2014/11/03

Boat Behind

Käytiin risteilemässä Baltic Princessillä Joonaksen ja Eliaksen kaa. Milli perui viime hetkillä, joten jätkien kanssa oltiin liikkeellä. Vähän ehkä random lähtee exänsä kanssa laivalle? Mut Haloo Helsinki! esiinty, joten tuli yhdistettyä taas keikka ja laivailu! Torstaina suuntasin päiväosastolta kotiin pakkaamaan repun ja sitten pikapikaa Joonakselle. Ajettiin autolla Turkuun ja ehittiin opiskelijoiden kaa paattiin.


Hytti oli kätevästi heti sisäänkäynnin vieressä vitoskannella, joten tax free, baarit ja muut oli vaan yhtä kerrosta ylempänä. Itsekin ostin muutaman siiderin ja vesimelonibreezerin ღ, mutten juonut niillä itseäni humalaan.


Kuten osastolla lupasin, huolehdin ennemmin ruokapuolesta. Tän täytetyn juustosämpylän täytteet oli kyllä aivan ö-luokkaa: juustoa viisi siivua ja yksi nahistunut salaatinlehti. Seuraavana päivänä kun ostin samanlaisen, mukana oli lisäksi yksi paprikan pala.


HH! aloitti yhdentoista aikaan ja pääsinkin keskelle eturiviin / tokaan riviin. Parin biisin jälkeen ihmiset alkoi tunkea ja puskea jo niin pahasti, että meni jo vähän fiilis. Jossain puolessa välissä keikkaa meno äityi niin pahaksi, että multa revittiin hiustenpidennykset päästä ja joku yritti kaulasta työntää (kuristaa) mua sivuun. Alko ahdistaa kun tuntui, että talloutuu jalkoihin. Järjestyksenvalvoja tuli lopulta heittää mut pois, koska joku nainen sanoi, että tungin sen eteen ja tuupin ihmisiä. Mitä helvettiä? Järkkäri ei kuunnellu, vaikka mun viereiset tytöt yritti todistaa että oon ollu siinä jo ennen keikkaa... Siinä vaiheessa jo melkein itkin, joten lähdin ihan suosiolla ja löysin sit Mikon mixipöydän taakse istuu. Loppukeikka meniki sit ihan ohi kun yritin rauhoittua, eikä sielt takaa mitään nähnykään.



maailman rumimmat selfiet Leon ja Ellin kaa
Keikan jälkeen olin jo ihan valmis menee nukkumaan raskaan illan (ja viikon) jälkeen, mutta eipä jätkät antanu mun jäädä hyttiin. Kuulemma kun laivalle on tultu, pitää myös juoda. En vaan voi ymmärtää. Ja vähästä on ilta kiinni, jos pilaan sen jäämällä menosta pois. Hetkeks lähettiin sit vielä tanssimaan ja join sen E:lle lupaamani piña coladan!


Aamulla heräsin auringonpaisteeseen ja lähdin yksikseni kiertelemään laivalle. Ulkona tarkeni vain pari minuuttia, mutta se ei haitannut, onhan noita saaristomaisemia elämänsä aikana tullut tuijoteltua ja pidän enemmän perspektiivistä omalta purjeveneeltä.




Kahvilassa tarjoiltiin vielä kymmenen jälkeen aamupalaa, joten otin lautasen täyteen turvallista kaurapuuroa, jonka seuraksi teetä ja päärynän. Parasta puuroa muuten pitkään aikaan, hyvin haudutettua. Loppupäivänä en mitään lämmintä enää syönyt, koska rahat olivat niin vähissä ja hinnat ties missä sfääreissä. Sipsiä ja suklaata sai halvemmalla.


Maarianhamina näytti laivasta käsin surkean autiolta. Vierasvenesatama oli typötyhjä, ainoat mastot mitä kaukaa näki, olivat Pommernin. Tuntuu, että katsoin tuota samaa maisemaa vasta kuukausi sitten ja tuntui jotenkin haikealta, että heinäkuusta on jo aikaa vaikka kuinka. Ja kuinka paljon paremmin asiat tuntuivat kesällä olevan kun tulikuumalla kannella luin Tarua sormusten herrasta siskoni kuunnellessa vieressäni musiikkia iPhoneltaan kuulokkeillani.

hienot värit kun aurinko laski
Tuli juteltua käytävillä puolituttujen ja tuntemattomien kanssa ja lahjatavaramyymälästä ostin muumitermarin ja uudet kuoret matkakorttiini. Matka nyt oli mitä oli, toivottavasti muilla oli kivempaa kun mulla :---D

11 kommenttia:

  1. Apua mitä kohteluu tuolla keikalla:( parempi onni sit ens kerralla !! :) itse kans oon ollu oikee laivasankari, joka kerta käyny jotain kamalaa et ei oikee tee mieli enää seilata..:D
    tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itekään en oo laivaihmisiä, pienenä oli pallomeri, mutta nykyään tuntuu kaikilla olevan pääaiheena ryyppäys -.-
      Keikkoihin tai ulkomailla shoppailuun yhdistettynä nuo matkat kuitenkin menettelee.

      Poista
  2. Voivoi.. En tiiä mitä sanoa mut halusin vaan tulla kommentoimaan sulle jotain.
    Kauhea toi sun tilanne koska tuntuu että pyörit vaan paikoillasi ympyrää etkä etene ollenkaan :(
    Vaikea sanoa mikä sua auttaisi kun kaikilla toimii vähän eri keinot. Itselläni parantuminen lähti vasta sitten käyntiin kun sitä tosissani halusin ja aloin tekemään niitä konkreettisia muutoksia jotka tietysti ahdistivat mutta tiesin että lopputulos on kaiken tuskan arvoinen.
    Säkin joskus oot päässyt jo hiukan pidemmälle mutta nyt tuntuu että jummataan taas lähtöpisteessä.. Harmillista että tuli sitä takapakkia kun silloin näytti että vihdoinkin olisit päässyt hiukan paremmalle jo.
    Toivotaan että parantumistahtosi suurenisi sillä uskon että vasta silloin pystyt tekemään enemmän töitä parantumisen suhteen.
    Tsemppausta tarviit joten sitä täältä lähettelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Joka päivä haastan itseäni jollain, mutta myönnettävä on ettei se riitä :( Mä oikeesti haluan täältä ylös, vaikka tänne nettiin se ei välittyisikään. Tajuan vasta nyt, että ajatusmallit olivat vääristyneet jo ala-asteella, mutta yritän oikeasti muuttaa niitä! Edistyminen on vain niin hidasta... Pelkään, ettei aika riitä :<

      Poista
  3. Oi voi ei kovin piristävä reissu tosiaa :( Höhh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos nelikymppiset känniset miehet, jotka ei voi ajatella muuta kun omaa etuaan...

      Poista
  4. toi näyttää ihan neljän viljan puurolta ei yhtään kaurapuurolta niin kumman väristä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ps. vähän turha ja random kommentti. Jäi vaan hämää:D

      Poista
    2. Liikaa vaan kontrastia kuvassa!

      Poista
  5. Ihan näin btw, olen ollut monta kertaa HH!:n keikalla vieressäsi ja joka ainoa kerta sä olet tunkenut ittes väkisin puoliks siihen eturiviin joka on vitun raivostuttavaa, että ihan oikein sulle ku järkkäri heitti pois !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole kukaan tunkemisesta ikinä valittanut ennen kuin takaa tulee niin kova paine, että on pakko ottaa kaiteesta kiinni.

      Poista