2015/08/21

Auringonpaiste sadepilvien läpi

Yhtäkkiä tuntuu, kuin kaikki olisi pysähtynyt. Masentaa ja mun huoneessa pyörivän kärpäsen surina saa viimeisetkin ajatuksenrippeet katoamaan mielestä. Auringonpaiste avonaisen ikkunan läpi tuntuu väärältä. Nukuin koko alkuviikon. Ei mikään ihme, sillä edellinen viikko meni max. 2 tunnin yöunilla. Nytkin väsyttää.



Mietin miten olen päästänyt itseni tähän kuntoon, syönyt itselleni lisää pinta-alaa ajatellen painon normalisoimisen olevan hyvä juttu. Vaaka ei ole koko elämäni aikana näyttänyt näin paljon, tämä tuntuu täysin vieraalta. Ja silti normaalipainoon on vielä useampi kilo matkaa.

Toimin automaattisesti. Ajatukset kulkevat kehää laihdutuksen ympärillä, mutta silti kokoan ateriat yhtä suurina kuin edellisenäkin päivänä. Puurohiutaleetkin mittaan desimitalla, jotta tiedän etten lähde lipsumaan alaspäin. Mulla ei ole varaa luovuttaa nyt.


Tällä hetkellä mä oon täysin turvaruokieni orja. Syön käytännössä eri variaatioita samoista ruoista joka päivä: puuroa, leipää, keittoja soijarouheella, pavuilla tai linsseillä, keksejä, pähkinöitä, hedelmiä, yms. Toissapäivänä äiti toi kaupasta tullessaan minttusuklaatuutin, jonka syöminen vähän kauhistutti, mutta annoin mennä ja hyvää oli! Eikä se kai haittaa, että syön jonkin aikaa vain tiettyjä ruoka-aineita, kunhan syön niitä monipuolisesti ja tarpeeksi oksentamatta? Otan askeleita eteenpäin pikkuhiljaa välttääkseni suuremmat takapakit.

Tykkään suunnitella etukäteen ja tunnen itseni parhaiten, joten menen syömisten mukaan omilla ehdoillani. Mulla on "ateriasuunnitelma", jonka oon itse laatinut ja kirjoittanut paperille ja johon pystyn sitoutumaan kotona yksinollessani. Niin kauan kun paino ei laske, mä voin tälle pohjalle kokeilla kaikkea uutta kun uskallan. Jossain välissä mietin, että joka perjantai vois olla #fearfoodfriday, jolloin vois kokeilla kaikkia pelottavia ruokia tai käydä kahvilassa ja ottaa muutakin kun pelkän teen. Mutta katotaan!


Tänään illalla menen katsomaan Sallan Ja Miron Matka Maailman Ympäri -yhtyettä LeBonkiin ja huomenna vuorossa on Disco Ensemble Virginissä. Nää keikat korvannee sen, että festarointi jäi kesällä niin vähäiselle. Ja jospa mä tällä kertaa myös jaksaisin keskittyä keikan loppuun asti, kun paremman ravitsemuksen ansiosta virta ei lopu heti ekan biisin jälkeen.

Hyvää viikonloppua! Keskitytään elämän positiivisiin puoliin, ne on niitä joiden takia kannattaa taistella.

19 kommenttia:

  1. Piti jo aiemmin kirjoittaa, mutta näin ulkopuolelle ei näy mitään fyysistä muutosta! Kasvot ovat "eloisammat", eivät vain riutuneet.
    Mitä muuten tuohon lukuun tulee, auttaako yhtään ajatus, ettet myöskään koskaan ole ollut tuon ikäinen? Olisi luonnotonta pysyä samoissa lukemissa kuin ennen sairastumista, mikä sinun kohdalla vielä tarkoittaa lapsuutta. Ei kukaan pysy samankokoisena koko ikäänsä. Kehosi muuttuu, mutta ihan vain siksi, että niin meidät ihmiset on rakennettu toimimaan! Toki muutos on "nopeampaa/rajumpaa", kun sitä on vuosikaudet väkisin pidätellyt, mutta kuitenkin. Muistinko oikein, että tykkäät matkasta...Jos jaat nousevat kilot niihin vuosiin, milloin lähdit laihduttamaan/muokkaamaan kehon luonnollista suuntaa; eikö vuositasolla ole aika olematonta?

    Teet hienoa matkaa itseesi (itseksesi), voimia! Ja aurinko, kyllä se taas lämmittää. Muumipapan legendalausein... Ja myrskyn ja auringon välillä on vielä lukematon vivahteiden kirjo. ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli paremmin kuin hyvin sanottu!

      Poista
    2. Totta. Olisi luonnotonta pysytellä lapsen painossa, joka silloinkin oli liian vähän. Yritän vaan sulkea silmät itseltäni ja ulkonäöltäni, sairaus valehtelee koon. Tiedän etten näytä enää anorektiselta, mutta ilmeisesti hoikalta edelleen.

      Poista
  2. muruuu sulla on mennyt niin hyvin ja oot ottanu jo ison harppauksen kuilun toiselle puolelle! nyt on vaan taisteltava se mäki ylös vuoren huipulle!!! oot rakas <3 sä pystyt tähän!

    VastaaPoista
  3. Toi perjantain pelkoruoka kuulostaa tosi hyvältä idealta, voisin itekkin jopa kokeilla sellasta nimittäin musta tuntuu että nyt ite vaan jummaan paikoillani ja pitäisi oikeesti tehdä jotain konkreettista että tää lähtis tästä taas rullaamaan eteenpäin. Pitäisi varmaan asettaa enemmän tavoitteita tai haasteita itelleni.

    Sä näytät ainoastaan eloisammalta <3 Voi kunpa näkisit ittesi samalla tavalla kun me muut sut nähdään niin uskoisit meidän muiden sanomisia!

    Isot tsemppihalit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kunpa säkin näkisit, kuinka paljon elävämpi myös susta voi tulla, kilot kaunistaa :)

      Poista
  4. Sä näytät eloisalta oikeesti. Sun silmissä huokuu taistelun tahto.

    Täällä ollaan jo niin ylpeitä susta, vaikka matkaa on paljon vielä edessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvailee joku päivä ;)) <3

      Poista
  5. ... Ups and downs... tunteiden oikukkaita polkuja...
    Mutta Sinähän selviät, siitä ei ole kyse! Katseesi on jo niin intensiivinen. Olet päättänyt.
    Itse tosiaan itsesi parhaiten tunnet, ja jos tilanne vaatii aika ajoin autopilotilla etenemistä, se on täysin fine!!
    Nuku hyvin keikkaroinnin jälkeen!
    Ja tsemppiä, jos koulutie ensi viikolla kutsuu. Stressata ei saa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulutie kutsuu ja oon vaan innoissani. Otin 1. jaksoon matematiikkaa, äidinkieltä ja ranskaa, josta vain äikästä tarvitsen suorituksen, muut kertaan vain huvikseni :))

      Poista
  6. Voi hyvänen aika kun oot niin kaunis! Mutta siis, muista että itseltään ei saa vaatia liikoja! Turvaruokien orjana oleminen jonkun aikaa on täysin ok, jos se on ainoa tapa että pystyy jatkamaan syömistä oikeaan malliin. Muista että sä teet töitä tehdäksesi loppu elämästäsi vähemmän paskan! Eikä paranemis prosessi missään nimessä lopu siihen kun normaalipaino on saavutettu (ja kuten mainitsitkin, sulla nyt on siihen vielä matkaa). Jotkut viikot on hankalampia kuin toiset, mutta pää on vaan pidettävä kylmänä, koska sä ansaitset elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ja tosiaan kamppailu jatkuu vaikka painon suhteen oltaisiin jo turvallisimmilla vesillä.

      Poista
  7. samaa mieltä kun muut; ulkoisesti ei näy monen kilon painonnousua se on vain tunne koska et ole tottunut siihen kehoon missä nyt olet. tottuminen vie aikaa. olet edelleen tosi laiha. mua vähän harmittaa nämä "näytät eloisammalta/iloisemmalta/paremmalta" koska se voi saada sut luulemaan et kaikki on ok/ei tartte nostaa painoa. mitä turvaruokiin tulee mielestäni on ihan perusteltua syödä niitä jos vaihtoehtona on syömättömyys tai kova ahdistus/oksennus. sitten myöhemmin voi alkaa opetella syömään monipuolisemmin/sallivammin, mutta ensiksi pääasia saada fyysinen kunto kuntoon. ei liikaa kerralla. yksi muutos kerrallaan->pysyvät muutokset, liian monta muutosta->epäonnistuminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eloisempi ei tarkoita normaalipainoa.Tarkotin enemmän silmien katsetta ja väriä kasvoilla...

      Poista
    2. en tarkoittanutkaan että eloisampi olisi sama kun normaalipaino, mutta anoreksiaa sairastava voi saada sellaisen kuvan jos kehutaan liikaa. sairauteen kuuluu vääristyneet mielikuvat. jotkut voivat tulkita "näytät paremmalta" saman kun "näytät lihavalta/olet lihonut"

      Poista
    3. Oon tällä hetkellä sen verran stabiilissa tilassa, että tiedostan eloisammalta-kommentit positiiviseksi palautteeksi. Syömishäiriö kääntää nää tietysti läskiksi haukkumiseksi, mutta tiedostan että se on vaan anoreksian mielipide ;)

      Poista
  8. Et kuitenkaan vielä ole normaalipainoinen kuitenkaan? Kovin pieneltä näytät nimittäin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikös se tuosta tekstistä käyny ilmi... "Ja silti normaalipainoon on vielä useampi kilo matkaa."

      Poista