Näitä juhannuspostauksia tunkee nyt varmaan joka välistä, mutta lisäänpä joukkoon omani! Lähdettiin vanhempien kanssa perjantaina Inkoosta purjehtimaan kohti pursiseuramme saarta Andötä, jonne suuntasi myös yksi tuttavaperheemme.
Hetken ajan ennen lähtöä paistoi aurinko ja onneksi huomasin, että kamerani muistikortti oli täynnä vielä kun sähköä oli saatavilla. Koneeni on niin vanha, ettei se toimi juuri ollenkaan oman akkunsa varassa, mutta sain laturin sähkötolppaan ja vanhat kuvat siirrettyä kamerasta uusien tieltä.
Siitä alkoikin parin päivän jatkuva palelu. Pian alkoi sataa ja siirryin sisätiloihin nukkumaan pakoon kylmää ja ahdistusta. Veneessä kökkiminen jostain syystä tuntui (taas) hirveältä ja kaduin jo lauantaina sitä, etten ollut jäänyt kotiin turvaruokieni pariin.
Perillä kuitenkin odotti taas ihan hyvä sää (ja märkä koira) joten lähdin kuvaamaan, jotta saisin ajatukset muualle. Kyseisessä saaressa olen käynyt melkein joka kesä, mutta yritin ikuistaa sen sellaisena kuin sen näen. Rantakallioita, meri, lintuja, poijuja, sauna, metsäpolkuja ja kalliossa kiinni oleva laituri...
Ajan saa kulumaan lukemalla ja onneksi puhelimella pääsee nettiin! Mulla oli mukana uusi syömishäiriökirja: Linnea Parkkosen 112 - Vihaan itseäni. En tiiä oliko kauheen hyvä ajatus lukea anoreksiaan sairastuvan ja siitä paranevan ajatuksia, mutta olen jonottanut kyseistä kirjaa kirjastosta jo monta kuukautta, joten se oli pakko ehtiä lukea ennen eräpäivää.
Mun juhannusaatto loppui oikeastaan siihen. Yritin lukea, en mennyt mukaan saunaan ja lopulta pystyin kuuntelemaan vain musiikkia iPodiltani. Ahdisti aivan hirveästi ja syömishäiriöajatukset valtasivat mielen kokonaan päivän kuluessa kohti loppuaan. Mietin hukuttautumista jäiseen veteen ja ostamieni siiderien tuhoamista, mutta lopulta menin yhdeksän aikaan selvinpäin nukkumaan otettuani pari tarvittavaa ketipinoria ja saman verran iltalääkkeeksi.
Skippasin siis kokonaan illan grillauksen ja ruokailun, mikä oli tyhmää. Mun ruokahalu on kadonnut melkein kokonaan ja öljyisten vihannesten ajatteleminenkin oksetti. Itkusta ei tullut loppua, kastelin tyynyni märäksi ja olin varma, että välipalaksi syömäni leivät kertyivät paraikaa läskiksi vatsaani. Nukkua sai vaatteet päällä peitosta huolimatta, sen verran viileetä oli.
Juhannuspäivä oli jo onneksi parempi, söin aamupalaksi suklaa-weetabixeja mantelimaidolla. Ja lähdin kävelylle mammojen kanssa. Paistoi aurinko ja hetken tarkeni tuulettomassa paikassa myös ilman pitkähihaista. Onni-aussi oli ihan yhtä tyhmä kuin Helsinkiin jäänyt Luna ja naureskelin pikku possulle, joka söi heinää ja kaivoi maasta multapaakkuja.
Satoi rakeita, käytiin saunassa ja illalla grillailtiin uudestaan. Aikuisten juttujen taso nousi taas viinin vähetessä ja mullakin oli ihan kivaa loppujen lopuksi. Vaikka vatsa oli päivällisen (maissia, sieniä, perunoita, halloum-juustoa, salaattia, vihanneksia..) jälkeen ihan täynnä, napsin iltapalaksi vielä yhdentoista aikaan suklaata ja tacolastuja.
 |
| namnam ja Onni vaanii |
Tänään purjehdittiin 10 mailia takaisin. Olin toppautuneena huppariin, svetariin ja kahteen takkiin. Tarkenin just ja just ulkona sitlådassa katselemassa maisemia. Kapeeks oli väylä merkitty ja mietin, mistä moottoriveneilijät tietää minkä merimerkin väärältä puolelta voi oikaista. Kai ne lukee kortteja, mitä en itse ole ikinä opetellut...
Inkoossa käytiin vielä ravintolassa syömässä ja korvasin toissapäivän vajaaksi jäänyttä kalorimäärää vegepurilaisella (!!!) ja ranskalaisilla. En enää niitä kuvia jaksa ladata, mutta
instagramissa on näkyvillä pari juhannuksena julkaistua kuvaa.
Nyt taas hyvillä mielin kohti uutta viikkoa :----)
