Carpe Diem

Kävin tänään hammaslääkärissä, on kuulemma hienot ja hyvin hoidetut hampaat. Oksentelu ei siis onneksi ole purukalustolleni aiheuttanut ainakaan paljoa haittaa. Muutamaa hammasta hiottiin, ettei lohkeaisi enempää, ja fluoritököttiä laitettiin, muttei mitään sen isompaa. Seuraava aika pitäisi varata loppuvuodelle.

Pyörin tänään monta tuntia kaupungilla. Sain aamulla viestin ystävältäni, että pitäisi nähdä ja sain kuin sainkin raahattua itseni kaupungille. Tili meni tyhjäksi kun ostin alusvaatteita ja vyön, joihin minulla ei olisi ollut varaa. Pitää toivoa, että äiti laittaisi vähän rahaa ruokaan, koska en saa kuntoutustukeani vielä omalle tilille ja pitää sitä loppukuustakin syödä.

Kullan kanssa käytiin eilen pelaamassa sulkapalloa. Hiki melkein nousi pintaan ja oli pitkästä aikaa mukavaa harrastaa muutakin liikuntaa kuin kävelyä. Vaikka tuli siinä kelloakin vilkuiltua: "milloin tämä loppuu?" Kaikki urheilu on edelleen hieman pakkopullaa ja taidan olla vielä liikuntakiellossakin. Toivon silti, että pian pääsisin taas harrastamaan lempilajejani. Etenkin hevosen selkään pääsyä odotan innolla.

Nyt en joudukaan pariin viikkoon olemaan yksin. Muru on kotona, koska on kipeänä ja hiihtolomalla. Ei ehkä saisi olla iloinen kun toinen voi huonosti, mutta kyllä minulle kieltämättä seurakin kaipaa ;----)