En pysty noudattamaan ateriasuunnitelmaa aivan pilkulleen. En uskalla, sillä pelkään painon nousemista. Silti syön huomattavasti enemmän kuin ikinä sairauteni puhkeamisen jälkeen.
Minut laitettiin jalkautuvan hoidon jonoon. Se tarkoittaa, että hoitaja alkaa taas käydä luonani syömässä. Suostuin kaikkeen mitä minulle ehdotettiin. Tulossa olisi myös "perhetapaaminen" tyttöystäväni kanssa. Päiväosastostakin puhuttiin, mutta se ei ole ainakaan vielä ajankohtaista.
On taas tullut oksenneltua. Ei tänään, eikä eilen, mutta kuitenkin. Päivät olen yksin täällä kämpillä ja lounas päätyy ihmeen helposti pönttöön, vaikka lupasin, että uudessa kodissani en sortuisi kertaakaan. Kuitenkin joka aamu päätän aloittaa alusta, en anna vastoinkäymisten lannistaa.
Huomenna näen äitiä, joka tulee kanssani laittamaan ruokaa. On kuulemma ostanut meille kasvisruokakirjan, josta kokeillaan jotain reseptiä. Muutenkin pitäisi nähdä enemmän ihmisiä, en halua erakoitua!
Kuulostaa hyviltä suunnitelmilta :) tsemppiä nooruska :--) <3
VastaaPoistanoniin nyt sosialisoidutaan kaikki :---) toi kasvisruokakirja kuulostaa kivalta idealta, ties vaikka innostuisit kokkaamaan ! itelle on ollu parantumisessa yksin tärkein juttu, että kokkaan ainakin joka toinen päivä mulle ja lauralle, on helpompi tehä ja syödä ruokaa yhdessä. tsemppiä ! <3
VastaaPoistamä oon rakas susta tosi ylpeä, sä taistelet tosi lujaa ja sen huomaa.
VastaaPoistakulta olet ihanin ♥
Kun alkaa tavata vanhoja ja uusiakin ihmisiä, elämä rikastuu kertaheitolla. Mä olen tämän vuoden puolella huomanntu sen. ON aivan ihana jutella uusien ihmisten ja tuttavuuksien kanssa :)
VastaaPoista"Kuitenkin joka aamu päätän aloittaa alusta, en anna vastoinkäymisten lannistaa."
VastaaPoistaJuurikin näin, Nooraseni! Voimia ja tsemppiä! <3
Komppaan tätä
PoistaHienoa, että suunnitelmia tehdään ja olet suostuvainen ottamaan kaiken avun vastaan. Toivottavasti kaikki sujuu ja hoitosavopuolella muuttuu intensiivisemmäksi. Voimia ja tsemppiä, sinä olet taistelija!
VastaaPoistaKiitos kaikki :---)
VastaaPoistaTänään tosiaan tehtiin äidin kanssa ruokaa. Oli mukava viettää aikaa yhdessä, tuntuu että edellisestä kerrasta on aikaa viikkotolkulla, vaikka oikeasti on mennyt vain pari päivää. Kohta maistellaan kullan kanssa tekemäämme kasvis-kikherne-kookosmaito-keittoa.
Älä oksenna tai anna painon tippua... nujerra se tyhmä sairaus, oot vahva tyttö!!
VastaaPoistaJee, en oo nyt oksentanu viiteen päivään :)
PoistaKatsoin tuossa näin iltamyöhään ajan kuluksi videoita, joissa nuoret naiset kertoivat anoreksia- taustoistaan kuvien avulla. Kaikissa jälkeen- kuvissa, joissa tämä ihminen oli voittanut syömishäiriön, hän näytti uskomattoman terveeltä ja semmoselta, ettei olisi ikinä ollut niin huonossa kunnossa. Parantuminen on siis täysin mahdollista, fyysinenkin terveys palaa ennalleen, jaksaa taas elää aidosti!
VastaaPoistaEikö olekkin hienoa, voit selvitä tästä kaikesta, vaikka arpia jää. Toi sun nykyinen meininki, mikä on tekstien myötä tullut ilmi, vaikuttaa tosi ihanalta. Nauti hyvistä aterioista, ja nauti liikkumisesta vain siksi, koska luonto on kaunis, happi tuntuu hyvältä ja on ihanaa tuntea, kuinka todella on elossa.
Saattoi kuulostaa tälläiseltä lässyn lässyn "elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista"- kommentilta mutta ihan tosissaan, sä vielä tuut ymmärtämään todellisesti tän onnellisuuden. <3
Ihana kommentti, loi taas toivoa :>
PoistaTsemppiä, hyviä suunnitelmia! Mikä sun sukunimi muuten on?
VastaaPoistaSitä en kerro täällä, mutta jos joku haluaa lisätä facebook-kaveriksi, ei kun sähköpostia tulemaan (moldotturin@gmail.com)
PoistaSinulle olisi haaste blogissani!
VastaaPoistahttp://aaadelheid.blogspot.fi/
Miten menee?<3
VastaaPoista