Sick Pig

Taas kipeänä. Ei oo onneks kuumetta, vain vähän lämpöä: 37,2'C. Viime yö meni kuitenkin oksentaessa, oli niin paha olo. Sain nousta parin tunnin välein istumaan vessanpöntön viereen ja helpotusta sai vasta kun mahahapot nousivat ylös. Hyi että.

Oon silti tänään koonnut ateriani suunnitelman mukaan ja nyt onkin erittäin läski olo. En voi uskoo, että mun on syötävä niin paljon. Silti ilman valvontaa oon kiltisti pistelly kaiken alas ja ollut jopa hieman ylpeä itsestäni - vaikka anorektinen puoli väittää jotain aivan muuta. Jogurttia puuroa perunaa papuja raejuustoa leipää ja kaikkea lihottavaa.

Eilen tuli oksennettua aamupala ja kaliumit on varmaan taas sitä luokkaa, että meinasin pyörtyä matkalla polille. Vaaka näytti 39,3kg, paino laskenu parissa viikossa puolisen kiloa. Tän päivän syömisillä se on varmaan noussut saman verran.

Kiitos viime viikkoisen Temestan yliannostuksen saattaa maksa-arvot nyt olla päin peetä. Ainakin tikkaushaava on muuttunut ympäriltä ihan keltaseks, vaikkei siinä aiemmin ollut edes mustelmaa. Maanantaina on aika terveyskeskukseen poistattamaan tikit ja kuulemaan labratuloksista. Huomenna siis pitäisi raahautua verikokeisiin. Toivottavasti ei oo mikään pielessä.

Lainaan tyttöystäväni vaatteita, koska omat tuntuvat pieniltä. Äh, nyt on pakko lähteä kävelylle kuluttamaan. Ahdistaa liikaa ja ne tarvittavat lääkkeetkin on piilotettu...

Tea Time

Microdermal - check. Nyt on liikaa rautaa naamassa, mutta itse tykkään. Maksoi 65 euroa Sörnäisten Lävistysliikkeessä. Oli tosi asiantuntevaa ja mukavaa porukkaa. Eipä oikeastaan sattunut, vaikka silmäkulmaan porattiin reikä ja sitten vielä erikseen asetettiin koru paikalleen. Bling bling! Tehtiin tyttöystävän kanssa myös kolmenkympin Crazy Factory -tilaus: huulikoruja, renkaita, napakoruja, venytyskoruja ja kaikkea mahdollista. Tatuointikuumekin vielä olisi, mutta se saa nyt odottaa.

Oon voinu aika huonosti henkisesti viime päivät. Tekisi vain vetää pää sekaisin, mutta sovittiin kullan kaa, että ainakin tältä viikolta on kaikki päihteet ehdottoman kiellettyjä. Saahan sitä ottaa lasillisen alkoholia tai pari, mutta kun mulla menee aina yli. Nyt siis nollatoleranssi.

Tänään oli perhetapaaminen, mutta siellä ei oikein tullut mitään uutta. Verkostopalaveri on tulossa ensi kuun alussa, siellä puhutaan toivottavasti myös masennuksen hoidosta, joka nyt on jäänyt täysin taka-alalle. Resepti vain käteen ja kaiken pitäisi olla sillä hoidettu.

Ahdistaa kun tuntuu, että oon paisunu ku pullataikina. (Pullia on syötykin ja oksennettu.) Paino oli aamulla 38,7kg, eli painoindeksi siinä neljäntoista paikkeilla. Liikaa. Liian vähän. Liikaa.

Sain muuten mun järkkärin taas toimimaan, salama on edelleen rikki, mutta päivän valossahan ne parhaat kuvat otetaan!

paevan asua

kai mä välillä osaan nauraakin

Please Frorgive Me

Sekouksen multihuipentuma. Ei aavistustakaan mitä viime päivät on tapahtunut. Muisti mennyt, lääkkeiden väärinkäyttöä. Anoa mitä muistan on, että tyttöystäväni kotiin tullessaan kaatoi kaikki alkoholini ja muut pähdyttävät aineet vessasta alas. Olin tehnyt ruokaa ja odotin, että illalla olisimme lähteneet juhlimaan, minä tarjoan. Sekosin sekosin kun monen kympin rahat valuivat viemäristä alas. Viilsin ranteeseeni yli sentin paksuisen viillon ja tyttöystäväni soitti isäni viemään meidät Haarmanniin tikattavaksi.

Jäin nyt yhdeksi yöksi porukoille, toinen vaihtoehto olisi ollut Aurora ja siellä olisin kieltäytynyt syömästä. Olen kuulemma ollun aineissa tiistaista lähtien, en minä vain muista. Olo on itkuinen, miten minä saatan tehdä näin muille. Oksentaa keskelle lattiaa ja odottaa, että joku siivoaa jäljet. Olen maailman kamalin ihminen. Eilen en pystynyt kuin itkemään. Anteeksi kaikille. Kulta sanoi, ettei hän voi ottaa minua luoksensa, ei uskalla. Eikä minuun voi luottaa.

Kaikkein eniten haluan, että olemme onnellisia yhdessä, rakastan tyttöystävääni enemmän kuin mitään ja tuntuu pahalta kun hän ei uskalla olla minun kanssani. Ei ole kuulemma nähnyt ikinä yhtä pahaa viiltohaavaa kuin eilen minun kädessäni.

Totaalinen romahdus sattui kuitenkin vasta kotona tikkauksen jälkeen. Itkin itkin itkin, että minun on pakko päästä kauppaan oksentamaan tämä paha olo pois. Porukat veivät aveimeni ja lukitsivat ovet. Lopulta sukkasiltani lähdin lähi-Alepaan ostamaan mättöä, jotka illalla oksensin. Näin minä puran ahdistustani.

Itken tätä kirjoittaessanikin. Pelkään, että menetän tuon ainoan olennon jota rakastan. Anna anteeksi.

No Lie

 

Huoneeni ei ole minun, se on nyt siskoni. Joudun nukkumaan vierashuoneessa käydessäni kotona, tai siskoni huoneessa kuten viime yönä tein, koska en jaksanut vaihtaa lakanoita. Säälitti jättää koira yksin kun lähdin takaisin tänne meidän kämpille.

Ollaan nyt kullan kanssa tehty ruokaa ja siivoiltu. Tai minä laitoin ruokaa ja sotkin, toinen ahkerana tyttönä siivosi. Sain raivokohtauksen kun yritin annostella riisiä lautaselleni desimitan kanssa. En olisi halunnut ottaa täyttä ateriasuunnitelman mukaista kahta desiä ja paiskasin lautasen pöydälle. (Onneksi ei hajonnut.) Muwu sitten laittoi lopulta annokseni, kun en itse pystynyt.

Katselin eilen vanhoja kuviani koneeltani ja tuli ikävä angel bites -lävistyksiä. Laitoinkin itselleni äsken Madonnan, eli lävistin ylähuulen oikean puolen. Hups, nyt naamassa on taas liikaa rautaa. Lisäksi haluaisin aivan hirveästi ottaa microdermalin, olen katsellut jo lävistysliikkeen ja sopivat korutkin...

Paino pysynyt suunnilleen neljässäkympissä, tai juuri ja juuri sen alle mikä sopii minulle.

Feeling This

Mä syön ku possu. Koko päivän kaivellut ahdistus päässä, koska olen kasannut ateriani suurin piirtein ateriasuunnitelman mukaan. Puhumattakaan iltapalan korvauksista keksilläpullallapopcornilla. Eli syönyt aivan helvetisti. (Samalla kun toi toinen on ottanut tänään kaksi leipää ja jogurtin.) Mä tajuun, että mä oon se joka tarvitsee lisää painoa ja ymmärrän, että ei kipeenä toisen tee ruokaa mieli.. Silti en voi olla vertailematta ja kokematta, että olen jotenkin likainen kun syön enemmän.

Polillakin oltiin ylpeitä kun mun paino ei oo laskenut. "Vielä kun sen saisi noususuuntaiseksi." Tohon asennoidun jotenkin varauksella, miten mä voin antaa sen nousta? Tähän jatkuvaan kylläisenä oloonkin on totuttelemista. Ennen kun oksensin tasan kaiken mitä suuhuni pistin. Nyt en oo oksentanut ehkä viikkoon ja se on ennätys kahteen vuoteen. Anorektikko-Noora ei söisi, mutta nyt ravaan jatkuvasti jääkaapilla. Tuntuu väärältä.

Eläkkeestä ei oo tullu vielä päätöstä, menee kuulemma ainakin ens kuulle. Kiva kun pitäisi vuokra jollain maksaa ja elää muutenkin. Äitikiltti lupasi kuitenkin auttaa kun se taas tänään kävi mun luona kokkailemassa. Tehtiin nuudelikeittoa, joka kyllä maistui vähän oudolta.

Tekee mieli laskiaispullaa ja alkaapi olla kiire katsomaan Salattuja Elämiä!

Carpe Diem

Kävin tänään hammaslääkärissä, on kuulemma hienot ja hyvin hoidetut hampaat. Oksentelu ei siis onneksi ole purukalustolleni aiheuttanut ainakaan paljoa haittaa. Muutamaa hammasta hiottiin, ettei lohkeaisi enempää, ja fluoritököttiä laitettiin, muttei mitään sen isompaa. Seuraava aika pitäisi varata loppuvuodelle.

Pyörin tänään monta tuntia kaupungilla. Sain aamulla viestin ystävältäni, että pitäisi nähdä ja sain kuin sainkin raahattua itseni kaupungille. Tili meni tyhjäksi kun ostin alusvaatteita ja vyön, joihin minulla ei olisi ollut varaa. Pitää toivoa, että äiti laittaisi vähän rahaa ruokaan, koska en saa kuntoutustukeani vielä omalle tilille ja pitää sitä loppukuustakin syödä.

Kullan kanssa käytiin eilen pelaamassa sulkapalloa. Hiki melkein nousi pintaan ja oli pitkästä aikaa mukavaa harrastaa muutakin liikuntaa kuin kävelyä. Vaikka tuli siinä kelloakin vilkuiltua: "milloin tämä loppuu?" Kaikki urheilu on edelleen hieman pakkopullaa ja taidan olla vielä liikuntakiellossakin. Toivon silti, että pian pääsisin taas harrastamaan lempilajejani. Etenkin hevosen selkään pääsyä odotan innolla.

Nyt en joudukaan pariin viikkoon olemaan yksin. Muru on kotona, koska on kipeänä ja hiihtolomalla. Ei ehkä saisi olla iloinen kun toinen voi huonosti, mutta kyllä minulle kieltämättä seurakin kaipaa ;----)

Like Me

Eilen oli poli, sovittiin aika paljon kaikenlaista. Ravitsemusterapeutille aikaa, katsotaan varmaan ateriasuunnitelmaa, sillä painoni on laskenut osastolta pääsyn jälkeen taas neljäänkymmeneen. (Ehkä enemmänkin, söin nimittäin aamupalan ennen punnitusta.) Salaa hykertelen ilosta, kun vaaka näyttää aamulla kolmosella alkavaa numeroa. Toisaalta en jaksa välittää, enkä anna numeron vaikuttaa päivän syömisiini.

En pysty noudattamaan ateriasuunnitelmaa aivan pilkulleen. En uskalla, sillä pelkään painon nousemista. Silti syön huomattavasti enemmän kuin ikinä sairauteni puhkeamisen jälkeen.

Minut laitettiin jalkautuvan hoidon jonoon. Se tarkoittaa, että hoitaja alkaa taas käydä luonani syömässä. Suostuin kaikkeen mitä minulle ehdotettiin. Tulossa olisi myös "perhetapaaminen" tyttöystäväni kanssa. Päiväosastostakin puhuttiin, mutta se ei ole ainakaan vielä ajankohtaista.

On taas tullut oksenneltua. Ei tänään, eikä eilen, mutta kuitenkin. Päivät olen yksin täällä kämpillä ja lounas päätyy ihmeen helposti pönttöön, vaikka lupasin, että uudessa kodissani en sortuisi kertaakaan. Kuitenkin joka aamu päätän aloittaa alusta, en anna vastoinkäymisten lannistaa.

Huomenna näen äitiä, joka tulee kanssani laittamaan ruokaa. On kuulemma ostanut meille kasvisruokakirjan, josta kokeillaan jotain reseptiä. Muutenkin pitäisi nähdä enemmän ihmisiä, en halua erakoitua!

Far Away

Tää alkaa vihdoin tuntua kodilta. Oon saanu muutettuu jo melkeen kaikki mun vaatteet, vielä tarvis tavaraa seinille ja jotain hyllyjä ja kaappeja. Eilen haettiin myös Caramell tänne ja olin matkalla ihan paniikissa, että hamsteri jäätyy pakkaseen tai jyrsii tiensä ulos pahvilaatikosta. Se kuitenkin vipelsi uudessa kodissa onnellisena, joten ei se kai kauheasti järkyttynyt.

Ruokavalioni koostuu nykyään melkein pelkästä popcornista :D Kävin eilen parhaan ystäväni kanssa leffassa ja illalla oltiin vielä murun kanssa Apassionata-hevosshowssa. Molemmissa syötiin poppiksia ja sitten vielä iltapalaksi, hehs. Noei, kyllä minä muutakin syön, tässä juuri meikkaillaan, ja kohta ollaan lähdössä syömään.

Värjäsin hiukset taas mustiksi, nyt saan käytettyä klipsipidennyksiäni.

Tuntuu vaan niin epätodelliselta. Että en asu enää kotona ja saan olla rakkaani kanssa koko ajan. Vaikka kun arki taas alkaa, voi tulla vähän yksinäistä kun tuo on päivät koulussa ja itse olen sairaslomalla. Yritän varmaan aikatauluttaa päiviäni ateriasuunnitelman mukaan: viisi ateriaa päivässä. On myös hyvin aikaa käydä kävelyllä ja tutkia "uutta" ympäristöä.

...But Home Is Nowhere

Ensimmäistä yötä yksin omasssa kodissa. Kulta on kipeä, niin hän ei halunnut vielä tulla, hyvä kun jaksaa raahautua portaat alas tupakalle. Silti on kieltämättä yksinäinen olo 37 neliön kämpässämme. Lemmikitkään eivät vielä ole täällä, eikä sisustuskaan tunnu omalta. Mutta kyllä tästä koti rakentuu :)

On taas ollut tiukkaa. Oksentamishalu on aivan järkyttävän suuri joka aterian jälkeen. Nesteet pysyvät sisällä, mutta kaikki muu tekisi mieli ottaa pois. En ole kuitenkaan sortunut kuin pari kertaa. Eilen käytiin äidin kanssa kahvilla ja söin laskiaispullan. Tällaiseen suoritukseen en olisi pystynyt ilman itkua edes osastolla, mutta nyt jopa nautin pullastani!

Flunssa alkaa vihdoin hellittää. Pääsin aamulla koiran kanssa ulos ja iltapäivällä kävin pitämässä muwulle seuraa. Pelailtiin UNO:a, leikittiin hamsterin kanssa ja katottiin salkkareita. Perus lahnausta. Sitten kävin vanhempien luona ja kaupassa, tulin tänne kämpille ja purin tavaroita. Nyt pikkusiskoni saa muuttaa vanhaan huoneeseeni. Surullista.

Otin jo lääkkeet, söin iltapalan ja hörpin tässä vielä teetä. Olen aivan hulluna Liptonin Yellow Labeliin.