"Pitäiskö sun mennä jonnekin hoitoon?"
Kiitos äiti. Oonkin ollut vasta pari päivää kotona. Ja voinut niin vaihtelevasti. Miten pelkkä paikallaan olo ahdistaakaan. Tänään vain muutama tunti kotona ja sain itseni viiltelyfiiliksille. Vedin juuri kaksi temestaa pahimpaan oloon, vaikka koko lääke pitäisi lopettaa.
Aamulla kävin osastolla, uloskirjauksessa. Sain reseptit ja tsemppihalit, hyvän jatkon toivotukset ja sairaslomaa vuoden loppuun asti. Mä voin kuulemma fyysisesti hyvin, vain hemoglobiini on alhainen ja sydänsähkökäyrässä edelleen joku venynyt johtumisaika. Mä vaan mietin kuinka nopeasti saan elimistöni sekaisin, vaikka olen melkein normaalipainossa.
Söin lounaan kotona, minkä jälkeen lähdettiin siskon kanssa Linnanmäelle. Uutuuslaitteeseen Ukkoon sain uskaltautua yksin, mutta kaikkiin muihin vekottimiin sain siskon raahattua mukaan. Päivä kului loppuun omenan ja irtokarkkien voimalla. Se tosin taisi olla liian vähän, koska kun tulin kotiin kiskoin ruokaa niin ison määrän, että oli pakko oksentaakin.
Oksensin suihkussa, jonka jälkeen jäin kylpyyn lillumaan. Tottuneesti avasin pinseteillä terottimesta ruuvin ja otin terän käteeni. Viilsin - oikeastaan vain pintanaarmuja - kun äiti tuli kylpyhuoneeseen. Se pelästyi, että nytkö pitää lähteä tikkaamaan. Eikä se meinannut uskoa, ettei pikkunirhamat tarvitse liimaakaan.
Mulla on vaan paha olla. Ja pitäisi tuntua hyvältä kun on voimia ja plaa plaa. Mä en haluu mun elämää.
Aamulla kävin osastolla, uloskirjauksessa. Sain reseptit ja tsemppihalit, hyvän jatkon toivotukset ja sairaslomaa vuoden loppuun asti. Mä voin kuulemma fyysisesti hyvin, vain hemoglobiini on alhainen ja sydänsähkökäyrässä edelleen joku venynyt johtumisaika. Mä vaan mietin kuinka nopeasti saan elimistöni sekaisin, vaikka olen melkein normaalipainossa.
Söin lounaan kotona, minkä jälkeen lähdettiin siskon kanssa Linnanmäelle. Uutuuslaitteeseen Ukkoon sain uskaltautua yksin, mutta kaikkiin muihin vekottimiin sain siskon raahattua mukaan. Päivä kului loppuun omenan ja irtokarkkien voimalla. Se tosin taisi olla liian vähän, koska kun tulin kotiin kiskoin ruokaa niin ison määrän, että oli pakko oksentaakin.
Oksensin suihkussa, jonka jälkeen jäin kylpyyn lillumaan. Tottuneesti avasin pinseteillä terottimesta ruuvin ja otin terän käteeni. Viilsin - oikeastaan vain pintanaarmuja - kun äiti tuli kylpyhuoneeseen. Se pelästyi, että nytkö pitää lähteä tikkaamaan. Eikä se meinannut uskoa, ettei pikkunirhamat tarvitse liimaakaan.
Mulla on vaan paha olla. Ja pitäisi tuntua hyvältä kun on voimia ja plaa plaa. Mä en haluu mun elämää.
Voi sua... Kunpa et enää viiltelisi, kunpa kaikki olis paremmin. Voimia! ♥
VastaaPoistavoi noora kultaseni! haluan nähdä. me pietää emmin kanssa kyllä tuparit ja sit nähää viimeistään! syöminen on kauhean vaiketa. mie vaan lihoan palloksi kokoajan. ja silti välillä oon liian laiha. en kestä päätä. ihan hullua. pelottaa itteni puolesta kaikkien mein tuttujen/kavereitten. haluais olla perillä asioista ja nähdä. edes kuunnella katsoa halata. mutta kun ei pysty tai pelottaa että tekisin vaan hallaa teille ketkä tahtoo/yrittää parantua yms.. kurjaaa :( mutta mie luen ja kuulen emmulta aina susta jos en ite pysty olemaan kiinni tässä maailmassa. <33 koita pysyy ihmisenä. ja toivon että äitis kattoo (ja uskon!) että pystyt elämään. sulla on ihanan kuuloinen tukiverkko nyt (niin kuin ymmärtääkseni aiemminkin) ympärilläsi. anna heidän tukea. kaikki me toivotaan ja uskotaan että elämä on joskus oikeasti elämisen arvoista. oot välillä vissiin päässyt kiinni siihen tunteeseen. sitä kohti! oot rakkaussöpöyspakkaus. oot sellanen minkäkokoisena tai päänsisällön kanssa. me ei luovuteta ikinä. ei ikinä. muista se! oot liian monelle tärkeä <33
VastaaPoistatodella tulen rukoilemaan puolestasi !
VastaaPoistapaljon voimia ja rakkautta.
ja vinkkinä, mikäli paikalla oleminen ahdistaa, kokeile olla tunti täysin liikkumatta, istu puhumatta.
hengität vain, ja ajattelet.
minä en todellakan tiedä mitään.
ehdotin vain.
pidä kiinni, muistan sinua.
mä niin toivon, että sulla menis paremmin. :(
VastaaPoistamutta silti musta on hyvä, että edes tiedät, että sulla menee huonosti. kai sekin on jokin aste parempi/parempaan.
koita laittaa vaik kuminauha käden ympärille, ja sillä vetää ittees käteen, jos saisit viiltelyn lopetettua.
voi helvetin helvetti nyt tuut sieltä mun luo, parempi tämmösen sekopäänkin kanssa kun yksin kun näemmä heti sekoot... sä voisit vaikka laittaa mulle viestiä kun alkaa ahdistaa. yritä pärjäillä rakas <3 tuu perjantaina mun ja janican ja emmin ja suvin kanssa tampereelle !
VastaaPoistaHyvä että oot fyysisesti paranemaan päin. Nyt on aika keskittyä henkiseen puoleen :) Hurjasti tsemppiä ja voimia <3
VastaaPoistaVoimia kauheasti <3 Mullakin on paha olla, mutta mä en ole koskaan viillellyt. Inhoan tätä ahdistus oloa ja tiedän, että se lähtis varmaan pois ku alkoisin syömään. Mutta mulle tulee todella paha mieli kun olet viillellyt :( Voimia vielä <3
VastaaPoistaKiitos kaikille. Tänään mä ehkä pakenen humalaan. Myöhemmin ehkä voisin harjotella tota paikallaan oloa. Nyt vaan tuntuu, että itken ilman kyyneliä. Että olen täynnä ruokaa ja kuolen siihen. Lihon. Sietämätöntä.
VastaaPoista