2013/12/30

White Sparrows

Mun pieni lähti eilen taivaaseen. Vanhus. Hamsteri. Caramel.

lääkärissä
Karkki oli tosi unelias koko toissapäivän, mutta reagoi (ärsyyntyi) kun kävin sitä herättelemässä. Annoin sen nukkua. Seuraavana aamuna kuitenkin ihmettelin kun koko yönä ei ollut kuulunut rapinaa ja tuoreruoat oli kupissa hamstraamattomina. Tiesin, että kaikki ei oo hyvin. Eikä ollutkaan.

Hamsteri jaksoi hädin tuskin raottaa silmiään. Kun tarjosin sille pähkinää ja kesäkurpitsaa, se vain kokeili ruokia vähän hampaillaan ja käpertyi takaisin kerälle. Nostin Karkin pesästä, eikä se jaksanut panna yhtään vastaan, pikkuiset luutkin tuntuivat liian selvästi turkin läpi. Milloin se oli viimeksi syönyt? Kolme päivää sitten, kun sitä oltiin viimeksi käyty katsomassa? Miksen tarkastanut sen kuntoa paremmin eilen? Se oli ollut niin pirteä vielä ennen matkaa, en mä ajatellut silloin että ulkoiluttaisin hamsteriani viimeistä kertaa.


Laskin pienen kantokoppaan ja varasin netistä ajan päivystävälle eläinlääkärille. Piikille. Aika löytyi Veteirasta iltapäiväksi. Toivoin, että Karkilla ei olisi liian pahoja kipuja, se ei näyttänyt enää huomaavan tätä maailmaa.

Lääkäri antoi yhteensä kolme piikkiä, Karkki työnsi ensimmäisen jälkeen päänsä hihaani ja nukahti syliini. Silitin sen kiillotonta turkkia. Katsoin kuinka sen hengitys hidastui sen maatessa kantokopassa. Sitkeä pieni, kauan se jaksoi. Mä itkin ääneti, sydänääniä ei enää kuulunut. Radiosta soi Samuli Edelmannin Tähtipölyä. Jätin Karkin sinne.

Enkä mä muista loppupäivästä juurikaan mitään. Itkin pihalla palellen kuulokkeet korvissa kunnes äiti tuli pyytämään, että tulisin sisään. Koko loppupäivän istuin koneella tuijottaen HTML-koodia ja muokaten kuvia. Eikä mua haitannut vaikken saanut juuri mitään aikaan, kunhan ei tarvinnut ajatella. Unohdin syödä. Silmiin sattui liika itkeminen ja ruudun tuijotus. Väsytti, mutten saanut nukuttua.

Tänään kaikki on hieman paremmin. Vaikka vähän suretti, että olin sinulle kuin ilmaa.


"White sparrows fell from heaven and carried her away"

19 kommenttia:

  1. Noora-kulta! Olen niin pahoillani Caramelin poismenon johdosta. Mutta yritä ajatella, että hänellä on nyt kaikki paljon paremmin. Istuu siellä lemmikkien pilvenhattaralla, katselee Sinua, ja toivoo, että Sinäkin voisit hyvin.

    Minulla oli nuorena kääpiökani (ainoa lemmikki mitä minulla on koskaan ollut). Sillä vuoti pitkän pätkän lyhyestä elämästään silmät, ja sitä lääkittiin säännöllisesti. Minulle ei oikein ikinä selvinnyt mikä silmissä oli, mutta lopuksi "tauti" levisi kaikkiin sisäelimiin, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Veimme eräänä kylmänä tammikuisena iltana kanin pieneläinklinikalle, jonne se myöskin jäi... Itkin, itkin ja itkin. Jopa äitini itki. Seuraavana aamuna oli koulussa matikantunti. Muistan vain, että istuin silmät turvoksissa tunnilla, ajatukset jossain kaukana ikuisuudessa.

    Voimia, Kultaseni!

    <3<3<3

    VastaaPoista
  2. PS. Surustasi syntyi jotain hienoakin - blogisi uusi ulkoasu on todella kaunis ja herkkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun edellinen hamsterini kuoli, olin välipalalomalla nuoriso-osastolta kun sain tietää. Välipala jäi itkiessä syömättä, joten osastolla odotti päivällisen lisäksi kaksi nutria, jotka meni letkuttamalla. Tuntui, että minua rangaistiin lemmikkini kuolemasta. Hoitajat vain sanoivat, että lopeta se itkeminen. Ei paljon empatiaa herunut.
      Nyt saan ainakin surra rauhassa..

      Poista
    2. Kamalia hoitajia! Tosiaan, onneksi saat nyt surra rauhassa. Otan osaa, itseltäkin on lähtenyt hamstereita taivaaseen tän elämän aikana ja se on aina niin surullista. Mutta tahdon uskoa, että ne katselee meitä tuolla jossain. R.I.P Karkki <3

      Poista
    3. Olin Thaimaassa vikoina päivinä jo ihan jeejee, pääsen leikkii hamsu-neidin kanssa. Enpä päässyt. Noin ne eläimet lähtee vuorotellen, varsinkin kun pikkujyrsijät on niin lyhytikäisiä. Olin mä jo etukäteen varautunut, ettei paljon yli kahden vuoden elä. Jäi kuitenkin viikon vajaaksi kahden vuoden ikä :/
      Mut Luna tuli tänne pariks päiväks piristää mua. Tosin se valtas viime yönä mun sängyn niin, etten ite mahtunut nukkumaan :D Kiva koira!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Voi kiitos, Vanessa! :> Oli aikamoista säheltämistä, kun ei koodit oo enää ihan hallinnassa.

      Poista
  4. Otan osaa pikkuisesi puolesta ja toivotan sinulle hyvää uutta vuotta. Kaunis ulkoasu, aluksi jo säikähdin, että olet lopettanut koko blogin, mutta et sentään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni muukin taisi säikähtää, pari lukijaa lähti ja facebookissa kyseltiin kutsua lukemaan blogia :) Enpä tajunnut varoittaa..

      Poista
  5. Osanottoni. Lemmikin menettäminen on aina kamalaa ja surullista: vain tieto siitä, ettei niiden tarvitse enää kärsiä, lohduttaa. Paljon voimia. ♥
    Ja minäkin pidän blogisi uudesta ulkoasusta kovasti, lopputulos on hieno ja herkkä.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, varsinkin nyt kun kotiin ei jäänyt muita eläimiä. Luna kun asuu siskon luona suurimman osan ajasta.

      Poista
  6. Osaan ottoni! Lepää rauhassa caramel <3
    p.s tää on ihana tää uus ulkoasu

    VastaaPoista
  7. Voi ei :< Kamalaa kun lemmikkeihin ehtii kiintyä ja sitten ne lähtevät pois, mutta Karkilla on nyt hyvä olla, se kattelee sua pilven reunalta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin kun Karkki kulki mun mukana ekaan omaan kotiin. Ja vasta vanhuuttaan siitä alkoi tulla seurallinen ja huomionkipeä. "KARKKI ON UFO !"

      Poista
  8. Voimia Noora<3! Toi on elämän ja lemmikkien se kamalin puoli, menettäminen :(( Mutta ihana tää ulkoasu !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pahasti säki oot sen saanu viime aikoina kokea :( Mut kiitos!

      Poista