The Animal Song

Vaihteeksi jotain mukavaa. Vaikka painan tällä hetkellä varmaan enemmän kuin ikinä, oli eilisessä päivässä kaiken ahdistuksen lisäksi jotain piristävääkin.

Ensinnäkin, saimme olla ulkona pihalla. Nekin, joilla ei ulkoilulupia vielä ole. Tietämättämme, aamuyhdeksältä parkkeerasi Kivelän pihalle Hembölen Kiertävä Kotieläinpiha! Ensin me huomattiin vain harmaa minipossu ikkunasta (joka oli kylläkin jättiläinen), mutta häkeistä paljastui kanoja, joilla oli munia, ja ylisöpöjä pikkukaneja. Aitauksissa oli isompia pupuja ja lampaita.

Olisi tehnyt mieli ratsastamaan shetlanninponilla tai aasilla pitkästä aikaa. Olen nimittäin heppatyttö, vaikka vointini takia en ole päässyt hevosen selkään yli kahteen vuoteen. Tähän saa tulla pian muutosta!

Hoidossakin on kai tapahtunut jonkinsorttista edistystä, pääsin nimittäin II-vaiheeseen. Tittididiii! En haluaisi ottaa enempää vastuuta mistään, mutta kai se on parantumisen kannalta pakollista. Eniten pelottaa itse annosteltava ruoka: entä jos otankin sitä liikaa ja painoni lähtee räjähdysmäiseen nousuun? Parasta kuitenkin on, että pääsen vihdoin lomille. Kotona kun olen käynyt viimeksi.. en edes muista milloin.

Äh, kirjoittaminen on vaikeaa näin pitkillä kynsillä...