Liian tuttu näky. Huoneen lattia veressä, roskis täynnä verisiä papereita. Ranteet vuotaa ja tahrii valkoiset lakanat. En itke, mieli on turta. Käärin siteen käteni ympärille ja yritän saada unta.
Oon tullut tulokseen, että ei tää voi jatkua enää näin. Ei mulla oo elämää, ei koulusta tule mitään. Pyydän ensi polikäynnillä, että mut otetaan osastolle. Mä en vaan jaksa taistella yksin, ei mulla ole voimia tähän kamppailuun. Vaikka enhän mä yksin ole, kyllä mua tuetaan, mutta tarviin nyt jotain muutakin apua. Haluan viiltely- ja oksennuskierteen katki. Haluan oppia taas syömään normaalisti, häpeän itseäni.
Sanoin jo uskonnon opettajalle, että jatkan kurssin loppuun itsenäisesti.
Oltiin rakkaan kanssa katsomassa Happoradiota Vantaalla. Seikkailtiin bussilla sinne ja takaisin. Oli hyvähyvä keikka. Ja hyvähyvä ilta yö ja aamu. Toisissamme kiinni, turvassa pahalta maailmalta. Saisinko kotiinkin tuollaisen pelastavan enkelin? Täällä kun iskee taas ahdistus, ahdistus kaikkea kohtaan ja pian huomaan istuvani huoneeni lattialla terä kädessä.
hyvä että menet osastolle. <3
VastaaPoistaOsastolle meno on varmasti hyvä juttu. Hienoa, että tahdot noin paljon itse parantua. Iso halaus. ♥
VastaaPoistaVarmasti auttaa ku meet osastolle <3 Mäki haluan parantua, mut en uskalla mennä osastolle. Kaikki asiat ahdistaa. Voimia <3
VastaaPoistaIhanaa että meet osastolle, se varmasti on tositosi hyvä ajatus ja juurikin kuten sanoit, stoppi viiltelylle ja oksentelulle.
VastaaPoistaJa mä oon nyt käyny iltalukiota vasta kaks päivää.. noh, siellä pitää opiskella enemmän itsenäisesti ku päivälukiossa, koska oppitunteja on vähemmän.. mut toisaalta, siellä voi edetä hitaammin..
Voimia<3
Kiitos kommentista!
VastaaPoistaJa joo illat ovat sitä vaikeinta aikaa päivässä, kun ei pääse ajatuksiaan pakoon :( on se niin ovela tauti.
Toi osasto kuulostaa hyvältä! On hyvä että sä itse tajuat että tarviit sitä!
Voimia sinulle pieni ♥
Mä uskon suhun. Sä voit parantua <3 aivan varmasti. Se vain vaatii ihan kamalasti aikaa.
VastaaPoistaVoimahalaus!