2014/06/12

Keep Ya Head Up

ÄLKÄÄ PELÄSTYKÖ SPORTS TRACKER -KUVAA, ei mee niin huonosti.
Mä  vaan tajuun kuin paljon vaikeempaa tää on, vaik huonoon suuntaan ei olla enää liikuttu. Kävin toissapäivänä pienessä tihkusateessa kävelyllä, annoin vain jalkojen viedä pitkin Etelä-Helsinkiä ja tuntea, kuuntelin musiikkia ja mietin parantumistani. "kuule rakkaani, Carpe Diem ei tänään kelpaa" Ei, mä en voi enää elää näin hetkessä, mun on nähtävä pidemmälle, vaikka näin alkuun kuukausi tai kesä eteenpäin. Asetettava välitavotteita, jotta saan painon nousemaan.

sorry Sports Tracker -kuva, toivottavasti ei kannusta mihinkään
Eikä mun todellakaan tarvi noudattaa ateriasuunnitelmaa - vaikka se tuo kyllä turvaa - syödä kahden tunnin välein tietty määrä tiettyä ruokaa. Ei, oikeesti mä voin syödä sillon kun huvittaa, vaikka kolme kertaa päivässä niinkun joskus ennen, kunhan turvaan sen että energiaa tulee tarpeeks. Ja mun on nähtävä vaa'alla suurenevia numeroita.

Mun kävely venyi 1,5 tunnin mittaiseksi, joten tuli myös kulutettua, mutta korvasin sen ylimääräisellä nutridrinkillä. Tuli jopa pieni hiki pintaan, jota en oo kokenu yli vuoteen, koska oon noudattanu orjallisesti liikuntakieltoa. Olin syönyt hyvin, ja oikeestaan liikunta (vaikkakin vain reipas kävely) tuntuikin hyvältä, vaikka viimeiset viisi vuotta se on ollut pelkkää pakkoa. Muistelin kuinka mun harrastukset on ollu liikunnallisia: ratsastus, tennis, laskettelu (sähly, koripallo) ja mä oon nauttinu siitä tunteesta, jonka se tuo kun hikipäissään saakin hevosen kulkemaan juuri niin kuin haluaa. Ainoo liikunta mitä mä oon enää harrastanut, on ollut täysiä juokseminen ilman ravintoa hokien päässään mantraa "juoksen koska olen läski". Enkä mä nauti siitä ollenkaan. Mutta nyt jos syön, hankin itseni parempaan kuntoon, löydän ehkä liikunnan ilon mun vanhoista harrastuksista! Koska se tosiaan on parempi ahdistuksenhallintakeino kuin viiltäminen.

Joten nyt syön syön syön, enkä mä tarvii siihen mitään sairaalan apua, kroonikkoja ympärilleni ruokapöytään. Mä teen tän omalla tavallani, niinku mulle on paras. Ainoo ehto on, että energiaa pitää tulla tarpeeks, ei väliä kuinka usein ja missä muodossa, vaan sitä mitä mun tekee mieli. Ja jos ei tee mieli mitään, päivän saldo on jääny liian pieneks, niin vedetään vaikka pussillinen pähkinöitä iltapalaks. Tai nutri, aion ottaa ne käyttöön, jos tuleekin vaikeempaa.

Mä odotan, että äiti tulee Kreikasta ja valmistaa jotain oikeeta ruokaa, muutakin kun mun ortorektisia/anorektisia "lounaita".

päiväleffailuu jee!
Eilen söin leffassa monen vuoden jälkeen karkkia, maistoin pizzaa vaikken omaa ostanutkaan, söin jogurtin vuoden tauon jälkeen. Silti kaikki tää pieni/iso ei riitä, nää pienet kokeilut tuo toivoa, mutta mun on myös muistettava syödä päivän mittaan muutakin (ei sillä etten olisi syönyt, tuudittaudun vain helposti valheeseen). Söin vielä puolenyön jälkeen kunnon iltapalan ekstroineen, koska totesin päivän menneen täysin mönkään, vaikka olin yrittänyt. Kaloreista ei tietoakaan, niitä en laske. Mut tänä aamuna vaaka näytti +300g, eilen +100g. Ehkä tää on oikee suunta ja kesän lopussa saan otettua vihdoin piirtämäni tatuoinnin. Toivon vaan, että ajatukset ja tää päätös pitää. Ja tänks kaikille eilisille tyypeille, oli jo ikävä tätäkin seuraa!

kesähengailuu ja kaks idioottia kamera ojassa
Toiveikkaana eteenpäin ja kohta voisin lähteä sporalla siskolle leikkimään Lunan kanssa :----)

21 kommenttia:

  1. Huomaatko itse ristiriidan. Olet pitkään sanonut, ettet osaa syödä, ettet osaa määriä jne. Nyt sitten sait ateriasuunnitelman, ja tadaa, et aiokaan sitä noudattaa :( Ja kait sillä liikuntakiellollakin on syynsä, mutta jos tykkää sairastaa, niin antaa palaa vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytkin istun kahvipöydässä ukin 77v.-päivillä. Ei sovi ateriasuunnitelmaan syödä samaan aikaan kaikkea, joten jee otan mitä haluun ja syön sit myöhemmin kotona mitä jää vajaaks päivän about saldosta.

      Poista
    2. Eikai sillä suunnitelman noudattamisella niin väliä ole, kunhan paino nousee? Tietysti tuossa on vaarana se, että omat arviot menee liian alas, mutta näkeehän senkin sitten painossa. Ja usein sitä myös pelosta ja syömisen vaikeudesta sanoo ettei osaa, vaikka oikeasti osaakin, kunhan ei kiellä sitä osaamista itseltään. Onhan se pelottavampaa antaa itselleen se lupa syödä ja olla itse vastuussa siitä, kun noudattaa jonkun muun laatimaa suunnitelmaa.

      Oot oikeella tiellä Noora :) Nyt vaan pidä siitä taistelutahdosta tiukasti kiinni takapakeista huolimatta!

      Se pitää vielä sanoa, että itselleni nykyään suurimpia tekijöitä siihen, etten palaa vanhaan syömättömyyteen, on juurikin tuo liikunnan ilo. En halua enää luopua siitä ja sitä ei ole, kun kroppa on alipainoinen ja aliravittu. Se ei vaan jaksa samalla tavalla. Kyllä liikunnasta saadut hyvänolontunteet aina syömättömyyden voittaa :)

      Poista
  2. Paljon tärkeitä ajatuksia, Noora! Ja toivon pilkahduksia! :) Minä en täällä nyt muuta tee, kuin peukutan ja pidän sormet ja varpaat ristissä, että tämä fiilis, suunta ja asenne nyt kestäisi ja kantaisi! Muistathan kuitenkin olla armollinen itsellesi; jos ja kun vaikeitakin päiviä tulee, niin pidä fokus ja määränpää kirkkaina ja jaksajaksa aina vaan ajatella eteenpäin ja pidemmän päälle! On oikein hyvä asettaa välitavoitteita. Ensialkuun vaikka tuo tatska kesän lopulla. Ja sen jälkeen vaikkapa rakkaat vanhat harrastukset... Kyllä Sinäkin ihan varmasti löydät sen oman tapasi ja tyylisi toipua. Kaikki ovat yksilöitä ja kukin toipuu loppupeleissä ihan oman kaavansa ja mallinsa mukaan. Mutta anna kuitenkin huomiselle (tänäiselle) hokollekin mahdollisuus... Ole avoin, jos siellä jotain ehdotetaan...Voimia! <3

    VastaaPoista
  3. Miten hoko meni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katotaan nyt kesää päihteettömänä ja funtsitaan syksyl kesälomien jälkee mihi suuntaan mun kunto on lähteny liikkumaan, ja mitä sille sitten vois tehä.

      Poista
    2. Miltä tää päätös susta tuntuu? Tai mitä ajattelet, mihin suuntaan asiat menevät? Yksinäisyyden/hylätyksitulon tunnetta vai jotain muuta? Ja eiks polikäynnit kuitenki jatku?

      Poista
    3. Kaikki jatkuu heinäkuun puolivälissä lomien jälkeen... Pitää kattoo mitä täs oikeen keksis. Kesällä. Selvinpäin. Pläh.

      Poista
  4. Tuossa postauksessa tuli todella paljon terveitä oivalluksia ja hyviä tekoja. Nyt sinulla on asenne kohdillaan, jatka vain samaan malliin, sulla on niiiin paljon koettavaa ja elettävää vielä edessä. <3

    VastaaPoista
  5. Ääh, haluaisin tutustua suhun :3

    VastaaPoista
  6. Kiva jos kirjoittelisit taas päiviesi kuluista! ;3

    VastaaPoista
  7. Pakko sanoa, että tykkään paljon blogistasi. Kerrot avoimesti ja rehellisesti elämästäsi. Oon itse jossainmäärin samassa jamassa. Ateriasuunnitelmia, osastoja ja uloskirjauksia ja takasin menemistä.. Ja toi toiveikkuus ja itsensä tsemppaaminen on hyvä juttu vaikka sitä joskus romahtaa eikä enää jaksa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppujen lopuks mä oon se, joka antaa itselleen luvan syödä. Ennen kun on itse valmis oikeasti parantumaan, ei sitä voi tehdä.

      Poista
  8. Moi! Oon pitkään lukenu sun blogia ja sun ajatukset on niin tuttuja, et musta tuntuu siltä ku oisin ite ne kirjottanu. Oot ollu paljo mun ajatuksissa ja tullu jopa parina yönä mun uneen, joten nyt tsemppaan itteni kysyyn sun sähköpostia. Ois helpottavaa saada jutella jonku kans, joka tietää mistä puhun, tai ylipäätään jonku kans, ennenkö mun pää leviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnet silti musta vaan sairauden, enkä tiiä oonko valmis vertaistueks tällä hetkellä enää yhtään useammalle ihmiselle. Mutta sähköpostina toimii "moldotturin@gmail.com".

      Poista
  9. Mä en ihan tajunnu etmiks tota sports tracker kuvaa ois voinu pelästyy? Mitä se tarkottaa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos joku ajattelee pienen kuvan nähdessään, et oon lopullisesti seonnu ja latailen mun uusimpia juoksulenkkimatkoja minuutteineen ja kilometreineen. Koska en tiiä oonks niin hyvässä kunnossa, että saisin kävellä noin...

      Poista
    2. Nyt ymmärsin! En vaan ollut täysin tajunnut mitä se kuva tarkoitti....

      Poista
    3. Moni varmaan tunnistaa sovelluksen ja osa saattaa päättää olla lukematta postausta, jos se vaikka thinspaisikin..

      Poista