Keep Ya Head Up

ÄLKÄÄ PELÄSTYKÖ SPORTS TRACKER -KUVAA, ei mee niin huonosti.
Mä  vaan tajuun kuin paljon vaikeempaa tää on, vaik huonoon suuntaan ei olla enää liikuttu. Kävin toissapäivänä pienessä tihkusateessa kävelyllä, annoin vain jalkojen viedä pitkin Etelä-Helsinkiä ja tuntea, kuuntelin musiikkia ja mietin parantumistani. "kuule rakkaani, Carpe Diem ei tänään kelpaa" Ei, mä en voi enää elää näin hetkessä, mun on nähtävä pidemmälle, vaikka näin alkuun kuukausi tai kesä eteenpäin. Asetettava välitavotteita, jotta saan painon nousemaan.

sorry Sports Tracker -kuva, toivottavasti ei kannusta mihinkään

Eikä mun todellakaan tarvi noudattaa ateriasuunnitelmaa - vaikka se tuo kyllä turvaa - syödä kahden tunnin välein tietty määrä tiettyä ruokaa. Ei, oikeesti mä voin syödä sillon kun huvittaa, vaikka kolme kertaa päivässä niinkun joskus ennen, kunhan turvaan sen että energiaa tulee tarpeeks. Ja mun on nähtävä vaa'alla suurenevia numeroita.

Mun kävely venyi 1,5 tunnin mittaiseksi, joten tuli myös kulutettua, mutta korvasin sen ylimääräisellä nutridrinkillä. Tuli jopa pieni hiki pintaan, jota en oo kokenu yli vuoteen, koska oon noudattanu orjallisesti liikuntakieltoa. Olin syönyt hyvin, ja oikeestaan liikunta (vaikkakin vain reipas kävely) tuntuikin hyvältä, vaikka viimeiset viisi vuotta se on ollut pelkkää pakkoa. Muistelin kuinka mun harrastukset on ollu liikunnallisia: ratsastus, tennis, laskettelu (sähly, koripallo) ja mä oon nauttinu siitä tunteesta, jonka se tuo kun hikipäissään saakin hevosen kulkemaan juuri niin kuin haluaa. Ainoo liikunta mitä mä oon enää harrastanut, on ollut täysiä juokseminen ilman ravintoa hokien päässään mantraa "juoksen koska olen läski". Enkä mä nauti siitä ollenkaan. Mutta nyt jos syön, hankin itseni parempaan kuntoon, löydän ehkä liikunnan ilon mun vanhoista harrastuksista! Koska se tosiaan on parempi ahdistuksenhallintakeino kuin viiltäminen.

Joten nyt syön syön syön, enkä mä tarvii siihen mitään sairaalan apua, kroonikkoja ympärilleni ruokapöytään. Mä teen tän omalla tavallani, niinku mulle on paras. Ainoo ehto on, että energiaa pitää tulla tarpeeks, ei väliä kuinka usein ja missä muodossa, vaan sitä mitä mun tekee mieli. Ja jos ei tee mieli mitään, päivän saldo on jääny liian pieneks, niin vedetään vaikka pussillinen pähkinöitä iltapalaks. Tai nutri, aion ottaa ne käyttöön, jos tuleekin vaikeempaa.

Mä odotan, että äiti tulee Kreikasta ja valmistaa jotain oikeeta ruokaa, muutakin kun mun ortorektisia/anorektisia "lounaita".

päiväleffailuu jee!

Eilen söin leffassa monen vuoden jälkeen karkkia, maistoin pizzaa vaikken omaa ostanutkaan, söin jogurtin vuoden tauon jälkeen. Silti kaikki tää pieni/iso ei riitä, nää pienet kokeilut tuo toivoa, mutta mun on myös muistettava syödä päivän mittaan muutakin (ei sillä etten olisi syönyt, tuudittaudun vain helposti valheeseen). Söin vielä puolenyön jälkeen kunnon iltapalan ekstroineen, koska totesin päivän menneen täysin mönkään, vaikka olin yrittänyt. Kaloreista ei tietoakaan, niitä en laske. Mut tänä aamuna vaaka näytti +300g, eilen +100g. Ehkä tää on oikee suunta ja kesän lopussa saan otettua vihdoin piirtämäni tatuoinnin. Toivon vaan, että ajatukset ja tää päätös pitää. Ja tänks kaikille eilisille tyypeille, oli jo ikävä tätäkin seuraa!

kesähengailuu ja kaks idioottia kamera ojassa

Toiveikkaana eteenpäin ja kohta voisin lähteä sporalla siskolle leikkimään Lunan kanssa :----)