Kotona taas. Käyttäydyin kuitenkin niin hyvin, että lääkäri oli sanonut äidille, ettei tää ehkä ollutkaan vika osastojakso, jos vielä joskus sairaalahoitoa tarvitsen.
En muista mitä viime yönä tapahtui. Ainakin näin kaiken kahtena ja vaeltelin jossain muualla. Kai mä silti pysyin ruumiissani ja omassa mielessäni. Olin kuitenkin aika sekasin. Ihmettelen silti vähän vieläkin. Miten asiat mun päässä kulkee. Tuntuu, ettei ajatus lennä minnekään, tai sitten se harhailee liikaa. Vaikka pään pitäisi olla selvä jo.
En muistaakseni oksentanu, vaikka vessassa kyykin moneen otteeseen. Ei kuitenkaan siksi, että olisin syönyt mitään. Piti tulla karmee olo, mutten muista siitäkään mitään.
Iines ja Emmi, kiitos ihanasta seurasta. Rakkaudesta. Ehkä tulevasta matkasta, joko Kreikkaan tai sitten vain Ikeaan.
En tajua tätä. Kotona oloa, kuinka hyvin asiat mulla on. On äiti, joka pitää huolta siitä että saan syötyä. Vaikka ei tässä maailmassa taida olla yhtään ihmistä, joka ei tuputtais mulle ruokaa :') Kaikki huolehtii siitä, että mun ois hyvä olla. Mutten pääse itseltäni pakoon.
Tää ei oo mun kroppa, tää vartalo on jonkun muun. Selviän kuitenkin, kaupungilla ajattelin, että on paljon lihavampiakin ihmisiä, ettei kukaan kiinnitä muhun huomiota. Silti tuntisin oloni paljon turvallisemmaksi pienenä. Mutten aio laihduttaa, mulla on elämä elettävänäni,
♥ Kyllä sä selviät täällä. Ihmisten avulla. Nyt on vaan aikaa viettää kivoja päiviä ja hetkiä ihanien ihmisten kanssa. Ja joskus siihen piknikkiin kuuluu myös ruokaa.
VastaaPoistaSä hei kirit tosi hyvin noissa lukijoissa!
hyvä, että et aijo laihduttaa. eikä sulla todellakaan edes ole siihen tarvetta.
VastaaPoistamietein tänään kun luin noita aijemman tekstin kommentteja, että se on jo sekin edes vähän hyvä, jos tietää, että on sairas ja, että kuinka pahasti on.
äitini oli e-suomessa ja lähti tänään. se sanoi mulle, että on ikävä jättää mut tänne, kun oon niin huonossa kunnossa. (koska sain ne tikit to, ja oon vähän polttanut ihoani) mutta mun mielestä mä oon ihan normaalissa kunnossa. en ilmeisesti tajua, kuinka sairas oon. vai tuntuuko vain äitistäni siltä, että oon jotenkin kauhean sairas? en tiedä, kummassa on 'vika'.
tiedän vain, että se ihmetteli torstaina aurorassa, että miten ei voi laittaa pakkohoitoon. vaikka en kyllä edes ymmärrä miksi pitäisi.. tottakai mä tiiän sen, ettei pitäs viiltää ja, että voin huonosti ja mun on helvetin paha olla. mutta kumminkin. kyllähän mä pärjään.
ihanaa kuulla ettet aijo laihduttaa, ja kyllä sä vielä totut siihen ettet ole se kaikkein pienin :) paljon tsemppejä < 3
VastaaPoista♥ ihanaa lukea sulta tällaista. Sä selviät.
VastaaPoistavoimahali ♥ sä selviät ihan varmasti, ja hyväkun et aio laihduttaa :)
VastaaPoista