2013/12/06

It's So Easy

Tässä teekuppi vieressä nautin aamun hämäristä tunneista. Heräsin taas liian aikaisin ja unisaldo jäi turhan pieneksi.

Toissapäiväinen The Soundsin keikka oli super! Mä oikeesti voisin elää musiikille, käydä kattoo ku hyvät bändit esiintyy ja fiilistellä yleisössä. Kadota siihen hetkeen. Iloita. Surra. Riehua. Eläytyä. Mennä mukana. Välittämättä mistään muusta, mutta samalla liittämällä biisien sanat omaan elämään.


Ja voin kertoo, että kun syö, oikeesti jaksaa paremmin. Joku about vuos sitte oltiin kattoo Billy Talentii, ja vaikka olikin mun lempibändi, toivoin jo puolessa välissä että ne lopettais. En jaksanut hyppiä ja huutaa koko keikkaa ja vielä kotiin päästyäni sydän jyskytti siihen malliin, että ajattelin et se vetelee viimeisiään. The Soundsin jälkeen puolestaan olin niin adrenaliineissa, että juoksin melkein koko matkan Tavastialta kotiin, koska oli vaan niin mahtava fiilis. Kuulokkeet korvissa, pari vastaan sattunutta ihmistä katsoo kummissaan, Helsingin öiset valot.

Tän näkösenä liikenteessä.
Eilen nukuin pitkään tavalliseen nähden. Päätin, että tänään ei perhana vie oksenneta, vaikka kuinka tekisi mieli. Kävin Itiksessä kasomassa talvikenkiä (ja kaikkee muuta kivaa). Joonaksen kanssa käytiin myös syömässä  Espoon Sellon Chico'sissa. Ja koko annoksen annoksen söin (kuten silloin kun olin terve, kun on kerran maksettu, niin syödään koko rahan edestä): soijapihvi, tofua, lohkoperunoita, paistettuja vihanneksia, pinaattia.. Kaloreista viis, oli hyvää! Ja iltapalaksi puoli litraa jäätelöä, koska teki mieli.

omnom.
Paino oli eilen uuden vuoden tavoitteessa. Toisaalta vähän ahdistaa, että nyt se ei saa nousta grammaakaan joulukuun aikana, koska mukamas tavoitepainoa ei voi myöskään ylittää. Mutta miksei voisi? Ajattelin, että voisin palkita itseni jollain (tatuoinnilla!) kun saavutan 45 kiloa. Se oli korkein painoni terveenä ja sen takia jotenkin maaginen luku. Toki tosta ois tarkotus jatkaa eteenpäin, mutta välitavoite!

Oon onnellinen ja yritän nauttii täysillä näistä tunteista, elää hetkessä, koska romahduskin tulee väistämättä. Ei vaan saa antaa sen viedä mukanaan. Nään itseni peilistä kauniina (mutten edelleenkään liian laihana) ja viime aikoina ihan tuntemattomatkin ihmiset on tullut sanomaan bussissa, metrossa, laivalla, että kaunis tyttö. Aika randomii, että joku ylipäätään puhuu julkisissa liikennevälineissä, saati sitten kehuu ulkonäköä. No, miten vain. Nyt voisin kömpiä vielä hetkeksi kullan kainaloon, jos saisi vaikka vielä tunnin nukuttua. (Oot ihanin, kun kuitenkin luet tän, kiitos että oot siinä ♥)

Hyvää itsenäisyyspäivää! Ottakaa rauhallisesti, syökää ja polttakaa kynttilöitä ikkunalaudalla :---)

14 kommenttia:

  1. Anteeksi kun anonyyminä kirjoittelen, mutta jospa kutsuisin itseäni, vaikka anonyymi V:ksi. Oon alkanut lukemaan sun blogia, vaikka se ei sulla näy kun ei ole google tiliä D': .

    Ihanaa välillä lukea kun oikein yrität ja ponnistelet. Se inspiroi muita ja saa kaikki lukijasikin hyvälle tuulelle. Minusta olet todella kaunis eikä sinun tarvi tuosta paljon muuttua. Kunhan jatkat syöntiä niin kyllä se siitä.

    Nostan hattua kun en vaan ryve missään epätoivossa vaan oikeasti yrität. Se todistaa että sinussa on jotain. Se todistaa että olet vahva. Se todistaa että aiot selvitä.

    Ja niin jos musiikki piristää niin kuulokkeet korvissa vaan ;)

    ~Anonyymi V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki, vaikka olo on hyvä, anorektiset ajatukset eivät vapauta kuin hetkeksi kerrallaan. Ne on nyt vain helpompi työntää ne sivuun kun ne tiedostaa. Eilen mietin (ääneen) vaikka kuinka pitkään, että voinko ottaa yhden leivän sijaan kaksi. Söin molemmat, en lihonut, menettänyt kontrollia tai mitään muutakaan.

      Poista
  2. ihana postaus, tykkään! :) <3

    VastaaPoista
  3. Ihanaa Noora, tulinpa taas niin hyvälle tuulelle! Olet oivaltanut asioita, jotka auttavat toipumisessa. Mahtavaa, että keikka meni hyvin ja jaksoit fanittaa kunnolla, sitä se parempi paino teettää, energiaa riittää muuhunkin kuin syömisen ja liikunnan ajatteluun. ;) Mahtavaa, että painotavoite on saavutettu, mutta kuten kirjoitit, siihen ei jäädä, vaan porskutetaan eteenpäin. 45 kuulostaa todella hyvältä seuraavalta etapilta. Juuri tuollaisina pieninä annoksina painon pitääkin nousta, mutta edistyksen on oltava jatkuvaa. Paikalleen ei kannata jämähtää, sillä siitä liikkeelle lähteminen on aina vaikeampaa.
    Olen ylpeä sinusta, ja ihanaa itsenäisyyspäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Nell :)
      Ja olet aivan oikeassa tuosta paikalleen jämähtämisestä, koettu on moneen kertaan! Helpotuksen tunne, joka iskee aamulla vaa'alla kun paino ei olekaan noussut, on aivan liian koukuttavaa..

      Poista
  4. Musiikilla on kyllä ihmeellinen voima. Ei ole kauaakaan siitä, kun itse sain sellaiset kicksit hyvästä musasta, että suorastaan liitelin pitkin katuja, minäkin. ;) Ihanaa lukea kuinka jaksat nyt taistella ihan uudella asenteella, Nooraseni! Varmasti ajatuksesi ovat selkiytyneet ja voimat tapella sairautta vastaan kasvaneet, kun olet sallinut taas itsellesi paremmin ruokaa ja olet hiukan voimistunut. Se on sitä positiivista toipumiskehää - pidä siitä kiinni! Onnea painotavoitteen saavuttamisesta! Nyt vaan sisulla eteenpäin, niin hyvä tulee! :) Ja kyllä, kyllä se paino saa ylittää vuodenvaihteessa politavoitteen; olisivat sielläkin enemmän kuin ylpeitä Sinusta! Sinulla on hienot omat tavoitteet - pidä vaan niistä kiinni.

    Hyvää eilistä itsenäisyyspäivää Sinullekin, Kaunokainen! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihana <3
      Ja tänään lähdenkin Tampereelle Haloo Helsingin perässä ;) Koko viikon kestänyt "viikonloppu" jatkukoon.

      Poista
  5. HIENOA! Mahtavaa lukea tuollaista tekstiä! :--) Ne on niitä pieniä ilon ja riemun hetkiä jotka tässä elämässä meitä kantaa ja niiden takia kannattaa jaksaa taistella paremmasta ja terveemmästä elämästä! Oon ylpee susta <3

    pinja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeestaan mua ei kiinnosta paino tällä hetkellä tippaakaan :D Ja ärsyttävää kun jokaista suupalaa joutuu silti miettimään, päässä muodostuu listoja, joita pitäisi noudattaa. Kaloreita, desejä, rasvoja, maitoa, omenoita, mitä leivän päälle, huomisen ruoat...

      Poista
    2. Niitä ajatuksia ei saa helpolla pois päästä.. :--(

      Tsemppiä<3

      pinja

      Poista
    3. Joutuu muistuttamaan itseään, että enhän mä ole laihduttamassa! Ja kun aina ei muista muistuttaa.. Ne ajatukset on vaan niin tiukassa! Lasken kaloreita päässäni kun kaadan maitoa teehen, arvioin kuinka monta millilitraa lurahti.. Joudun muistuttamaan, että saan syödä yli 2000kcal päivässä, koska painoa Pitää Nostaa.

      Poista
  6. On hyvä ottaa välitavoitteita!

    Itse en ole koskaan sairastanut virallisesti mitään syömishäiriötä mutta epävirallisesti kylläkin olen.

    Muistan, kuinka joskus opiskeluaikana olin järkyttynyt siitä, että lääkäri sanoi, kuinka mukavaa on, että olen vähän saanut painoa. Joo. Olin silloin saanut painoa sen verran, että nousin painoindeksin perusteella juuri ja juuri normaalipainoiseksi. Olin lähinnä närkästynyt kommentista.

    Sittemmin iän myötä painoa on tullut vähän enemmänkin ja sitä voisi pudottaa mutta on pakko todeta, että näin kohta kolmekymppisenä en halua painaa sen verran kuin teininä ja näyttää teiniltä. Vaan painaa sen verran että näytän naiselta. Ei aikuisen tarvitse näyttää pikkutytöltä :)

    Tsemppiä Nouy!

    VastaaPoista