The Glorious Nosebleed

Kaivellessani vanhoja kuvia hiuspostaukseen, törmäsin IRC-Galleriassa muutamaan vanhaan valokuvaan. Tässä on AINOA olemassaoleva otos, jossa mulla on ollut nenämahaletku.

Muistan kuinka häpesin käydä se nokassa, poskelle teipattuna kotilomilla. Hoitajat ois laittanu mut kesäloman jälkeen ilmoittautumaan kouluunkin sen kanssa, mutta revin salaa pois. Luna oli tuolloin juuri haettu kasvattajalta ja mun oli pakko saada pennun kanssa yhteiskuva. Joten siinä teille pro-anaa letkuineen vuodelta 2009, DAAAAAA!

"koiralla piilotetaan nenämahaletku."

Tänään oli ns. "pasteijapäivä". Muutenki ollu tosi huonot fiilikset ja kun päivällispöytään täräytetään kasvistäytteinen pasteija ohrapuuron ja mehukeiton lisäksi...

Ollessani nuorisopuolella, mä en vaan _pystynyt_ syömään sitä pasteijaa. Jouduin letkuun joka kerta kun keittiöltä tuli leivänkorvikkeeksi jättimäinen rasvainen lehtitaikinaklöntti ~40 000kcal. Se ei mahtunut taskuun tai hihaan piiloon ja mä vaan itkin itkin itkin lautasen äärellä kunnes aika loppu ja mut raahattiin lääkekansliaan.

Itkin tänään melkeen yhtä paljon, pelkkä vilkaisu leivonnaiseen sai kyyneleet valumaan silmistä. Mun päässä joku vaan huus "EIEIEIEIEIEI!! Ei nutria, ei letkua, kiltit apuaa..." Ja melkeen tunsin, kuinka joku laittaa nenämahaletkun paikoilleen.
Hoitaja tuli onneks juttelemaan (toisin kuin nuorisopuolella) ja kerroin sille mikä tekee tosta niin vaikeeta. Sain keskitettyy ajatukset osittain muualle ja...

MÄ SAIN SYÖTYÄ SEN PASTEIJAN! ✌

Time And Time Again

Mulla ei oo mitään muistikuvaa viime vuoden pääsiäisestä, oliko sellasta ees? Nääki pyhät ois saanu jäädä samalla tavalla väliin. Viimeset kolme päivää oon kulkenu jossain ihmeen sumussa. Aamuyöt menee heräillessä ja nähden painajaisia. Päivällä väsyttää, eikä mikään kiinnosta.

huomenta itse kullekin

Eilen iski ajatus, että pakko päästä puistoon ryyppää ku mikään muukaan ei tuntunu oikeelta. Ruoat ulos ja alkoholit tilalle, aivot pihalle. Hienon hieno ajatus. Jäin sit hoitajan ehdotuksesta kuitenki kiltisti osastolle syömään pullamössö-pashaa välipalaks. Ulfåsan pihalla tuli vastaan musta kissa. Kävin myöhemmin vanhempien kanssa veneellä raaputtelemassa kölistä vanhoja maaleja pois. Voisin mennä tänäänki, oli sen verran terapeuttista aivot narikkaan -puuhaa.

Kaupunki on inhottavan hiljanen. Kävelin äsken, ennen lounasta, keskustaan ostaa uudet pyykinpesuaineet ja teetä. Oli kiva sää, mut olin vaa raivoissani maailmalle. En tiiä miks. Enkä jaksanu Mannerheimintietä ylittäessänikään kattoo tuleeko autoja ja minkä väriset valot on. Ajakoon päälle, I don't care. Vois kokeilla miltä viiltely tuntuu, mutten oikee tiiä mihin tekisin. Ja on mul ollu noita ahdistuksenhallintakeinojaki käytössä, mut nyt tuntuu aika tyhmiltä.

väritin arpii, mut niit oli liikaa päällekkäin

Ei mua kiinnosta puhuu. Varmaan vaan suuttuisin jos joku tulis yrittää puhkasee mun masennuskuplan. Kuulokkeet korvilla on kivat.

"Yes I did it and I'll do it again, it doesn't matter if I am your best friend
I don't think so, you're not that smart
Over and over it breaks my heart, the cycle continues time for your crime
The pain comes back in an ugly design, her makeup smears
The tears that she cries, over and over every night"

- Papa Roach

 

Koht meen leipoo jotain ällöö omenapiirakkaa vaikkei h****akaan kiinnostais. Luistin siitä jo perjantaina. Keittiölt tuli mämmii välipalaks, et ehkä toi on parempi. Ei vaa jaksais. Mieluummin vaik nukkuisin tai tuijottelisin seinää.

Easter Moon

Tuntuu et tää blogi muuttuu jotenki pinnalliseks, joten nyt vähän syömishäiriöpäivityksiä.
Tää säännöllinen syömisrytmi on jotenki turvallista, eikä safkoista tuu jostain syystä kauheesti ahdistuksia. Suurimmaks osaks se on viime päivinä johtunu siitä, että mun ajatukset ei pysy hetkeäkään aloillaan tai keskitän ne täysin johonkin muuhun. Ruokailutilanteissa hölötän kun mikäkin idiootti, vaikka muut istuis hiljaa. Hyvä kun välillä ees huomaan mitä suuhuni tungen.

Oon pari kertaa kyl oksennelluki ja kotona käynti ei suju ilman ollenkaan. Siitä onkin viikko kun viimeksi söin jotain himassa. Jokaisen lämpimän aterian oon kuitenkin syöny osastolla (päätin nyt kutsua tätä kuntoutusosastoksi, kun Kelan papereihin niin kirjoitettiin), lukuunottamatta yhtä kertaa kun käytiin äidin kanssa sushi-buffetissa sekä tietysti laivareissua.

Välil saatetaan vetää jotain ekstroja, jos tekee mieli. Joku ilta söin iltapalan jälkeen vielä jäätelön kun hoitaja oli jo lähtenyt. Me myös keräillään Kinder-munien leluja! Hoitajat syö suurimman osan suklaasta, mut kyllä mäki välillä uskaltaudun. Samoin oon pari kertaa salaa varastanu keksin kaapista kun kukaan ei huomaa. Me ollaanki keskusteltu tästä kun muut haluu aina oikein näyttää että "mäpäs syön nyt ylimääräistä", kun mun mielestä se on jotenkin kauheen noloa. Hirvee possu kun vedän ateriasuunnitelman lisäksi jotain p****a, vaikka paino nousee muutenkin.

Ja kyllä, paino on "turvallisesti" ollut yli neljänkymmenen kilon jo useamman viikon.

Oon mä parit ahdistuskohtauksetki vetäny ja itkeny meikkini poskille. Kauhee tunne kun ei tiedä mitä tehdä, kaikki tiivistyy yhteen sanaan: ahdistus! Ravaan pientä ympyrää huoneessani, pitelen päätä yrittäen rauhoittua "Sä et voi viiltää, rauhoitu rauhoitu rauhoitu!" Ei pysty lukemaan, katsomaan, kuulemaan. Kaikki on vaan huonosti, olo on TOIVOTON. Kävelen kehää kunnes lopulta purskahdan hysteeriseen itkuun ja huuhdon osan pahasta olosta pois. Enkä mä pysty sillä hetkellä hakemaan apua. Mitä mä sanoisin, kun en osaa pukea tunteita sanoiksi?

Mut nyt menee hyvin! On itsevarma olo ja tunnen itseni kauniiksi, itse asiassa tosi kauniiksi - aika pelottavaa. Tuntuu, että oisin heränny taas eloon. Jaksan vaikka mitä, haluan tehdä vaikka mitä, mikään ei masenna. Olo on oikeesti LOISTAVA, välillä en ees tunnista itseäni. Mä oon ollu koko elämäni hiljaa, päättäny selvitä yksin, pitäny kaiken sisälläni. Nyt mä en ees ajattele ennen kun puhun tai toimin. Mitämitämitäää???

innostuin "vähän" kerrospukeutumaan
mekko, huppari, kaks takkii, viis huivii ja kolme hattuu

      ps. mulle saa lähettää Mignon-munan ♥_______♥

Boats 'n Hoes

Wähähähähäää, oon eläny tääl nii ylikierroksil et osal alkaa mennä varmaan jo hermot muhun :----D

Mut eilen/tänään cruisee Tallinnaan! Haloo Helsinki! esiinty Silja Europalla, joten pakkohan sinne oli päästä. Ja ah laivailee, mul on jääny sairastelun takii kaikki mahdolliset lukioristeilyki väliin. Oli aika jepaa näin vaihteeks pelkällä tyttöporukalla. Ja jopa muisti säily koko illaltayöltä, kuvittelen yleensä et mul on parempi viinapää ku mitä oikeesti on.

Yritin ottaa kuvaa asusta, mut hylättii hyttiin ku muut lähti tupruttelee. Olin ostanu jopa hiusten väriin sopivat kengännauhat, mutta eihän ne tästä näy... Ja pinkkiä UV-ripsiväriä!

Löydettiin tax freestä Golden Capin uutta rasperry soda light -siideriä, jota oli pakko maistaa (lavallisen verran..) tavallisen omenan lisäks. Tölkit pääs suihkuun kylmettymään, vaik mä vetelen kaikki aina huoneenlämpösenä :-----o Ja sitten hajuvesilikööriä, joka oli niin pahaa että sitä yllättäen jäi yli puol pulloo juomatta. Oli vaan pakko ostaa ku oli niin hieno pinkki pullo!

Keikka oli vaihteeks loistava, vaikkei Tavastialle vedä vertoja mikään. Jotenki onnistuttii tunkee melkeen eturiviin ja kännykkäki suostu ottaa ihan kohtalaisii kuvii. Jukka vaan oli niin rumpujen peitossa, ettei mitään toivoo. Oli hyvä meno pääl, vaikkei baariin tuhlattu euroakaan!

Kyllä se kännikin lopulta iski (toisille vähän pahemminki :'D) ainaki kuvien perusteella. Illan teema oli oravailme. Unohtu vähän syöminen, nii ruokapuoli jäi lähinnä sipsien varaan. Meiän hyttii vastapäätä oli joku sairaalamesta, joten oli tosi kotoisa olo! Meiän piti lähtee viel tanssii, mut se jäi. Mun osalta ilta loppu siihen, ku Milli (huomhuom! ton ihanuuden blogiblogiblogi) katos ja Hanna lähti ettii sitä. Vika puhelu on kännykän mukaan soitettu  klo 03.47

Aamul herättii shoppailee pariks tunniks Tallinnaan. Olin tyhmä (tai viisas?) ja otin vaa 40€ käteistä mukaan, ku oon onnistunu viikossa tuhlaa about puolet eläkkeestäni. Ah, mitä vaatteita, oisin halunnu vaikka mitä! Olin niin kateellinen Elbylle ku sil ois varmaa ollu varaa ostaa koko kauppa tyhjäks. Mukaani tarttui kuitenki mekko ja legginsit.
Ja ruokakauppa oli ku Stockan Herkku ilman hullua väentungosta.

Aika loppu vähän kesken, joten ei ehditty syömään. Haettiin Subwaystä patongit mukaan (vegepihvisubi ♥) ja syötiin ne laivalla. Ja smoothieta, jääteetä ja namnam Milkan joku vanilja-suklaapatukka. Muut lähti viel tax freehen, mut mä jäin nukkuu päiväunia. Hyvin osasin kuitenkin herättyäni pummia toisten suklaita ja pähkinöitä >:---)

Satamasta kiiruhdinkin suoraan sporaan ja kuntoutusosastolle syömään päivällistä. Nyt pitääki kattoo vielä eilisen Salkkarit katsomosta ennen tän päivän jaksoa! Ja sit iltapala ja veikkaanpa että sen jälkeen meen aika suoraan nukkumaan. Vähän väsyttää :------D

Bottles & Models

Nyt on kivat hiukset! Hetken harkitsin värjääväni pään siniseksi, koska omistan sen väriset clip on -hiustenpidennykset ja halusin lisää pituutta kehiin. Eieiei, hoitajakin oli sitä mieltä että hattaran värinen mieluummin, joten kävin eilen Cybershopissa katsomassa pidennyksiä. Aitohiuksia ei ollut tarpeeksi vaaleita värjättäväksi vaaleanpunaisella shokkivärillä, joten otin halvemmat synteettiset. Jos jaksan näitä käyttää, harkitsen ihan oikean tukan tilaamista. Sitä kun sais kiharrettuakin!

Raahasin kuntoutujatoverini (tai -kollega, kuten hän halusi asian ilmaistavan) pihalle napsimaan muutaman kuvan mun uusista hiuksista ja samalla päivän asusta. iPhone-laatua tällä kertaa, ens kerralla toivottavasti kuvia kunnon kameralla.

Enkä hitokseenkaan muista mistä nää vaatteet on, mut uus takki by H&M

(legginsit Gina Tricot, huivi Cybershop, kengät Duffy/DinSko)?

Ajattelin tehdä lähipäivinä myös postauksen menneistä hiustyyleistäni (eli -väreistä). Aloin värjäillä hiuksiani vasta sairastuttuani, joten historia ei ole kymmeniä vuosia pitkä. Suurin osa "tyyleistä" on jo nähty blogin puolella, mutta koska kaikki lukijat eivät ole olleet matkassa alusta asti, voisin tehdä jonkinlaisen tiivistelmän. Kiinnostaako? (no teen, vaikkei kiinnostaisikaan..)

Ja kun jotain viime postauksessa niin mietitytti, mainittakoon, että paino on noususuunnassa ja tullut kilolla ylöspäin viimeisen viikon aikana.

You Make It Seem Like Nothing

Vähän väsyttää. Aamuisin heräilee kuuden jälkeen vähän väliä, muttei viitsi nousta kun aamupala on vasta kahdeksalta. Sit lopulta kun kello soi, väsyttääki ihan hirveesti..

Zzzzzzzzz... tän aamun fiilikset

Näin taas vaihteeks ihmeellisiä unia. Joku yö kaupunki säästi ja Ulfåsan osastolaiset muutti tänne, mun huoneeseen tuli kolme teiniä. Ruokapöydässä oisin halunnu oman lautasen, mut ei ollu tilaa. Syötiin jossain kadulla ja pöytään tunki myös täysin tuntemattomia ihmisiä. Viime yön unessa puhalsin alkometriin kolmen promillen lukemat juotuani kaksi siideriä :--o Sit olin vihanen Ankulle (mistäköhän seki ilmesty?) ku se samalla juomamäärällä sai aamulla nollat.

Kävin eilen taas SYLI:n kahvihetkessä, mut lähdin etuajassa ku ei siel ollu oikee mitää kiinnostavaa. Olin vähän liian nuori siihen joukkoon. Kuntoutuskodilla tehtiin päivälliseks pizzaa. Hirvee ähky ja iltapalan jälkeen olin varma et mun ruokatorvi palaa puhki. Ruoka yritti koko ajan ylös ja jos vatsaa vahingossa vähänki jännitti, kumartu tms. oli ruoat takas suussa. Märehtiminen ♥ Tätä se oksentelu aiheuttaa kun läpät löystyy. Jokapäiväistä hupia. Älkää opetelko oksentaa :---/

puss, vessapose

löysin pöllökorvikset!

Oon käyny kuvaamassa lintuja, shoppailemassa kaupungilla. Tänään lähden äidin kanssa lounaalle jonnekin keskustaan. Haluun sushia, vaikka niitä saakin syödä ~15 kappaletta. Sit jos kävis Spirit Storessa hakemassa uudet Converset, lovee lovee, vaik mul on jo neljät ennestään. Hulluille Päiville en uskalla, liikaa ihmisiä!

Truly Random Code

Hajoon taas näihin kaiken maailman koodeihin! On ollu muutama vähän voimattomampi päivä, joten oon hukuttautunu tietokoneen tiedostoihin. Luonu muistioita, koodii koodii <html> <head> <title>meripihka.net</title></head></html>, selannu uudella kameralla otettuja kuvia, tehny ulkoasun grafiikoita ilmaisella kuvankäsittelyohjelmalla raivoamiseen asti. Pakkopakkopakko, ei pysty lopettaa ennen ku on valmista ja pää on täynnä taulukoita ja niiden leveysprosentteja ô_____Ô

prt sc: FileZillaa, iTunesia, Firefoxia, last.fm scrobbleria, puhelinta..

Oon saanu kuvagallerialle ulkoasun valmiiks parii hienosäätöjuttuu lukuunottamatta. Viimeks tuskastelin bloggerin valmiiden määritysten muokkaamisen kanssa, mutta tällä kertaa lähdin liikkeelle puhtaalta pöydältä. (Okei okei, saatoin napata idean ja pohjakoodin yhestä vanhasta käyttämättömästä leiskastani..) Paljon helpompaa kun saa ite määritellä divien plääplää paikat ja tietää mistä minkäkin löytää! Ja ku on erilliset css-tiedostot, yla- ja ala.php:t. Lopputulos on taas niin virtuaalitallimainen, että kaverit nauraa itsensä varmaan kuoliaaks :---DD

Koska oon itseoppinut, selitän yllä varmaan pelkkää p*skaa. Lisäks mä en oo näit HTML-juttui taas harrastanu vähään aikaan.

Kuvii oon saanu vasta muutaman pienennettyy ja ladattuu. Toimii niiden katseluki hienosti! Jos mä nyt saisin tän projektin pois alta ehtisin teille ehkä muitakin kuulumisia kirjotella. Lyhyesti sanottuna oli kuitenkin maailman randomein viikonloppu, täs alkaa pikkuhiljaa heräillä omasta Hangover-elokuvasta.

Ja kuvittelin, että kaikki ruokailut sujuu hienosti, mut ateriat ei kyl suju osaston ulkopuolella.. Tänäänkin mun piti syödä välipala äidin kanssa kaupungilla, mut iski joku "en vttu varmaan syö yhtään mitään"-moodi päälle ja se sit jäi. Mut perjantaina aion selvitä lounaasta kunnialla! Ja huomen tehään pizzaa :-----o

Alphabet Soup

Uudet hiukset on taas, voi weee. Keksin että haluun sivusiilin takas, harkitsin viis minuuttia ja tartuin saksiin. Nipsnaps, onneks en ikinä tee asioita hetken mielijohteesta >:----o Ja vähän pinkissimoo kehiin, jonka haluun jo nyt heti pois.

OOTD ja hiusset

Käytii kuntoutuskotiporukan kaa Ikeas. Ostin seinätarroja ja maton. Oon kattonu kyseistä mattoa jo aiemmin ja todennu et se on hirvee, liian värikäs eikä sovi mihinkään. Mutta kun siinä on kaks pöllöä! Joten mukaan se sitten lopulta tarttui pienellä kannustuksella ja oikeestaan toi on ihan kiva väriläiskä lattialla.

Joku päivä satuin samaan bussiin yhen B1:sen hoitajan kanssa. Odottelin pysäkillä ja kysyin mitä se tuijottaa. Ei kuulemma mitään. Mutta tietysti sen oli pakko samaan Espoon-bussiin nousta! Paniikkikohtauksen poikanen iski, piilouduin takapenkille itkemään, tärisemään ja hengittelemään. En tajuu miten ihminen, jota ei oo nähny neljään vuoteen aiheuttaa tommosen reaktion. Jos mulla ois ollu enemmän aikaa ennen terapiaa, oisin jääny bussista ja odottanu seuraavaa. Brrrrb.

Oli tos pari vaikeempaaki päivää myös ruokailuiden suhteen.

Eilen tuli taas shoppailtuu, vaikka mun piti vaan käydä keskustassa teettää muutama valokuva ja hakee apteekista lääkkeet. Vaikka alkuviikosta ostin jo uuden kevättakin, oli pakkkkko saada jotain uutta. Vaatteita ja kengät ja koruja jee. Rahaa ei ollu, mut keksin että siirrän satasen säästötililtä! (....) Ostin jopa kookosöljyy hiuksia varten, koska en jaksanu hakee toista purkkia himast puolen kilsan päästä. Enkä lopulta saanu ees hankittua niitä lääkkeitä, jotka oli tärkeysjärjestyksessä ekana!

sisustin

Mut ne valokuvat pääty nyt aamulla mun sängyn yläpuolelle kaapin kylkeen. ~ Caramel ~ Muokkasin eilisen aamupäivän kuvia osittain mustavalkoisiksi. Ja sit valmiissa kuvissa värierot onkin valtavat :( Näyttäähän noi 20 Karkkia vähän hassuilta, mut se oli mun prinsessa. Hetkittäin myös ainoo ystävä ja syy jatkaa ees jonkun takia. En mä jaksanu käydä suihkussa viikkoon, mut eläin sai huomioo.
Vauvasta vanhukseen, porukoilta tyttöystävän luokse, omaan kämppään ja takas porukoille. Se oli monessa mukana. Hölmö superhamsteri. Osasta kuvista kiitokset Ankulle, vaikkei tätä blogii enää luekaan.

Tänään vähän siivoiluu, mustikkapiirakan leipomista ja sit illal kotiin. Ei kannata erakoituu tänne, vähän elämää ja muitaki ihmisii välillä kiitoooos! :--)

If You Don't... Don't!

Mä en ikinä jatkanu mun vanhojen päiväkirjamerkintöjen postaamista. Mut näin muutama kuukausi takaperin sattumalta yhtä osasto nelosen hoitajaa ja se nosti kauheesti ajatuksia, muistoja ja tunteita(?) jostain päänsisäisestä piilosta. Välillä tulee jotain ihme takaumia, vanhat asiat tunkee alitajunnasta ja tuo sen saman olotilan mukanaan. Tapahtuma, jonka oon jo unohtanu muistuu mieleen kuin eilinen.

Tässä osastofiiliksiä, joita mun ei ehkä pitäis muistella. Mut silti:

"Se tunne, kun istun osastolla päivällisen jälkeen sohvalla. Rukoilen, että joku huomais mun pahan olon, koska muuten mun sairaus voittaa ja mä joudun jumppaamaan tuntikausia viiltämään. Mä haluan viiltää, mutten haluu keskeyttää tätä paranemismahdollisuutta, joutua takaisin kotiin tuttuun syömishäiriöhelvettiin. Mut mä en pysty pyytämään keneltäkään apua, en oo ikinä pystyny. Mun pitää selvitä yksin.

Kukaan ei tuu. Meen huoneeseen ja lyön itseäni henkarilla. "Vitun idiootti, miks söit, VIILLÄ sika läski paska! Et ansaitse tota. Ota sakset ja leikkaa läskit irti vyötäröltä!" Pian rangaistukseks ei riitä enää pureminen, hakkaaminen ja pään lyöminen seinään. Lukittaudun kylppäriin lavuaarile. Ja viillän, vedän terällä uudelleen kunnes verta alkaa valua rasvan ja suonien välistä. Mä elän sittenki, vuodan verta, tunnen kivun!! Tuijotan punaista vettä haltioituneena.
Ja sit pitäis mennä iltapalalle, mut haavat ei lakkaakaan vuotamasta! Paniikki. Salkkarit jää väliin. Kiedon monta kerrosta vessapaperia käden ympäri ja siihen vielä maalarinteippiä, jottei vuoda läpi. Vedän päälle paksun mustan hupparin. "Kukaan ei huomaa, toivottavasti tää riittää."

Kello soi, otan käsidesiä ja menen viimeisenä paikalleni ruokapöytään. Valitsen maitoa viilin tai jogurtin sijaan, kuten aina. Leipä pitää voidella paremmin, niin että voita on tasaisesti, reunoillakin! Hoitaja vie veitsen kädestäni... Aloitan syömisen helpoimmasta ja mietin missä järjestyksessä ruoka-aineet putoavat vatsaani. On helpompaa kun on tietty järjestys, joten maito ja vihannekset ensin! Ei tarvii miettii uskaltaako hörpätä nutridrinkistä nyt vai seuraavan purasun jälkeen. Ja nutri vikaks, koska siinä on hirveesti kaloreita, joten pitää nauttia niiden kooceeaaällien mausta. En mä viivyttele, haluun vaan tuntea tän maun mahdollisimman pitkään. Ja kun se oikeesti on hyvää! Eikä tuu ahmimisen tunnetta kun syö rauhassa.

Ja sit hoitaja huomaa veren kun vien astioita. Meen turraks. Alan itkeä omaa tyhmyyttäni, taas jonkun viillon takia kotiin. "Epäonnistuit taas senkin paska! Pääset himaan kitumaan oravanpyörääs." Nälkää, oksentamista ja pimeitä katuja. Mut ehkä mä ansaitsen sen, itehän mä taas tän aiheutin ja saan kärsii seuraukset. Kotona vaaka kertoo oonko hyvä vai huono ts. "kelpaa" vai "vitun-paska-mitä-menit-tekemään". Mikään ei oo riitä, on vaan pahoja oloja ja vähemmän pahoja oloja.

Mä en taaskaan ollut tarpeeksi vahva, vihaan itseäni! Oon saanu vaikka kuinka monta tilaisuutta ja heittäny ne hukkaan, vaan koska en_osaa_olla_tarttumatta_terään. Muutki pystyy, miksen mä?"

Anklebiters

On jotenki kauheen vaikeeta avata läppäri. Vois postata useemminkin, mutta en oo jaksanu avata konetta moneen päivään D-----: Tai sit jumitun pelaa Candy Crushia.
Instagramia mä jaksan päivitellä useemmin kun se hoituu puhelimella.

Ruokamäärää nostettiin tästä päivästä lähtien pähkinöillä, juustolla, jälkkärillä ja weetabixilla. Ja makusoyamaidolla, jos sitä saa tilattua keittiöstä. Vähän oli outoa sekoittaa cashew-pähkinöitä aamulla puuroon, ku en osannu päättää syönkö ne mieluummin pelkästään vai jonkun seassa.

Eikä paino oo räjähtäny viittä kiloo ylöspäin, vaikka tuntuukin siltä.

Oli tos pari vaikeempaa päivää viikonloppuna, jonka takia kävin myös yhden yön nukkumassa kotona. Hoitaja lähti jo kuudelta illalla, joten ajattelin että äidin luona ois turvallisempi olo. Olin koko päivän pyöritellyt päässäni erilaisia rangaistuskeinoja itselleni idioottimaisuudesta, ja terään tarttuminen houkutteli ihan liikaa. Siks kotiin.

tyylii päiväpeitto ja une chienne leluineen mun huoneen lattial

Ja Lurtsi-purtsi kävi täällä lauantaina vierailulla :--) Voi kun se on hölmö ja ilonen tapaus ♥ Sil oli ihan hullu pölyhiukkasten metsästys menossa lounaan ajan mun huoneessa. Ja tassut suti liukkaalla lattialla. Ulkoiltiin ja neiti oli hienosti ja noudatti "ohi"-käskyä, hetki leikittiin Hietsussa toisen terrierin kanssa ja kahlailtiin. Piristi kummasti ja aurinkoki paisto ja jeeeee :)

pirpanat ja PALLO(!!!!)

Pitää muistaa muistaa kuunnella itseään. Nyt yritän tunkee mukaan ruokakauppaan, että noi osaa ostaa oikeita omenoita tai päärynöitä. Todellakaa syö mitää vihreitä omenia, hyi.