En tiedä kuinka monta tikkiä kädessäni on yhteensä ollut, mutta sen verran vahinkoa olen saanut aikaan, että kädessä on aivan järkyttävän näköinen kuoppa, osasta kohtaa ihoa on mennyt tunto ja pitkään erään viiltohaavan kipu säteili pikkusormeen asti. Eniten mua kuitenkin häiritsee, että käsi näyttää aivan hirveältä ja kerää välillä ei-toivottua huomiota.
Käytän lyhythihaisia kun on lämmin, paitsi tuoreet haavat piilotan pitkähihaisen alle vaikka olisi kuinka paahtavaa. Arpikäden ranteen tykkään kuitenkin laittaa täyteen koruja, jotta edes osa juovista jäisi piiloon. Ihan muitakin ihmisiä ajatellen.
Kerran tuntematon jätkäjoukko on tullut kysymään, että minkä raivokohtauksen oon saanu ku käsi näyttää tolta. Joku on kysynyt, että mitä mun kädelle on tapahtunut, että olenko polttanut sen joskus pahasti. Siinä vaiheessa on kiva aina liueta paikalta vähin äänin, ei ku ne on vaan vanhoja jälkiä...
Edelleen tekisi välillä mieli tarttua terään, mutta suurimmaksi osaksi saan kanavoitua ahdistukseni muualle. Tuorein jälki on kuitenkin tältä kesältä, tosin muistuttamassa kuinka itsensä vahingoittaminen vie joka kerta vie pahaa oloa edes hetkellisesti pois.
Meinasin liittää mukaan pari valokuvaa tosta kädestä, mutta eipä teekään mieli esitellä rumia arpia tai rakentaa mitään kilpailua siitä, kuka on aiheuttanut itselleen näkyvintä haittaa. Jollekin kuva saattaisi toimia varoittavana esimerkkinä, toiselle triggerinä.
Jos näitä tulevaisuudessa saa edes osittain tatuoinneilla piiloon, niin olen iloinen.
Ei liity tähän aiheeseen, mut voisitko laittaa ton bannerin silleen et sitä klikkaamalla pääsis tän blogin "etusivulle"? D:
VastaaPoistaMun on pitäny tehä asialle jotain jo pidemmän aikaa. Banneri on koodattu taustaksi, niin pitänee muuttaa se otsikkokuvaksi :--)
Poista... Uh... Olen tainnut mainita ennenkin, että niin kuvat kuin joskus pelkät sanallisetkin kuvaukset viiltelyistä laittavat heikottamaan... Olen todella onnellinen, että olet ilmeisesti saanut vähennettyä viiltelyä aika reippaastikin verrattuna pahimpiin aikoihin. Siitä(kin) saat olla todella ylpeä. Ja tietysti toivon, että sekin päivä koittaa kun viiltely on kohdallasi kokonaan historiaa. Kurjiahan arvet ovat, mutta pääasia että osaat hyväksyä ne osaksi historiaasi ja antaa itsellesi anteeksi. Tatuoinneista tuli mieleen, että eikös se tatuointi jonnin verran jo ihan itsessään satu, ja jos kipuilevan arpikudoksen päälle vielä tatuoi...
VastaaPoistaVoimia Sinulle! <3
Ja PS. Yllä olevat kuvat heijastavat varsin vahvasti ja riittävän tehokkaasti sitä tuskaa ja kaaosta joka saattaa veitsen terälle ajaa...
Yksi syy, miksen kuvaa laittanut ;) Eikä toi arpikudos mun mielestä tunnu tatskattaessa yhtään pahemmin kuin muu iho, ennemminkin päinvastoin.
PoistaMun mielestä kuiteki kaikki vaatteet kuuluu kaikille eikä sillee, että joku ei sais käyttää t-paitaa tai toppia kun on viillellyt. Kyllä ihmisille tulee arpia esim. leikkauksista tai palovammoja, mutta tuntuu että ne on hyväksyttävämpiä kuin se mitä on itselleen tehnyt. Hyvä kuulla, että oot pystynyt olemaan ilman viiltelyä. Se on kamalan vaikeaa, mutta siitäki vierottuu.. !
VastaaPoistaSamaa mieltä, arvet kertoo elämästä, mutta itse tunnen oloni mukavammaksi kun saa osan itsestään peitettyä. Samaan tapaan joku viihtyy lyhyessä hameessa ja toinen pukeutuu löysiin huppareihin ja verkkareihin.
PoistaTunnistan paljon samoja ajatuksia ja mietteitä ei niin kauniista käsivarsista. Itse päädyin joku vuosi sitten plastiikkakirurgille. Laserhoidosta ei tapauksessani ollut apua (auttaa kyllä "pintanaarmuihin"), joten haavat avattiin uudestaan ja niiden suuntaa muutettiin niin, että entinen sahalaita on nyt yksi pitkittäissuuntainen. Lisäksi isompaa suoraa arpea kavennettiin niin, ettei se kiinnitä enää samalla tavalla huomiota. Ja täytyy kyllä sanoa, että itsetunnolle nuo operaatiot tekivät enemmän kuin hyvää (vaikka kukkarolle kipeää). Sitä tosiaan kun olisi silloin aikanaan kyennyt ajattelemaan, mutta jos ei muista kunnolla itse tapahtumia tänäkään päivänä, ehkä se selitää jotain...
VastaaPoistaHyvin kirjoitettu teksti!
VastaaPoistaMäkin kadun vanhoja viiltelyjä ja niistä jääneet arvet eivät tietenkään kivoja ole, mutta silloin kun niitä on tehnyt niin on vaan yksinkertaisesti ollut niin huonossa kunnossa ettei mitään muuta ole siinä hädässä pystynyt tekemään.
Tsemppiä Noora ja toivotaan ettei kumpaankaan enää tule uusia viiltoja!!
viiltelin aikoinaan 12-vuotiaasta lähtien yli kymmenen vuoden ajan, ja vasta viime aikoina oon alkanut antaa itselleni luvan käyttää mitä vaatteita huvittaa ja antaa ihmisten nähdä jäljet jos ne mun käsiä sattuu vilkaisemaan. koska se on kuitenkin menneisyyttä, josta nyt vain on sattunut jäämään näkyviä jälkiä. eikä sille voi enää mitään. mietin joskus että tulevaisuudessa voisi lasereilla yrittää ainakin osan poistaa, mutta enpä tiedä, ei ne nyt kuitenkaan niin häiritse. pitkähihaisella ne saa aina piiloon jos on ihan pakko.
VastaaPoista♥ kiitos hyvästä tekstistä ja voimia.