2015/08/15

Where did the week go?

Oon ollut koko viikon menossa, vaikka tuntuu etten ole saanut mitään järkevää aikaan. Suunnitelmat vaihtuu päivän mittaan, eikä unirytmiä ole olemassakaan. Elän hetkessä ja nautin loppukesän lämmöstä. Oon kävellyt ympäri Etelä-Helsinkiä ja seikkaillut uusilla bussilinjoilla Espoossa. En muista mitä kaikkea oon polilla ja terapiassa puhunut, tai Sylin kahvihetkessä, tai vieraiden ihmisten kanssa kadulla.

Hoitokokouksessa ei tullut mitään uutta, suunta on oikea, joten jatketaan kuvioita entiseen malliin. Ilmoittauduin kouluun parille jo käymälleni lukion matematiikan kurssille. Luin pitkän matikan neljä ensimmäistä kurssia vuonna 2008-2009, joten kertaaminen ei liene pahasta vaikka vaihdankin lyhyeen saadakseni lukion nopeammin pois alta. Aikuislukio alkaa vasta reilun viikon päästä, joten vielä on viikko lomaa.

eilisen asu

Eilen kävin katsomassa Sonjaa osastolla, minkä jälkeen häivytin sairaala-ajatukset päästäni keskittymällä valokuvaukseen. (Pitkästytän teitä luontokuvilla taas myöhemmin.) Helsingin pienissä puistoissa huomaa yllättävän paljon elämää, kun pysähtyy hetkeksi tarkkailemaan. Olin jo valon loppuessa suuntaamassa kotiin, kun sain kutsun Kaisaniemeen puistoilemaan. Istuskelin tyttöjen kanssa pari tuntia, kunnes mulle tuli shortseissani kylmä ja oli pakko päästä syömään jo iltapalaakin.


Viikonlopun aion viettää yksin kotona. Alun perin olin lähdössä perheen kanssa purjehtimaan, mutta oon tällä hetkellä niin jumiutunut turvaruokiini, että tuntui turvallisemmalta jäädä kaupunkiin. Olisi myös kiva saada kuvagalleria päivitettyä ennen koulun alkua, viimeiset kuvat sinne kun on lisätty toukokuun alussa. Valokuvaamisesta puheen ollen: ei kukaan hevosihminen suostuisi ottamaan mua ja Nikonia kentän laidalle?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

10 kommenttia:

  1. miten ihmiset reagoi sun vasempaan käsivarteen? vai kiinnitääkö kukaan huomiota siihen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut kattoo, mutta harva sanoo mitään. Voisin kirjoittaa ihan oman postauksensa viiltelystä.

      Poista
  2. Hirmu vähän ihmiset kiinnittää huomiota viiltelyjälkiin, joskus vuosia sitten paljon enemmän kyllä tuli kommenttia niistä.

    VastaaPoista
  3. Oi että kuinka vastaan katsoo ystävälliset, kiltit, kauniit kasvot; säkenöivät silmät ja herkkä hymy, viimeisessä kuvassa... Mukavaa viimeistä lomaviikkoa Sinulle! ♥

    VastaaPoista
  4. Todella kauniita kuvia, näytät elinvoimaiselta ja sydämelliseltä ihmiseltä! Oikea on suunta, valoisia päiviä siulle!

    VastaaPoista
  5. Oli tosi kiva nähdä Sylin kahvihetkessä, toivottavasti taas pian törmätään! :)

    VastaaPoista
  6. Tulin vierailemaan sun blogiin ekaa kertaa varmaan reippaaseen puoleen vuoteen, ja aidosti hämmästyin.
    Ylä- ja alamäkiä on, luonnollisesti, mutta huomasin, että sun teksteistä huokuu kuitenkin sellanen vakaus ja varmuus. En tiiä, huomaatko muutosta itse. En edes osaa itse selittää, mut siinä sä vieläkin olet parantumisen polulla, eiköhän se selitä sitä. Vaikka kompastelua tapahtuu, niin nouset ylös jotenkin eri tavalla kuin ennen.
    Ja ymmärrän et tosi moni parantuva vihaa sitä fraasia "näytät paljon terveemmältä" koska siitä kai tulee heti se yhyyoonsiisläskivai-fiilis. Mut sä näytät elävältä! Elinvoimaisemmalta kuin mitä ikinä muistan nähneeni.
    Ja muista, että sä et liho, sä normalisoidut ja tervehdyt.
    Mut hei, hurjasti tsemppiä!

    VastaaPoista