Okay, I Feel Better Now

Perjantaina. Ylihuomenna. Se ois taas osaston aika. Kotona oon ollu nyt kolmisen kuukautta, pärjänny avohoidolla. Tai pärjänny ja pärjänny kun tässä jamassa ollaan. Paino oli taas laskenut viikossa melkein kilon.

Oon tässä selannut vanhoja osastoilla otettuja kännykkäkuvia. Ajattelin tähänkin laittaa muutaman.

Ensin muutama nuorisopuolelta otettu. On noista suljetun osaston ajoilta menty huimasti eteenpäin. Silloin en voinut kuvitellakaan meneväni hoitoon vapaaehtoisesti. Kammosin lihomista niin, että joka ruokailulla piilotin leivät ja kasvispihvit hihaan tai rintsikoihin jos joku ei vahtinut silmä kovana. Samoin joka ruokailun jälkeen rynnättiin vessaan oksentamaan ja huoneessa oli koko ajan jumppa käynnissä.

osasto b1

juuri hakaneulalla laitettu uusi huulikoru

i must be eemou

itse kynityt hiukset

Sitten aikuispuolelta otettuja kuvia. Ulkonäöltä en kyllä ole juurikaan muuttunut. Näytän edelleen 15-vuotiaalta, itku. Ei siitäkään ole kauan kun k-15 elokuvissa pyydettiin papereita, vaikka olen jo 19...

vielä punaset hiukset

pesukarhuraita :)

söps

vessapeilikuvaa

Nyt olen motivoitunut, paranemismyönteinen ja päättäväinen. Minä menen parantumaan. Jätän tämän pskan taakseni ja opettelen vihdoin elämään!