2017/10/01

Come back like a boomerang

Sain lähetteen takaisin syömishäiriöklinikalle ja huomenna olisi ensimmäinen aika lääkärille. Olen täyttänyt valmiiksi nivaskan kyselyitä ja joutunut niiden takia selaamaan blogiani taaksepäin, jotta osaisin vastata kysymyksiin milloin ja paljonko painoin vähimmilläni.

Jostain syystä mua jännittää aivan tavattomasti, vaikka lääkäri on tuttu. Tai ehkä juuri siksi. En ole ollut hoidossa kyseisessä paikassa melkein kahteen vuoteen ja nyt vointiin tulikin sellainen notkahdus, että joudun takaisin.

Hävettää sekä se, etten pärjännytkään niin hyvin kuin olisi pitänyt että se, että tulen takaisin "näin läskinä", mun paino kun ei ole laskenut edes kymmentä kiloa normaalista. Joo, tiedän että näin pitkään sairastaneena en voi verrata entiseen, koska kroppa ei monen kierroksen jälkeen enää kestä samanlaista rääkkiä, mutta silti.

Stressaan myös niinkin pientä asiaa, että pitääkö mun ilmoittautua toimistoon vai ei, koska en tiiä oonko ensikertalainen. Ehkä oon? Ja jos kysytään mitä kuuluu, kerronko kaiken mitä kuluneen kahden vuoden aikana on tapahtunut vai mitä ööäääääää...

Terapeutin kanssa juteltiin, että mun pitäis sanoa, että haluan päiväosastolle hakemaan taas ponnahdusta säännölliseen syömiseen. Mutta kuulostaa niin mahdottomalta sanoa, että minä haluan. Koska en mä halua, tai ainakaan syömishäiriö ei halua. Kuka ylipäätään osastolle haluaisi?

Ehkä vaan yritän sivuuttaa tuomitsevat ajatukset ja meen huomenaamulla paikan päälle vailla ennakkoluuloja. Nyt heitän aivot narikkaan, avaan Netflixin ja jatkan The 100:n kolmatta kautta.

18 kommenttia:

  1. Älä mieti liikaa mitä sun pitäis sanoa, syömishäiriön mielestä tai muiden mielestä, meet vaan paikalle. Jos kysytään mitä kuuluu, voit myös kysyä, että kuinka laajasti. Toivottavasti voit jossain vaiheessa taas paremmin ja jos sitä kautta tulis sit motivaatiotakin. Se aaltoilee, tiedän myös omasta kokemuksesta... T: 20 vuotta sairautta ja kuntoutumista takana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä kun kysytään, että mitä kuuluu, niin pyydän tarkentamaan :D

      Poista
  2. Hyvin se menee! <3 Nyt vaan yrität keskittyä sarjoihin, ettet stressaa etukäteen liikaa. :-) Päiväosasto on varmasti hyvä idea, koska keho ei tosiaan ikuisuuksia kestä samaa rääkkiä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarjoihin ja Demiin ;) Syödään yhdessä iltapalaks banaania. Kiitos!

      Poista
  3. Mitä toiveita tai odotuksia sulla itsellä on? Olet kokenut ton paikan, eli mihin ja miten uskot sieltä saavasi apua? Mitä ajattelet erosta entisiin vuosiin siellä? Mikä on muuttunut?
    Jäi vähän hämään toi "en oo wes -10kg normipainoon", eikö tavoite ole toipua (vai todistaa olevansa sairas)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että päiväosastosta olisi apua ja sinne sainkin nyt lähetteen. Olen ollut siellä vain kerran aiemmin, mutta tällä hetkellä vointi ja motivaatio on niin korkealla, että aion haastaa itseni syömään myös kotona päivispäivien jälkeen, kuten on tarkoitus. Toi etten ole tarpeeksi laiha on ihan puhtaasti anoreksian tuottama ajatus.

      Poista
  4. ihan hurjan paljon tsemppiä! Ei se oo helppoa eikä sen tarvitse olla, mutta siitä se lähtee taas menemään oikeaan suuntaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mäkin uskon vahvasti, että kyllä tää tästä.

      Poista
  5. Tsemppiä!❤️ Älä mieti liikaa, silloin yleensä löytyy ne oikeat ja parhaimmat vastaukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkäri onneksi oli samalla aaltopituudella mun kanssa, eikä mun tarvinnut itse ehdottaa mitään :D Sovittiin, että saan lähetteen päiväosastolle ja voisin käydä siellä kaksi kahden viikon jaksoa.

      Poista
  6. Aika monikin kuule haluaisi osastolle, voin sanoa. Sain käsityksen että päivis teki sulle hyvää, ota vaan rohkeasti puheeksi! :)

    VastaaPoista
  7. Moikka! Muistanko väärin vai oletko ollut joskus kuntoutusosastolla? Jos olet, osaatko kertoa sen toiminnasta mitään?
    Tsemppiä syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut pari kertaa, mutta tuskin osaan kertoa enempää kuin hoitajasi :)

      Poista
  8. Hurjasti tsemppiä! Mulle tuli tässä syksyllä ihan sama.. jännitti tuttu lääkäri, pitääkö mennä toimistolle, en todellakaan halua päivikselle jne jne. Päätin sitten ottaa kaikkea vastaan, ilmoittautua mihin voin ja yrittää parhaani mukaan Oikeasti Noudattaa neuvoja. Enkä vain haistatella pääni sisällä avulle jo klinikalla, koska syömishäiriö käskee. Tein aika isoja muutoksia rav.terapeutin käskystä ruokavaliooni, vaikka pelotti ihan vitusti ja on seurannut itkua ja oksentelua, painoakin tullut lisää ja taistelu on päivittäistä. Mutta se on väliaikaista, taisteluhetki kohti parempaa. Kirjoita lapulle "harjoitukseksi" että voisit mennä päivikselle. Hurjasti haleja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi terapeutin kanssa oltiin etukäteen puhuttu että päivis olisi tilanteeseen nähden paras vaihtoehto, niin ei lääkäriä nähdessä tarvinnut alkaa funtsia että uskallanko. Ja mikä viime kertaan on muuttunut, niin nyt haluan oikeasti ottaa apua vastaan. On ihan perseestä kun ei jaksa mitään ja aivokapasiteetti riittää vaan ruoan ajatteluun. Oon menettäny syömishäiriölle jo ihan tarpeeks monta vuotta elämästäni, joten nyt aion vaan kestää hirveen ahdistuksen ja syyllistävät ajatukset (helpommin sanottu kuin tehty). Itkupotkuraivareiden kautta ylöspäin!

      Poista
  9. kuka on lääkärisi? olisiko kokovrk tai kunttari sittenkin parempi vaihtoehto? sen voin sanoa että käytännöt ja säännöt ovat molemmissa muuttuneet. kunttari on nyt paaaaljon tiukempi kun uudet hoitajat mm. maanantaina pakollinen pullavälipala, ulkoilut ja lomat tarkasti sovittavissa ei saa mennä miten haluaa, jos ei syö 30min:ssa tulee nutrikorvausta, jos jättää yli puolet syömättä tulee 4nutria jos alle puolet tulee 2kpl+syötävä myös ruoka, kl10välipala ei enää hedelmä vaan keksiä tai suklaata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä söin ite aina ap välipalalla mieluummin keksin kun hedelmän, mutta muuten kuulostaa kyllä aika hullulta. Miten kukaan ikinä kuntoutuu, jos ei ite tarvii ottaa vastuuta mistään? Ja Nutrit! Mun mielestä käytäntö oli paljon järkevämpi aikaan, kun oli pakko syödä kaikki mitä eteen tuotiin. Yhtä hernettä ei saanut korvata edes kymmenellä nutrilla. Kaikki fearfoodit oli kohdattava, eikä heti aterian alussa tarvinnut alkaa laskea päässään kuinka monta nutria tulee kun ei ehdi syödä kaikkea ja mitä ateriasta kannattaa syödä, että pääsee mahdollisimman vähillä kaloreilla.

      Poista
  10. Miksiköhän kunttari muuttui noin osastomaiseksi...

    VastaaPoista