Auringonpaiste sadepilvien läpi

Yhtäkkiä tuntuu, kuin kaikki olisi pysähtynyt. Masentaa ja mun huoneessa pyörivän kärpäsen surina saa viimeisetkin ajatuksenrippeet katoamaan mielestä. Auringonpaiste avonaisen ikkunan läpi tuntuu väärältä. Nukuin koko alkuviikon. Ei mikään ihme, sillä edellinen viikko meni max. 2 tunnin yöunilla. Nytkin väsyttää.

Mietin miten olen päästänyt itseni tähän kuntoon, syönyt itselleni lisää pinta-alaa ajatellen painon normalisoimisen olevan hyvä juttu. Vaaka ei ole koko elämäni aikana näyttänyt näin paljon, tämä tuntuu täysin vieraalta. Ja silti normaalipainoon on vielä useampi kilo matkaa.

Toimin automaattisesti. Ajatukset kulkevat kehää laihdutuksen ympärillä, mutta silti kokoan ateriat yhtä suurina kuin edellisenäkin päivänä. Puurohiutaleetkin mittaan desimitalla, jotta tiedän etten lähde lipsumaan alaspäin. Mulla ei ole varaa luovuttaa nyt.

Tällä hetkellä mä oon täysin turvaruokieni orja. Syön käytännössä eri variaatioita samoista ruoista joka päivä: puuroa, leipää, keittoja soijarouheella, pavuilla tai linsseillä, keksejä, pähkinöitä, hedelmiä, yms. Toissapäivänä äiti toi kaupasta tullessaan minttusuklaatuutin, jonka syöminen vähän kauhistutti, mutta annoin mennä ja hyvää oli! Eikä se kai haittaa, että syön jonkin aikaa vain tiettyjä ruoka-aineita, kunhan syön niitä monipuolisesti ja tarpeeksi oksentamatta? Otan askeleita eteenpäin pikkuhiljaa välttääkseni suuremmat takapakit.

Tykkään suunnitella etukäteen ja tunnen itseni parhaiten, joten menen syömisten mukaan omilla ehdoillani. Mulla on "ateriasuunnitelma", jonka oon itse laatinut ja kirjoittanut paperille ja johon pystyn sitoutumaan kotona yksinollessani. Niin kauan kun paino ei laske, mä voin tälle pohjalle kokeilla kaikkea uutta kun uskallan. Jossain välissä mietin, että joka perjantai vois olla #fearfoodfriday, jolloin vois kokeilla kaikkia pelottavia ruokia tai käydä kahvilassa ja ottaa muutakin kun pelkän teen. Mutta katotaan!

Tänään illalla menen katsomaan Sallan Ja Miron Matka Maailman Ympäri -yhtyettä LeBonkiin ja huomenna vuorossa on Disco Ensemble Virginissä. Nää keikat korvannee sen, että festarointi jäi kesällä niin vähäiselle. Ja jospa mä tällä kertaa myös jaksaisin keskittyä keikan loppuun asti, kun paremman ravitsemuksen ansiosta virta ei lopu heti ekan biisin jälkeen.

Hyvää viikonloppua! Keskitytään elämän positiivisiin puoliin, ne on niitä joiden takia kannattaa taistella.