2014/06/22

Sail On, Little Girl, Sail On

Näitä juhannuspostauksia tunkee nyt varmaan joka välistä, mutta lisäänpä joukkoon omani! Lähdettiin vanhempien kanssa perjantaina Inkoosta purjehtimaan kohti pursiseuramme saarta Andötä, jonne suuntasi myös yksi tuttavaperheemme.


Hetken ajan ennen lähtöä paistoi aurinko ja onneksi huomasin, että kamerani muistikortti oli täynnä vielä kun sähköä oli saatavilla. Koneeni on niin vanha, ettei se toimi juuri ollenkaan oman akkunsa varassa, mutta sain laturin sähkötolppaan ja vanhat kuvat siirrettyä kamerasta uusien tieltä.


Siitä alkoikin parin päivän jatkuva palelu. Pian alkoi sataa ja siirryin sisätiloihin nukkumaan pakoon kylmää ja ahdistusta. Veneessä kökkiminen jostain syystä tuntui (taas) hirveältä ja kaduin jo lauantaina sitä, etten ollut jäänyt kotiin turvaruokieni pariin.


Perillä kuitenkin odotti taas ihan hyvä sää (ja märkä koira) joten lähdin kuvaamaan, jotta saisin ajatukset muualle. Kyseisessä saaressa olen käynyt melkein joka kesä, mutta yritin ikuistaa sen sellaisena kuin sen näen. Rantakallioita, meri, lintuja, poijuja, sauna, metsäpolkuja ja kalliossa kiinni oleva laituri...


Ajan saa kulumaan lukemalla ja onneksi puhelimella pääsee nettiin! Mulla oli mukana uusi syömishäiriökirja: Linnea Parkkosen 112 - Vihaan itseäni. En tiiä oliko kauheen hyvä ajatus lukea anoreksiaan sairastuvan ja siitä paranevan ajatuksia, mutta olen jonottanut kyseistä kirjaa kirjastosta jo monta kuukautta, joten se oli pakko ehtiä lukea ennen eräpäivää.



Mun juhannusaatto loppui oikeastaan siihen. Yritin lukea, en mennyt mukaan saunaan ja lopulta pystyin kuuntelemaan vain musiikkia iPodiltani. Ahdisti aivan hirveästi ja syömishäiriöajatukset valtasivat mielen kokonaan päivän kuluessa kohti loppuaan. Mietin hukuttautumista jäiseen veteen ja ostamieni siiderien tuhoamista, mutta lopulta menin yhdeksän aikaan selvinpäin nukkumaan otettuani pari tarvittavaa ketipinoria ja saman verran iltalääkkeeksi.


Skippasin siis kokonaan illan grillauksen ja ruokailun, mikä oli tyhmää. Mun ruokahalu on kadonnut melkein kokonaan ja öljyisten vihannesten ajatteleminenkin oksetti. Itkusta ei tullut loppua, kastelin tyynyni märäksi ja olin varma, että välipalaksi syömäni leivät kertyivät paraikaa läskiksi vatsaani. Nukkua sai vaatteet päällä peitosta huolimatta, sen verran viileetä oli.


Juhannuspäivä oli jo onneksi parempi, söin aamupalaksi suklaa-weetabixeja mantelimaidolla. Ja lähdin kävelylle mammojen kanssa. Paistoi aurinko ja hetken tarkeni tuulettomassa paikassa myös ilman pitkähihaista. Onni-aussi oli ihan yhtä tyhmä kuin Helsinkiin jäänyt Luna ja naureskelin pikku possulle, joka söi heinää ja kaivoi maasta multapaakkuja.


Satoi rakeita, käytiin saunassa ja illalla grillailtiin uudestaan. Aikuisten juttujen taso nousi taas viinin vähetessä ja mullakin oli ihan kivaa loppujen lopuksi. Vaikka vatsa oli päivällisen (maissia, sieniä, perunoita, halloum-juustoa, salaattia, vihanneksia..) jälkeen ihan täynnä, napsin iltapalaksi vielä yhdentoista aikaan suklaata ja tacolastuja.

namnam ja Onni vaanii
Tänään purjehdittiin 10 mailia takaisin. Olin toppautuneena huppariin, svetariin ja kahteen takkiin. Tarkenin just ja just ulkona sitlådassa katselemassa maisemia. Kapeeks oli väylä merkitty ja mietin, mistä moottoriveneilijät tietää minkä merimerkin väärältä puolelta voi oikaista. Kai ne lukee kortteja, mitä en itse ole ikinä opetellut...


Inkoossa käytiin vielä ravintolassa syömässä ja korvasin toissapäivän vajaaksi jäänyttä kalorimäärää vegepurilaisella (!!!) ja ranskalaisilla. En enää niitä kuvia jaksa ladata, mutta instagramissa on näkyvillä pari juhannuksena julkaistua kuvaa.

Nyt taas hyvillä mielin kohti uutta viikkoa :----)

23 kommenttia:

  1. Loppu hyvin, kaikki hyvin...!
    Lamaannuttavasta juhannusaatostasi (lähditte tosiaan siis vissiin seilaamaan jo juhannusaattona, perjantaina, ettekä vasta lauantaina...) huolimatta loppujuhannus tuntuikin sujuvan jo mukavammissa merkeissä! Sää ei ollut optimaalinen, ei, ja uskon, että veneellä oli kylmää ja hyistä, mutta kyllähän se aurinkokin pilkahti! Tosi upeita kuvia napsit Andöstä! Varmaan hieno saari!

    Nyt vaan kokka kohti uutta viikkoa - hyvillä mielin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, kiitos, korjasin virheen :D

      Poista
  2. :) Ihanii kuvia oot ottanu! Alkuvaikeuksista taas paremmalle tielle! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku motivaattori pitäis löytää. Oon ilmeisesti syöny liian vähän, ku alle 100m juokseminen sporaan on ihan tappomatka D:

      Poista
    2. Ei kukaan oikeasti syömättä/liian vähällä ravinnolla jaksa yleensäkään edes olla, saati sitten juosta pieniäkään matkoja. Syöt liian vähän muutenkin!!! Tarttisit piiiiitkän "paremminsyödyn" pätkän. Ja jostain olis hyvä saada motivaatio siihen pidempään pätkään. Ja sitten taas uudelle etapille, kun on alkuun saavuttanut vähän. Ettei liian isoilla harppauksilla eteenpäin, koska se harvoin toimii. Ja sitten epäonnistuminen tuntuu taas vaan kamalammalta. Kyllä me sulle se motivaattori löydetään, mikä oikeesti kolahtaa ja asiat alkaa luistamaan parempaan suuntaan! :) Huomaan itessäni, että mitä vähemmän oon tekemisissä minkään sh polin kanssa, voin paremmin. Ikävä totuus ainakin mun mielestä on se, että se paikka ja muut sh ihmiset siinä vieressä jarruttaa monien matkaa. Siinä on omanlaiset paineensa pysyä "hyvänä" syömishäiriöisenä, vaikkei sitä haluis myöntääkään. Mut uskon et sunkin tilanteeseen löytyy vielä joku ratkasu, mikä loksauttaa omia ajatuksia kohdilleen ja alkaa pikkuhiljaa hölläämään syömisten kanssa, eikä ole itelleen niin ankara enää! :) <3

      Poista
    3. Mulla ei onneks enää oo tarvetta olla "hyvä syömishäiriöinen", oli polilla vaan kiva kuulla ettei hoitaja joutunu pelkäävän mun kupsahtavan sen eteen :D Nyt oikeestaan jo ootan, että tapaamiset alkaa taas ja voin näyttää että oon pärjänny paremmin kun ne luulee >:---)

      Poista
  3. Kerro joskus miten luulet mielenterveysongelmiesi saaneen alkunsa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä mitään arvailuleikkii lähde purkamaan, mutta luonnoksissa on jonkunlainen sairastumistarina jo kehitteillä..

      Poista
    2. Ehkä joskus on parempi jättää jotkut asiat menneisyyteen ja keskittyä siihen mitä edessä on, esim. parantumistarinaan :)

      Poista
  4. Voitaisko me tutustua? :3

    VastaaPoista
  5. Onneks juhannuksesta on nyt ohitettu ja voi jatkaa hyvillä mielin uuteen viikkoon!
    Hienosti selvisit purjehtimisreissusta :---)
    Pinja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti säkin lopulta selvisit ilman isompia ahdistuksia :)

      Poista
    2. Selvisin! :--)

      Poista
  6. Selvisit juhannuksesta hienosti ja keräsit taas mukavia ja vähemmän mukaviakin kokemuksia. Kokonaisuus taisi siltikin olla plussan puolella. :) Mukavaa alkavaa viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihan mukavaa oli. Ja samoin! C:

      Poista
  7. Toi vegeburgeri on kyl iha sairaan hyvän näköinen *w*

    VastaaPoista
  8. Ihmettelen et mikä mä olen...Kun sä kirjotit instagramin viimeisempään kuvaan et eihän lapset kasva 170cm.Olin jo 6-luokan alus 176cm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. U must be ufo! Noei, kyllä mä tiedän, että on pitkiäkin ihmisiä ja pituuskasvu väkisinkin sijoittuu muualle kun aikuisuuteen :D Ite oon tämmönen keskiverto pätkä, joten ehkä hieman kateellisena ton kirjotin.

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Öäw, mun viesti hävis jonnekkin. Mutta niin, utelias ihminen kun olen niin on pakko kysyä, että oletko kasvissyöjä? Vanilja soijamaito on muuten täälläkin rakkaus, vaikka porkkananpuputtajana olen viitisen vuotta ollut niin silti löytänyt vasta hiljattain noinkin ihanan tuotteen ;___:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakto-ovo olen. Enkä mäkään jostain syystä oo tajunnu noita makusoijamaitoja yms ennen viime syksyä :-o Vaikka kasviksia oon puputtanu ööö.. 8 vuotta(?)

      Poista