2014/11/08

The Reason Why I Ask You Is Because I'm Sick Of This

Kuvitellaan, että olen Noora yläasteella tai luokion 1.-2. luokalla. Alaikäinen ja sairaimmillaan. Suljetulla osastolla tai sieltä juuri päässeenä (vain koska täysi-ikäisyys antoi erilaiset vaatimukset vastentahtoiseen hoitoon). Tuolloin kuvittelin, ettei ihminen voi kuolla jos ei itse halua: esim. vanhukset ovat kyllästyneet elämäänsä heikkoina, eivätkä jaksa laittaaa vastaan sydänoireille, koska kuolema tuo helpotuksen.

Saatte kysyä mitä tahansa kysymyksiä anoreksian aivopesemältä Nooralta. Huom, mun ajatusmaailma oli tuolloin aika kaponen. Kaikkeen en ehkä vastaa. Enkä vastaa paino- tai ruokamääräuteluihin. Pidetään tää yksinkertaisena, eikä sairastuteta ketään muuta. Jes?

Tarkoituksena avartaa ajatusmaailmaa niille, jotka eivät syömishäiriöstä ole kärsineet. Lääkis-, hoitaja- ja psykanopiskelijat ja muut(?), jotka tulevaisuudessa tulevat auttamaan psyykkisesti sairaita.

Kysymyksille aikaa jonkin verran, edit: vastailen kun kerkeän, ei enempää kysymyksiä, kiitos!

17 kommenttia:

  1. Aika rohkee olo, kun tämmönen tuli tehtyä :----o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, jee. Lisäpisteitä pienelle. Kylläpä olet rohkea!

      Poista
  2. On hyvä, jos uskaltaa tehdä tälläisiä postauksia. Miten sinulla kun täytit 18-v niin jouduitko silloin ikinä "pakkohoitoon" vai miten tuo täysikäisyys määrittää sen. Jos esim. lääkäri sanoo että nyt olisi viisainta lähteä osastolle niin voiko täysikäinen henkilö kieltää sen ja onko itsellään sana valtaa siihen? Ja millaisissa tilanteissa ei ole sana valtaa? Milloin huomasit olevasi sairrastunut anoreksiaan ja teitkö asialle heti jotakin? Kerroitko siintä ikinä läheisillesi? Mitä mieltä muut olivat sairaudestasi? Milloin päätit yrittää parantua? Ja mitä toivoisit tulevassa elämässäsi? Kuvitteletko joskus millaista elämäsi olisi ilman anoreksiaa jja masennusta? Pystyisitkö joskus tekemään postausta jossa kertoisit tarinasi? Hyvää päivän jatkoa siulle!

    VastaaPoista
  3. mitä sä ajattelit laihoista tai lihavista ihmisistä? näitkö muut ihmiset realistisesti vaikka omakuvasi oli vääristynyt?

    VastaaPoista
  4. -Miten vahvasti tahdot aivan oikeasti parantua?
    (Älä vastaa 100%sti sillä se ei ole totta koska silloin toimisit täysin sairaudenvastaisesti etkä antaisi sairauden määrittää syömisiäsi ym asioita jotka liittyvät sairauteesi.)
    -Onko sinulla ollut ahmimiskohtauksia paljon?
    -Miten sairautesi alkoi? Oliko heti anorektista käyttäytymistä vai jotain muuta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huom! Ei vastauksia tän hetken tuntemuksiin. Vaikka nyt sanoisin noiden vaateiden mukaisesti ainakin 90%. Ei oo kivaa mennä nukkumaan illalla kun pelkää, ettei herää aamulla...

      Poista
  5. Miten näet sen että kaverisi syövät vaikkapa rasvaisen hampurilaisaterian? Istut vieressä ja näet kuin kaverisi vetää kalorit kitusiinsa. Tekisikö sinun mieli sanoa asiaan jotain? Vai vain katsoa vierestä ja ajatella että onneksi nuo eivät ole minun kehossani?

    VastaaPoista
  6. Missä vaiheessa sun perhe huomasi sun sairastuneen? Miten ne reakoi?

    VastaaPoista
  7. Missä vaiheessa tiedostit sairastavasi syömishäiriötä? Mistä uskot, että kaikki lähti (pohjimmaiset syyt)? Olisi myös kiva kuulla tarinasi yhdessä postauksessa, alusta aina tähän päivään asti.

    VastaaPoista
  8. Tosi hieno juttu että kieltäydyt vastaamaan painoon, ruokamääriin yms. liittyviin kysymyksiin. Itsekin meinasin menettää hermoni kun yritin oikeasti taistella parantuakseni ja samalla osa kysyi laihdutusniksejä. Tosi fiksua! On oikeasti käsittämätöntä miten porukka lähtee sellaisia utelemaan, saati sitten kropan kokotietoja. Osalle se tieto on varmaan jonkinlaista "viihdettä". Miksi syömishäiriötä sairastavan henkilön pitäisi jakaa tietoja mitoistaan, jos esim. painon kysyminen "normaalilta" ihmiseltä katsotaan epäkohteliaaksi? Kannustan oikeasti sua pitämään yksityisasioista kiinni. Se mitä et blogissasi kerro, ei kuulu muille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän Nouy ole itse myös syyllinen, että näitä asioita kysytään. Sen verran innokkaasti on ollut painoaan ja bmi:tä jakamassa. Nyt vissiin yrittää korjata virheitään ja taas todistella, miten paljon on mennyt eteenpäin. Keskittyis eteenpäin menoon ja lopettais todistelun ja nyyhkimisen, kuinka häntä kohdellaan väärin. Tai ainakin päättäis, mitä haluaa ja mitä ei. Viittaus postaus taaksepäin, jossa kertoi, miten negatiiviset kommentit vaikuttavat. Asiasta kommenteissa kysyttäessä olikin taas ihan eri mieltä.
      V

      Poista
    2. Haha joo mä naurahdin kans tolle samalle ristiriidalle :'--D

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. nouy, bmi 13.43 todellakin on vaarallinen. :( ja eräs tuttu kuoli syömishäiriöön normaalipainoisena. jokaisella yksilöllistä, kuinka paljon kroppa kestää rääkkiä. toinen kuolee bmi:ssä 20, toinen puolet pienemmässä.

      mutta mä uskon kyllä, että olet mennyt eteenpäin.

      toivon, että joku päivä pystyt nostamaan painon turvallisemmille vesille ja pitämään sen siellä, ihan vaan, jotta pysyt elossa. <3 voimia paljon.

      Poista
  9. Mitä aattelet hoitajista ja niitten toiminnasta? Entä lääkäreitten toiminnasta ja sanomisista?

    Mitä aattelet sun perheen ja sun suhteesta? Mitä luulet että ne (vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat...) aattelee sinusta ja sinun sairaudestasi? Miten toivoisit niitten toimivan?

    Mitä aattelet ateriasuunnitelmasta?
    Miksi oireilet?

    Onko sinulla ystäviä? Kaipaatko seuraa?

    Mitä toivot oikeasti kaikkein eniten maailmassa?

    Milloin sinusta tuntuu hyvältä? Mikä saa sinut tuntemaan jotakin positiivista?

    Mikä ahdistaa sinua?

    Mitä sinä pelkäät?

    Mitä ajattelet kuolemasta?

    Tässä kysymyksiä, vähän laajoja osa, mutta toivottavasti vastaat ainaki johonki :)
    käsitin siis, että pyydät kysymyksiä, joihin vastaat sairaimmillaan olleen Nooran roolissa?

    VastaaPoista
  10. Mä en oikein tiedä onko tän postauksen tekemisestä sulle itselles mitään hyötyä... En usko että sun tilanteessa kannattaa tahallaan palata ajassa tuohon jo menneeseen sairaaseen ajattelumaailmaan. Saatat ehkä huomata miten paljon olet päässyt eteenpäin, mutta toisaalta nuo vanhat ajattelumallit voi pikkuhiljaa saada susta vain tiukemman otteen, kun alat niitä pohtimaan. Ehkä olisi fiksumpaa suunnata katse tulevaisuuteen ja parempaan vointiin?

    Oma päätökses tietenkin, toivon vaan että mietit mikä todella on sulle parasta tällä hetkellä :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen miettinyt hieman ristiriitaisissa fiiliksissä tänään.. Tää postaus on ollut mun harkintalistalla pitkään ja nyt on ollu viime päivinä jotenkin niin takautunut olo, että päätin kokeilla. Jos vastaaminen alkaa tuntua liian ahdistavalta tai pahentaa oloa jotenkin, lopetan siihen.

      Poista