Muistan kuinka häpesin käydä se nokassa, poskelle teipattuna kotilomilla. Hoitajat ois laittanu mut kesäloman jälkeen ilmoittautumaan kouluunkin sen kanssa, mutta revin salaa pois. Luna oli tuolloin juuri haettu kasvattajalta ja mun oli pakko saada pennun kanssa yhteiskuva. Joten siinä teille pro-anaa letkuineen vuodelta 2009, DAAAAAA!
 |
| "koiralla piilotetaan nenämahaletku." |
Ollessani nuorisopuolella, mä en vaan _pystynyt_ syömään sitä pasteijaa. Jouduin letkuun joka kerta kun keittiöltä tuli leivänkorvikkeeksi jättimäinen rasvainen lehtitaikinaklöntti ~40 000kcal. Se ei mahtunut taskuun tai hihaan piiloon ja mä vaan itkin itkin itkin lautasen äärellä kunnes aika loppu ja mut raahattiin lääkekansliaan.
Itkin tänään melkeen yhtä paljon, pelkkä vilkaisu leivonnaiseen sai kyyneleet valumaan silmistä. Mun päässä joku vaan huus "EIEIEIEIEIEI!! Ei nutria, ei letkua, kiltit apuaa..." Ja melkeen tunsin, kuinka joku laittaa nenämahaletkun paikoilleen.
Hoitaja tuli onneks juttelemaan (toisin kuin nuorisopuolella) ja kerroin sille mikä tekee tosta niin vaikeeta. Sain keskitettyy ajatukset osittain muualle ja...
MÄ SAIN SYÖTYÄ SEN PASTEIJAN! ✌
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSisällä pysy :---)
PoistaEi mua nykyää niinkään se ravintosisältö ahdista, vaan se, että yhdistän pasteijan nm-letkuun ja suljettuun osastoon. Mul on ihan julmetut traumat tuolta...
hienoa, pystyit siihen! ja pystyt siihen uudelleen. ihana, että siellä on hoitajia, jotka tulevat juttelemaan ja välittävät. :)
VastaaPoista<3
Onneks oli kiva hoitaja vuorossa. Muuten istuisin pöydässä varmaan vieläkin, koska mähän en luovuta. Muttei ollu ihan helppo kamppailu.
PoistaHYVÄ NOORA!! sä voitit sen pasteijan 6-0!! (tai ehkä paremminkin 100-0. :D )
VastaaPoistaVoitin! Tässä taisteltiin kuolemaan asti ;)
PoistaEn ite keksi pasteijoista mitään hyvää, en tajua miten oon pienenä kersana voinu niistä tykätä. Oon susta niin ylpeä ja iloinen !! Tuun joka kerta kun jaksat tapella tautia vastaan, vielä ite ja noin urheasti. Tykkään kans miten kirjoitat päivittäisiä juttuja ja yhdistät niihin kuvia ja muistoja :> Go Noora!
VastaaPoistaIte tykkään lähes kaikesta, joten makuelämyksenä pasteija on aika neutraali, riippuu täytteestä. Tää postaus oli itse asiassa jo osittain luonnosteltuna, mutta oli pakko päästä avaa päätä tosta letkupasteijasta ni tuliki kirjoitettua muuta kun koiralässytystä :>
PoistaHienoa, Noora, että sait pasteijan syötyä!! Ja vähintään yhtä hienoa, että sait tilanteen ollessa päällä purettua tunteesi hoitajalle ja selitettyä miksi pasteija on Sinulle niin vaikea! Se on kyllä jännää, miten kurjat muistot yhdistettyinä tiettyihin ruokiin ja tilanteisiin voivat saada aikaan tosi vahvoja reaktioita. Siksi onkin niin hienoa, että nyt pystyit avautumaan kivalle hoitajalle ja selittämään taustat. Ja pääsit kuin pääsit tilanteen herraksi/neidiksi! ;) Tsemppiä! ♥
VastaaPoistaVoitin tän taistelun, mut nyt pelottaa toinen juttu. Säännöt. Tunnelma on kiree, mut nauran maski naamalla.
PoistaMäkin muistan ikuisesti THE pasteijat. Ne oli kauhun hetkiä ku sellanen iskettiin nenän eteen ja se ois pitäny saada syötyä... :--( Mut ihan mahtavaa et onnistuit siinä!!! Eikä niitä kaloreita siinä oikeesti paljoa oo, se vaan sillon tuntu siltä et se oli sellanen hirvee kaloripläjäys joka muuttaa kaikki hetkessä 300 kiloa painaviks..
VastaaPoistaOot edenny upeesti!! <3 Turha mitään tsemppejä toivottaakaan ku niin hienosti pärjäilet :---)
Tuutko huomenna kahvihetkeen?
Pinja
Meil oli nuorisol viel ruokalistat esillä nii koko viikko meni odottaessa pasteijapäivää ja pasteija-ateriaa.
PoistaEn tuu kahvihetkeen ku mul on terapia just sillee, etten ehi :(
Aa okei..Tuut sitku pääset taas! :--)
PoistaPinja
Näköjään raahauduinkin paikalle suoraan terapiasta :DD
PoistaJes (: Ihan älyttömän hyvä juttu!
VastaaPoista;-------))
Poista