Kun äiti tuli kotiin, se katsoi pääkallolaastereita mun kädessä ja totes, että nyt lähdetään tikkaamaan. En meinannut suostua lähtemään, koska haavat eivät todellakaan olleet isoja. Hävisin väittelyn, kun tyttöystävä ja äiti molemmat olivan minua vastaan, joten annoin äidin tilata taksin, jolla ajettiin sairaalaan.
Istuttiin sitten keskellä yötä Haarmannin päivystyksessä kaikki kolme ja odotettiin. Lääkäri puudutti ja ompeli käteen viisi tikkiä, kyseli mun hoitokontakteista ja koulunkäynnistä. Vastailin aika vaivaantuneesti, koska kouluahan en ole pystynyt kunnolla käymään pariin vuoteen...
Sä et ole turha! Tyttöystäväsi ja äitisi välittää susta ihan valtavasti. Hurjasti voimia. ♥
VastaaPoistaM
Täällä on toinenkin riippakivi! Olen viimeksi käynyt koulua kunnolla 2007 syksyllä, nyt keskeytin taas kerran koulun kun syömisjutut lähteny käsistä. Töitäkään en voi tehdä, eli tuilla elellään ja hoitokaan ei ole toiminut. Turhuutta, saatana.
VastaaPoistamargareta, niin ne välittää :)
VastaaPoistaMie vaan, kuulostaa niin tutulta. Ei sovi kouluun, ei osastolle, ei mihinkään.
Täällä vielä kolmas.. riippakivi. Luen aina sun kirjoitukset, mutta en vaan osaa sanoa mitään.
VastaaPoista♥ voimia.