No Sense of Consequence

Mikään ei kiinnosta, joten joudun pakottamaan itseni tekemään kaikkea, jotten näyttäisi laiskalta sohvaperunalta. Hoitaja sanoo, et on hienoa kuinka osaan myös rentoutua. Plää, mä voisin maata koko päivän sängyssä mutten kehtaa! Kyllä mä jaksan piirtää kangastussilla pöllöjä huiviin (josta kenties postausta myöhemmin), mut esimerkiks toissapäivänä en jaksanu ees lähtee sairaala-alueelta ihmisten ilmoille. Kävin pihalla pariin otteeseen istuskelemassa ja ottamassa aurinkoa, musiikit korvissa keräämässä pisamia.

Tililläkin alle euro, oliko pakko tuhlata koko eläke parissa viikossa? Ja ostella kaikkea mitä ei voi tietenkään palauttaa. Mä mukamas-tarvitsin sen roinan ja vaatteet, jeh....

Ärsyttää kun silmät ei tottele ja kyynelet vaan valuu. Inhottavaa kun on niin hieno sää, eikä ite pääse yhtään siihen fiilikseen. Kävelen ahdistusta karkuun Töölön kaduilla, istun penkillä katsomassa ohikulkijoita ja koiria. Aika valuu ohi, ja oon varma, että mulle nauretaan selän takana. "Mitä toi tyttö yrittää noilla hattarahiuksilla hakea? Feikkifeikkifeikki!"

Eilen olin Lunan kanssa ulkona ja joku päissään oleva mies tuli selittää mun koiralle, miten sen omistajalla on ruma letti, ois pitäny valita mammansa paremmin. Nosti itsetuntoa taas huimasti.

mörrimöykkyjä

 Mut muuten sunnuntai oli ihan-ok-päivä. Käytiin Rajasaaressa, alias koirasaaressa, yhen tytsyn kaa. Dogit tykkäs ja minäkin :) Lurrukka kahlaili ja räksytti juostessaan toisten perässä poikkeuksellisen innoissaan. Neiti on alkanu iän myötä (apua! se on kohta jo 5v.) vähän diivailla, eikä enää kuka tahansa kelpaa leikkikaveriksi. Mutta auta armias, kun me yritettiin kahden energiaa pursuavan koiran kanssa päästä kisahallilta Rajasaareen. Oli hihnat vähän solmussa, kun wäwäwäwäwwwwwäääääääää!

Osastolle paluun jälkeen mieliala laski taas aika nopeesti. Ei ihan pohjalukemiin, mut kuitenkin. Harmittaa, että hoitaja lähtee viikonloppuisin jo kuudelta. Jotenki jo pelkkä läsnäolo luo jotkut säännöt mulle. Nytki aloin repiä arpia kädestä, joten ois ehkä aika mennä nukkuu....