2011/06/03

A Million Miles

Tänään on taas huono päivä. Nauran ja hymyilen hoitajien seurassa, jotta varmasti pääsen huomenna ensimmäiselle lomalleni. Sisältä kuitenkin tuntuu, että olen täysin rikki. Onko sillä edes väliä, pääsenkö näkemään sukulaisia serkun yo-juhliin, vai mätänenkö täällä sisällä. Taas pääsen vain esittämään iloista parantuvaa tyttöä. F*ck, missä edes on mun paranemishalu?!

Päivä on mennyt kiireisenä.  Pääsin ensimmäisen kerran fysioterapiaryhmään, jossa tehtiin lihaskuntoa. Tuntu kauheelta, kun surkastuneilla lihaksilla ois pitänyt nostella jotain palloa jaloilla. En mä jaksanut, piti pitää taukoja aina välillä, vaikka muut suoritti täysiä.

Ulkoiluja, vanhempien vierailua, omahoitajakeskustelua, lääkkeitä, ruokaa.

Sisältä ei tunnu miltään. Silloin kun tuntuu, voisin purskahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä. Itken ilman kyyneliä, eikä kukaan huomaa. Haluan huomiota, mutten uskalla pyytää. Kun joku kysyy miten päivä on mennyt vastaan "ihan ok". Idiootti kun olen.

Ja viilsin. Ranteeseen. Kolme viivaa, jotka eivät meinaa lakkaa vuotamasta.

4 kommenttia:

  1. Vittu oikeesti, mulla on niin paha mieli koko ajan sun puolesta, että et uskalla puhua pahasta olostasi vaan kaiverrat sen itsees. Ite kärsin vuosia tosta ei-hätää-esittämisestä, myöhemmin masennus tuli niin lujaa etten jaksa peitellä. Mutta voisitko sä esim kirjoittaa kirjeen jollekin hoitajalle, että sulla ei ole kaikki OK, ja että ne tulis ja oikeasti huomiois sua paremmin - oikealla lailla ts. et voit paskasti.

    Raaka juttu se on, mutta oikeesti ei kukaan voi päästä sun pään sisälle jos suljet itses tolla lailla. Ei siihen auta itsensä telominen, eikä asiasta pakeneminen leimaamalla itsensä idiootiksi. Oikeesti, oot ihana, anna itselles lupa voida paremmin.

    Millä/miten sä oikeen duunaat haavas? sillä mitä oon nähny niin ne on ihan tikattavan syviä.

    VastaaPoista
  2. Kuunteles tää biisi, tuut tästä mieleen! http://www.youtube.com/watch?v=QiAtow4GMXI "Mikset kertonut peloistasi, joita kannoit siulussasi?" Hirmuisesti tsemppiä! Uskalla olla haavoittuvainen ja rikki ja näyttä se! Enkeleitä!

    VastaaPoista
  3. pystyisitkö millään yrittää puhua mulle? oikeasti, mun seurassa sun ei tarvitse esittää mitään. tiedän että se on helpommin sanottu kuin tehty mutta haluan vain että tiedät sen.

    VastaaPoista
  4. Se näkee maailman suurena. Kaikki nurmikot ja puistot on kauniita. Aika ei liiku. Kylmä-kuuma, ruoka on mautonta, välillä on ihana fiilis, välillä pieniä paniikkeja. Rakastaa. Toisinaan tärisee ja pelkää.
    JA SE NUKKUU ILMAN PEITTOA!

    ps. sulla on lisää lukijoita jo ♥

    VastaaPoista