2013/12/12

Saved Myself, From Myself, I'm A Blessed Liar

Tajusin just, että mulla ei oo minkäänlaista otetta tähän toimintaan.
 
 
 
Ei ollenkaan.
 
 
 Ei oo ollu moneen vuoteen.

Mistä mä saan voimaa elää, kun en jaksa todellista maailmaa?
Kun mikään ei ole totta ja kaikki on.
 
 
Oon hukassa ajatuksissani ja itken.

19 kommenttia:

  1. halaus. tämä yö ei ole viimeinen eikä tämä tilanne lopullinen, vaikka jokainen hetki siltä aikansa tuntuukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää vaan on uneton yö. Tajuun ekaa kertaa oikeesti et hei, mä oon sairas. Tää ei oo mikään roolileikki, joka on jäänyt päälle ja on mun syytä. Mä oon ajanut itseäni tähän tilaan vuosia ja vuosia, en ees muista kuinka kauan. Ja kyllä, mä olen väärässä.

      Poista
    2. Koska eilen mä uskoin jopa, että tää maapallo on vallotettu. Mä oon rasvan puutteessa saanu omat aivoni osittain kytkettyy pois päältä, mä en oo mukana tässä kaappauksessa, oon yks ainoista täällä, jotka tietää totuuden, että vaan alipainossa on elämä ja muut haluu vaan lihottaa meidät takaisin jonnekin minuutemme ulkopuolelle.

      Mä heräsin tähän ajatukseen, koska se on niin epärealistinen. Mitä helvettiä mun päässä liikkuu? Menossa parempaan suuntaan? Ajattelen niin paljon, ettei missään ole enää mitään järkeä.

      Poista
  2. Tsemppiä Noora, nyt ei luovuteta!!

    Pinja

    VastaaPoista
  3. Se, että tajuaa olevansa sairas, on iso askel paranemisen tiellä.

    Toivoa on, Noora! Voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tää ei ookaan mun syy, sairaus jonka keksin, vaan keino selviytyä. Mä vaadin itteltäni niin paljon, ettei mieli voi kuin hajota.

      Poista
  4. ♥ Voimia kovasti!!

    Samat ajatukset pyöriny päässä välillä itelläkin, mutta itse oon löytäny ne asiat, joiden vuoksi pitää yrittää jaksaa. Toivottavasti sulla on jo parempi fiilis, yöllä asiat tuntuu kymmenen kertaa ahdistavammalta ja pahemmalta.. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että seuraan elämää täysin kaiken ulkopuolelta. Yritän hahmottaa todellisuutta, mutta tää maailma tuntuu vieraalta. Mun pitää uskaltaa luottaa muihin, heittäytyä tyhjän päälle ja rakentaa kaikki uusiks. En voi luottaa itseeni. Mä en voi kuunnella itseäni, koska mun päätökset tekee sairaus. En enää tunnista itseäni siitä.

      Poista
  5. Sairaus sekoittaa toden ja illuusion. Kun pystyy näkemään sairauden taakse edes hetkeksi, se on jo puoli voittoa. Todellinen voitto on, kun uskoo todellisuutta ja uskaltaa astua kokonaan pois sairaasta maailmasta. Välillä ahdistus ja pelko vie meitä, mutta se on vain väliaikaista. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ärsyttää kun ei tiedä mistä tää vuoroin masentunut ja vuoroin aktiivinen olo johtuu, kun mielialavaihtelee koko ajan. Unen vähyys? Jos vain saisi nukuttua!

      Poista
  6. Voimia! *halaus*

    Tuo on jo iso edistymisen askel! Anna mennä vaan päivä kerrallaan ja ihan rauhassa. Mitään turhia ei kannata panikoida ja pidä positiiviset asiat ylhäällä ;)

    ~Anonyymi V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten keksin vain itselleni ongelman lisää ja ryven itsesäälissä. Koska ei oo mitään sairautta, mä vaan kerään laiskuuttani vapauksia tältä yhteiskunnalta. Aamulla halusin parantua, mutta nyt oon varma, et se oli joku unen puutteesta johtuva harha, keksin varmaan kaiken mitä terapiassakin puhuin päästäni. Tai oli mul ylöskirjattuja ajatuksiiki, mut oon varma, ettei ne pitäny paikkaansa, masennus vaan nostaa negatiiviset asiat pöydälle.

      Poista
  7. Et ole keksinyt tai kehittänyt itsellesi ongelmia, olet vakavasti sairas, ja sairaus teettää mitä oudoimpia ja julmimpia ajatuskulkuja. Mutta Sinussa on Voima muuttua, Voima parantua. Olet sen jo välähdyksittäin saanut kokeakin. En voi muuta sanoa kuin että SINNITTELE, PONNISTELE, TAISTELE!! Tai pikemminkin jatka sitä - sillä teet tätä kaikkea jo!

    Yritä kultapieni saada nukuttua paremmin ensi yönä!

    ♥ Haleja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukuin 10h yöunet ja pää on paljon selkeempi. En mä edelleenkään tiedä, mitkä mun viime päivien ajatuksista on totta ja mitkä liioiteltuja. Mut päätin, että syön oksentamatta, vaikkakin sitten hieman ortorektisesti.

      Poista
  8. Sinut on haastettu!♥
    http://youcanbepartofmyworld.blogspot.fi/2013/12/haaste.html


    Voimia ja jaksamista sulle!♥

    VastaaPoista
  9. Musta tuntuu tällä hetkellä aika samalta. Yritä jaksaa!

    VastaaPoista
  10. hmmm... oon suunnilleen samassa tilanteessa sun kans. Tervettä elämää kohden, mutta liikaa mutkia matkassa. Välillä sitä vain toivoo että kaikki loppuisi kun ei jaksa taistella. MUTTA MEHÄN JAKSETAAN. TURPII TOMMOSELLE SAIRAUDELLE, NÄYTETÄÄN SILLE KUKA ON POMO!!!!!!!

    älä ajattele liikaa, se vaan sekottaa. Sanot itsellesi napakasti että nyt loppu, ajattele jotain järkevämpää.

    Ihana seurata kuinka edistyt. Varmasti olet kiitollinen jos ja kun saavutat maalin. haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun ajattelua ei voi lopettaa! Olisikin olemassa on/off -nappi! Mut jes, tästä noustaan, vaikka terapeutti mun puheiden perusteella sano, että paraneminen voi olla yhtä tuskainen tie kuin sairastaminen.. Mut pakko jaksaa, en haluu jämähtää paikoilleni!

      Poista