ollut tekemisissä äidin allergian vuoksi.
- Olen bi-seksuaali ja vakavin parisuhteeni on ollut naisen kanssa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen sinkkuuteeni, sillä en halua kenenkään joutuvan elämään syömishäiriön siivittämää arkea kanssani. En myöskään ole varma haluanko kumppanikseni miehen vai naisen.
- Noora J. (VRL-1083, ROWDY) ja Moldóttur. Joku ehkä tietää/muistaa.
3>
hän on Fenja, islanninhevonen
- Olen harrastanut partiota (josta en pitänyt), koripalloa, ratsastusta ja tennistä. Perheen kanssa olen myös koko ikäni purjehtinut ja käynyt useamman kerran Åressa ja Αlpeilla laskettelemassa. Viiden viikon purjehduslomalle me lainattiin siskon kanssa kirjastosta ainakin kymmenen kiloa kirjoja mukaan, jottei vain loppuisi kesken.
- Enimmillään olen painanut 47 kiloa ja alimmillani 32kg, jolloin painoindeksi oli alle 12. Ihmettelen että olen vielä elossa.
- Eläimet ovat mulle toisinaan tärkeämpiä kuin ihmiset. Hevoset, koirat, rotat ja hamsterit, kissojen kanssa en ole ollut tekemisissä äidin allergian vuoksi.
- Olen bi-seksuaali ja vakavin parisuhteeni on ollut naisen kanssa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen sinkkuuteeni, sillä en halua kenenkään joutuvan elämään syömishäiriön siivittämää arkea kanssani. En myöskään ole varma haluanko kumppanikseni miehen vai naisen.
- Jouduin ensimmäisen kerran osastolle 17-vuotiaana. Minut "raahattiin" suljetulle lukiosta kesken koulupäivän, ja suurin murheenaiheeni oli silloin äidinkielentuntien täyttyvät poissaolot. Lopulta jäi koko lukio kesken.
- Ensin mulla diagnosoitiin anoreksia ja lievä masennus. Masennus muuttui jaksoittaiseksi keskivaikeaksi ja kuvaan astui epävakaa persoonallisuushäiriö, myöhemmin myös päihteet.
- Olen ollut osastolla niin monta kertaa, että sormet eivät riitä kertoja laskemaan. Putosin kartalta siinä kymmenen kerran jälkeen. Kokeiltu on nuorten ja aikuisten akuutti psykiatria, syömishäiriö- ja mielialahäiriöosastot.
- Taidan olla jollakin asteella perfektionisti. (Viime viikon Hesarissa oli aika kuvaava juttu haitallisesta perfektionismista, johon samaistuin) Elämässäni kaikki on joko tai. En voi sietää puolitiehen jätettyjä asioita, esimerkiksi siivouksen suhteen elän mieluummin läävässä kuin vain siivoan vain vaatteet lattialta kaappiin. Lukiokursseitakin olisi pakko saada kiitettävä, joten helpompaa on jättää koko juttu taakseen.
- Englanti ja muut kielet on aina ollut mulle vaikeita. Ranskaa olen lukenut kymmenen vuotta, mutta enää en muista yhtään mitään. Oui, je m'appelle Noora et je suis bête. En ymmärrä myöskään historiaa, yhteiskuntaoppia tai politiikkaa, en edes tiedä kuka on tällä hetkellä Suomen pääministeri. Matematiikka ja fysiikka sentään ovat loogisia: kuumailmapallo pysyy ilmassa koska lämmin ilma on kevyempää. Yhtälöt on myös kivoja.
- Valokuvaus on mulle vaan harrastus, vaikka moni on sanonut että kannattaisi opiskella alaa. Tällä hetkellä mulla on käytössäni Nikon D5200 + objektiiveja aika monta.
Eiköhän tää ollut tällä kertaa tässä. Toivotteko lisää samankaltaisia postauksia? Entä onko jollakin saman suuntaisia ajatuksia?
- Ensin mulla diagnosoitiin anoreksia ja lievä masennus. Masennus muuttui jaksoittaiseksi keskivaikeaksi ja kuvaan astui epävakaa persoonallisuushäiriö, myöhemmin myös päihteet.
- Olen ollut osastolla niin monta kertaa, että sormet eivät riitä kertoja laskemaan. Putosin kartalta siinä kymmenen kerran jälkeen. Kokeiltu on nuorten ja aikuisten akuutti psykiatria, syömishäiriö- ja mielialahäiriöosastot.

- Taidan olla jollakin asteella perfektionisti. (Viime viikon Hesarissa oli aika kuvaava juttu haitallisesta perfektionismista, johon samaistuin) Elämässäni kaikki on joko tai. En voi sietää puolitiehen jätettyjä asioita, esimerkiksi siivouksen suhteen elän mieluummin läävässä kuin vain siivoan vain vaatteet lattialta kaappiin. Lukiokursseitakin olisi pakko saada kiitettävä, joten helpompaa on jättää koko juttu taakseen.
- Englanti ja muut kielet on aina ollut mulle vaikeita. Ranskaa olen lukenut kymmenen vuotta, mutta enää en muista yhtään mitään. Oui, je m'appelle Noora et je suis bête. En ymmärrä myöskään historiaa, yhteiskuntaoppia tai politiikkaa, en edes tiedä kuka on tällä hetkellä Suomen pääministeri. Matematiikka ja fysiikka sentään ovat loogisia: kuumailmapallo pysyy ilmassa koska lämmin ilma on kevyempää. Yhtälöt on myös kivoja.
- Valokuvaus on mulle vaan harrastus, vaikka moni on sanonut että kannattaisi opiskella alaa. Tällä hetkellä mulla on käytössäni Nikon D5200 + objektiiveja aika monta.
Eiköhän tää ollut tällä kertaa tässä. Toivotteko lisää samankaltaisia postauksia? Entä onko jollakin saman suuntaisia ajatuksia?




