Pyysin et otetaan paino tänään. Ei se niin paljon ollutkaan laskenut. Aamupalaks oli pahaa puuroo, jonka pakotin itseni syömään kaverin tuoman soijamaidon lopulla. Ja toi päivä oli hullun tylsä, olin ihan liian pirteenä, mun käskettiin laittaa musa pienelle ja laulaa hiljempaa. Onneks tuol oli yks hullu, joka jakso kuunnella mua, vaikka pälätin ihan mitä mieleen tuli. Meikkasin pariin kertaan, hypin seinille ku tekeminen loppu ja sit löysin Cosmosta jonkun treeni-ohjeen, mut en mä jumpppaamiseenkaa jaksanu keskittyy viittä minuuttia pidempään. Ruokapöydäs mä istuin itkemässä jonkun säälittävän sosekeiton kanssa, hoitajilt tuli puolen tunnin ruokailun jälkeen tarvittava lääke, mut turha odottaa ketään pöytään puhuu. Ei vaan pystyny syömään kaikkee, vaik ikinä en jätä ruokaa lautaselle.
 |
| peili, sukat, you know |
Oon rättipoikkiväsynyt sekä henkisesti, että fyysisesti. Eilen mä lähin illalla ulkoilemaan kun olin liian täynnä energiaa ja positiivisuutta. Tapasin jonkun viiniä juovan pojan, joka kanto jätesäkissä kumivenettä. Juttelin sille (mitä en kyl ikinä uskaltais tehdä, mut oli vaan niin loisto-olo ja kaipasin juttuseuraa!) Autoin sitä viinin tuhoomisessa ja pian puhuttiinkin ja mielenterveyden hoidosta Helsingissä. Iha kiva jätkä, viisaita juttuja elämästä. Kuinka paljon voi kokee ja kuinka nuorena. Itsensä syyllistäminen kaikesta. Ymmärsin kaiken kuulemma puolesta sanasta.
 |
| tuo oli hieman käääniläinen |
No mä päädyin yöks kävelee ympäri Etelä-Helsinkiä, olitiin käyty baarissa parilla ja rankasisin itseäni juomista, koska mun piti olla selvinpäin. Ullanlinna, Kaartinkaupunki, Hakaniemi, Pasila ja jalkoihin vaan sattu ja halusin viiltää ja sisälle lämpimään. Ennen kuutta mä menin Auroran päivystykseen kysymään, monelta osastolle voi mennä takas, mut ne löi oven kiinni ja sano et tuu kasilt takas. Kyl mä sit lopult pienen kiekan jälkeen osastolle menin...
Unta vajaa pari tuntii, lääkkeet, labrat, aamupala, nukkumista, uloskirjaus. Ne lähettää faxit sit eteenpäin.. Hyvän kuvan oon taas ittestäni antanu, mut oon yrittäny puhua!
Kuitenki oon ilonen ku oon taas kotona, pystyn syömään paljon
paremmin kun ei ole hirveää hälinää suljetulla osastolla kun kaikki
kilistelee kolistelee ja voi syödä niitä ruokia mitä tekee mieli!
Huomenna on poli Ulfåsassa, en odota sitä yhtään. Kuulen ne haukut jo valmiiks: sähän lupasit näin ja näin, mutta teit kaiken väärin... En jaksa mennä kuuntelemaan syyllistystä, ku tiedän itse yhtä hyvin mitä tein. Ois vaan pitäny viiltää, mut ajattelin et polttaminen on pienempi paha. No nyt oonki rankaissut itseäni uusilla haavoilla, mutta plää. Jotain positiivista haluisin kertoo, muttei oikeen oo. Lahdesta sais kohta hamsterivauvoja, mut se ei taida olla ajankohtaista. Tuntuu et oon ihan tyhjän päällä ku en tiedä mitä tehä. Saatanko mä puolen vuoden päästä takas kuntoutusosastolle, vai saisiks mä myt muuttaa omilleni ja ostaa lemmikin?
Sekavaa, sekavaa... meno ja meininki, elot ja olot... Yritä nyt, Noora, jotenkin päästä jaloillesi. Löytää se kipinä, joka Sinussa jo kyti. Toivotaan parasta sh-polilta. Ja toivon mukaan terapeuttisikin tulee sinne. Mitä tuohon omille muuttamiseen tulee, olen ihan samaa mieltä kuin anonyymi tuossa taannoin; vielä ei todellakaan ole sen aika. Sinun pitää ehdottomasti päästä selvemmille vesille (kirjaimellisesti ja kuvannoillisesti) ennen kuin kannattaa alkaa edes miettiä kotoota pois muuttamista. Keskitä nyt ajatuksesi ja voimasi ihan vain toipumiseen ja tämänhetkisestä arjesta selviämiseen. Ja juuri tähän toivonkin Sinulle nyt rutkasti voimia ja sisua!! <3
VastaaPoistaIhan vain yleisen edun vuoksi, toivon et paikan kuntsarilta saa sellainen, joka tänne kuuluu. Noora on liian sekkaisin tänne. Mutta ehkä ammattilaiset osaa arvioida paremmin, ainakin tääl toivotaan niin. Sen verran moneen Nooran meininki yhteisössä vaikuttaa. Eikä kyse oo yhdestä pössystä, kuten varmaan itsekin tietää, jos yhtään ymmärtää. Mut tietty jos uskoo omiin juttuihinsa, niin takaisin vaan ja lisää ymmärrystä ja ...
PoistaJos edes vähän käsittäisit ni tajuisit itsekin, ettei mikään sulle riitä.
Joo ja mitäpäs mä oon siellä tenhyt? Juonut parina viikonloppuna yhdessä muiden kanssa, lähtenyt baariin, polttanu kerran pilveä? Multa kysyttiin oonko ottanu jotain ekstraa muutama viikko sitten, ei, mun mielialat vaan vaihtelee aivan holtittomasti. Uskon että vituttaa ku toinen lähtee päivystykseen tikkaukseen, että tulee paikalle liuskan ketipinoreita vetäneenä ja on ihan pihalla.
PoistaMun mielestä hoito kuitenkin toimi hyvin, kyllä mä sanoin tavoitteita saavutettua. Sääntöjä rikotttua. Etenin, sä et vaan tiedä musta mitään.
Muutat mun kämppikseks ni ollaa yhtä sekoi :D plus tääl on kaks rottaa valmiiks :D
VastaaPoistaEi ku mä haluun jonkun selväjärkisen kaverin. Ui, rotteleita, mä meen joku päivä varmaa moikkaa Leevii ja Romeoo :)
PoistaKamalasti kirjotusvirheitä...
VastaaPoistaSori, kirjotin väsyneenä ja silmät ristis. Korjaan ku pääsen himaan.
PoistaKorjasin löytämäni.
PoistaAikamoista vuoristorataa taas, mutta niitä toivonpilkahduksiakin näkyy. Koita vain tarttua kiinni kaikkeen koettuun hyvään. Tosi outoa, että et saanut palata osastolle etuajassa vaan löivät oven vasten naamaa. :/ Onnea polin palaveriin!
VastaaPoistaNiin, on se julmaa ku koko maailma ei pyöri ympärillä ja rajat tulee vastaan.
PoistaNiin onhan se surullista ku kaikki ei ookaan taputtamassa mua olkaan ja hokevan voivoi, kaikki paranee. Voin myöntää heitäneeni Auroran jakson täysin hukkaan, koska pelleilin ruoalla liikaa.
PoistaOot ilmeisesti niin laitostunut, että koet 3avohoidon yksikön kanssa ja vanhempien nurkissa olevasi tyhjänpäällä.. Sulle tekis varmaan hyvää, et joutuisit oikeesti "tyhjänpäälle", ehkä sit tajuisit, kuinka paljon porukka sun eteen tekee. Se tekeminen tosin on aika turhaa, kun et ite ota kunnolla vastuuta vaan löydät aina jotain kitisemistä ja selityksiä "ku kukaan ei ymmärrä". Voi kyynel.
VastaaPoistaEhkä oon - koska mä en halua katsoa sivusta kuinka mun vanhemmat on hukassa mun takia. Haluan pois kotoa, enkä kuulemma pääse muualle ennen ku oon paremmas kunnos. Ja kyllä mä tajuun mitä erikoisoikesuksii mulle annetain, koska mussa nähdään niin paljon toivoa. Mutta oon monioireinen, joten nyt mun hoitoa aletaan ajaa eri tahoille.
PoistaJoo ihmetyttää toi sun touhu, mulla ainakin alkaa mennä usko sun toipumiseen, kun tuntuu ettet edes tosissasi yritä, vaikka muuta väität :-(
VastaaPoistaÄlä usko.
PoistaVoimia Noora, saat itsesi tsempattua ylös, olet vahva aikuinen nainen! Nyt vaan uskot siihen itse, jos luovutat mikään ei ikinä muutu!
VastaaPoistaMulla on nyt niin loistava olo, että uskon pystyväni mihin tahansa! Myös painon hankintaan. Kunhan ensin puhuttua terapeutin kanssa.
PoistaSä pystyt mihin tahansa.:)
PoistaSinänsä ihan turha nillittää siitä ettei noora ota itestään vastuuta, koska tytöllä taitaa olla vähän vakavampia sairauksia ja ongelmia, kun ne perus anoreksia+masennus -kombo, joka on nykyään joka toisella teinillä. Yhtään niiden vakavuutta sinänsä halventamatta. Mutta siis kyllä nooran touhu vaikuttaa aika epävakaalta tai bipolaariselta, eikä siihen paljoo sh-polit, "niskasta kiinni ottaminen" tai vanhemmat auta. Tarvittaisiin perusteellinen selvittely diagnoosista/diagnooseista, oikea lääkitys ja oikeanlainen kuntoutimismuoto, esim. juuri se DKT-terapia. Ei se "ryhdistäytyminen" onnistu kovin helposti, jos ei ole siihen oikeita työkaluja. Kyllä teksteistä paistaa oman vastuun pakoilu jne, mutta ei ole ehkä enää tässä vaiheessa realistista odottaa nooran itse pääsevän oman impulsiivisen käytöksensä herraksi.
VastaaPoista*DK-terapia
PoistaEI! Nyt mul on sellanen olo, että mä handlaan tän täysin kotonaki. Mutta myönnän, ettei näin rajut mielialanheilahdukset voi johtua pelkästä ravitsemuksen parantumisesta. Että kyllä mä sitä vastuuta otan ja teen kaiken mihin pystyn. Oon ollu koko päivän yksin kotona, oksentamatta kertaakaan, syönyt hyvin. Loisto-olo!
PoistaNooraa. Nyt sulla on loisto olo, ja huomenna ootki taas viiltäny ranteet auki. En sano tätä lannistaakseni, vaan kannustaakseni sua hankkiin tarvitsemaan hoitoa. Sä voit parantua, mutta tuskin näin. Sä oot yrittäny yksin, polin avulla, vanhempien avulla, osaston avulla, kuntoutusosaston avulla, terapian avulla, suljetun avulla ja mikään ei oo muuttunu vuosiin, menny vaan sekavammaks.
PoistaMut mistä mä apua hankin kun oon jo saanu kaiken mahdollisen avun?
PoistaOlen samaa mieltä viimeisen anonyymin (17.02) kanssa. On surullista, että sulle sanotaan, että ota itseäsi niskasta kiinni, saati noita vielä törkeämpiä!
VastaaPoistaToivottavasti pystyt edes jollain tasolla ohittamaan ilkeät kommentit, ja ainakin pidät mielessä, että tämä on Sinun elämä, heillä ei ole siinä mitään arvoa tai painotusta, he eivät päätä sinun tulevaisuudesta tai nykyhetkestä, eivätkä he tiedä sinun menneisyydestä.
Itse toivon Sinulle valoisampaa tulevaisuutta, rohkeutta luottaa siihen, että sinusta välitetään <3
Ei mua anonyymit liikuta juurikaan, yritän niille asiallisesti selittää oman näkökulmani, jos sellaista on. Joten kaikki edelleen tervetuloa kommentoimaan myös anonyymisti!
PoistaTosi hyvä, jos näin on :)
PoistaMuutenkin tänään taitaa olla aikas hyvä päivä, hienoa! Taisi Ulfåsassa olla onnistunut tapaaminen? Ja mun mielestä ainakin on hyvä, että hoitoa on monipuolisesti, ja varmaan noi polit on nyt paras ratkaisu ja se, että asut kotona. Oman asunnon aika varmasti tulee, mutta ei vielä. Mietin, että vaikka et nyt enää 15-vuotias olekaan, niin sairaus on vienyt monta "normaalia" kehitysvuotta, eli siltäkin osalta kaikki aikanaan. Ja ehkä tuo penkinalle mennyt osastojakso oli tarpeen, joskus vain pitää käydä kuopassa ennen kuin pystyy hamuamaan ylöspäin. Ja mikä myös hyvä, josko myös sh-puolella tajutaan sun tilanteen moninaisuus, että pelkkä ruoka ei riitä, vaikka sitäkin tarvitset!
Joku tossa kirjoitti sun laitostuneen, mutta haluaisin hänelle vain sanoa, että ei potilas itseään laitosta, sen tekee hoitojärjestelmä.
Tuomashan se siinä.
VastaaPoistaMikä sulla menee tarvittavana? Kuinka vanha muuten olet? Tykkään täst blogista! :)
VastaaPoista