Stockholm Pride 2018

Tuntuu, että kaikki tapahtumat ovat kasaantuneet kesän loppuun, mutta mennään nyt kun alkukesästä kerran on suunniteltu!

Lähdettiin perjantai-iltana T:n kanssa laivalla Tukholmaan tarkoituksena osallistua Stockholm prideille ja samalla juhlistaa hänen synttäreitään.

Oltiin Tukholmassa Viking Linen terminaalilla kymmeneltä aamulla. Oltiin ostettu laivan infosta 24 h matkakortit ja mä olin ladannut puhelimeen SL-sovelluksen, jota käytettiin samaan tapaan kun HSL:n reittiopasta. Tai mä käytin ainoana, jolla toimi netti puhelimessa.




Vietiin tavarat hotellille Södermalmille, käytiin Coffee Housessa aamupalalla (What about second breakfast?) ja lähdettiin katsomaan pride-kulkuetta. Kuljettiin jonkin matkaa kulkueen mukana ja jäätiin sitten vain katselemaan ja kuvaamaan marssijoita, kävelemään Drottninggatanille ja etsimään lounaspaikkaa.

Oltiin ostettu liput Pride Parkiin jo etukäteen, joten puiston porteilla ei tarvinnut kauan jonottaa rannekkeiden vaihtoa. Kierrettiin alue ja koska päälavan lähtölaskennan mukaan juhlat eivät alkaneet vielä hetkeen, lähdettiin takaisin keskustaan etsimään synttärikakkupalaa.

Kahvilan metsästäminen oli melko toivotonta, joten päädyttiin lopulta Vapianoon, jossa jäljellä olevista jälkiruoista otettiin pala suklaakakkua ja iskettiin siihen kynttilät. Itse tilasin pikarin vadelma-sorbettia, mutta söin lopulta melkein puolet myös T:n kakkupalasta.

Palattiin puistoon katsomaan esiintyjiä ja vaikka en tunnistanut yhtäkään biisiä, tunnelma oli hyvä kun muut lauloivat mukana. Conchita ja Alcazar ei nimittäin normaalisti kuulu mun soittolistalle...




Esitykset loppuivat kahdeltatoista, minkä jälkeen lähdettiin vain takaisin hotellille nukkumaan.

Kuinka söpöt liikennevalot! 

Sunnuntaina aamupalaähkyn ja uloskirjauksen jälkeen istuskeltiin pitkään puistossa ja käytiin terassilla limuilla. Vettä alkoi tulla kaatamalla, ja pidettiin sadetta ostoskeskuksessa kunnes oli pakko lähteä kohti laivaa. Vedettiin kertakäyttösadetakit päälle ja ostettiin bussiliput metriksen automaatista. Mulla meni hermot mobiilisovellukseen, kun se jostain syystä ei suostunut lataamaan reittivaihtoehtoja ja asetti määränpääksi ihan eri paikan kuin sataman. Päästiin kuitenkin parilla dösällä lähelle terminaalia, ajoissa laivaan, oikealle kannelle ja meidän pikkuhyttiin.

Oli oikein onnistunut reissu ja kiva käydä kesäisessä Tukholmassa pitkästä aikaa!

Kuopio Rockcock 2018

Kuopiosta palattu sunnuntai-iltana ja eilen vietin vain lepopäivää kotona Netflixiä katsellen ja musiikkia kuunnellen.

Festarireissu meni lopulta paremmin kuin olin olettanut ja huolet unohtuivat musiikkia kuunnellessa. Seuraakin löytyi Haloo Helsingin faneista, joiden kanssa olen lähdössä vielä Simerockiin Rovaniemelle parin viikon päästä.

Olin Kuopiossa torstaina iltapäivällä, minkä jälkeen kävin viemässä laukkuni ja menin Oonan luokse meikkaamaan. Käveltiin yhdessä festarialueelle, jossa jatkoimme eri suuntiin. Törmäsin Amandaan, jonka kanssa vietinkin loppufestarit. Käytiin rannalla kahlailemassa, haettiin kaupasta amppari-mehujäät ja oltiin musiikkihumalassa. Katsottiin Tocornal, Turmion kätilöt, Sanni ja Cheek.




Perjantaina ei ollut kiire festarialueelle, koska Kaija Koo aloitti vasta kuudelta. Maalasin lipaston, leikin koiran kanssa ja söin todella hyvää kesäkeittoa. Ehdin käydä keskustassa jätskillä ja ostamassa verkkosukat alennuksesta.

Festareilla katottiin Kaija Koo, Apulanta ja Nylon Beat. Jäätiin vielä kuuntelemaan Helloweenia, vaikka alkoi olla jo kylmä kun eräät viisaat kävivät kahlaamassa aallokossa shortsit jalassa, eivätkä ne enää illan aikana kuivuneet...




Lauantai, pääpäivä, vietettiin suurimmaksi osaksi Stadionlava II:n edessä, koska piti saada paikka Haloo Helsingin eturiviin - ja saatiinkin! Katsottiin siis JVG:tä "takarivistä", mutta se ei estänyt fiilistelyä ja kerättiinkin huvittuneita katseita kun tanssittiin ja pompittiin aivan väärässä päässä kenttää.

Nähtiin Jenni Vartiainen edestä ja Popedan esityksen käytin ruokataukona ja hain Härkiksen kojulta pitaleivän. Olin laittanut päälle valkoisen paidan ja ottanut mukaan tussin ajatuksena, että kaikki saavat piirtää ja kirjoittaa mitä mieleen tulee, mutta päädyttiin lopulta koristelemaan paita Amandan kanssa kahdestaan.

Ihmettelen miten kunto kesti Haloiden ajan, mutta tuli hypittyä ja laulettua mukana koko keikan läpi. Haahuiltiin vielä rannalla ja käytiin moikkaamassa bändin jäseniä aidan takaa.






Sunnuntaina lähti bussi takaisin kohti Helsinkiä ja oltiin sattumalta varattu Amandan kanssa paikat samasta bussista ja paikkoja vaihtamalla päästiin istumaan vierekkäin. Kanssamatkustajat eivät välttämättä arvostaneet, kun väsyneinä höpötettiin järjettömiä juttuja ja laulettiin pätkiä biiseistä väärillä sanoilla.

Bussi oli lopulta yli tunnin myöhässä aikataulusta, koska liikenneonnettomuuden takia madeltiin ensin kävelyvauhtia Leppävirralla ja Viikissä kuski ilmoitti lähtevänsä ja jouduttiin odottamaan uutta. Ei tykätty. Päästiin kuitenkin lopulta Kamppiin ja Amandakin ehti ajoissa junaansa.



Ensi kesänä voisi Kuopiorockin sijaan kokeilla vaihteeksi joitain toisia festareita, lähteä vaikka ensimmäistä kertaa Ruissiin. Mitkä ovat parhaat festarit, joilla olette käyneet?

You don't have to wear your best fake smile

Istun bussissa matkalla Kuopioon ja väsyttää melkoisesti. Päätin kuitenkin lähteä RockCockiin, vaikka viimeiset pari viikkoa ovat olleet stressaavia majoituksen ja bussien järkkäämisen suhteen. Nyt pitäisi kuitenkin olla yöpaikka ja tänä vuonna jopa festarilippu mukana.



Viime kirjoituksen jälkeen en ole voinut kovin hyvin. Olen lievittänyt ahdistusta jättämällä syömättä ja kävelemällä jalkani kipeiksi. Tiedän, ettei tämä ole toimiva keino, mutta alkuun en välittänyt ja toimin vain automaattisesti tutulla tavalla. Olo alkoi kuitenkin mennä heikoksi, syömishäiriöajatukset valtasivat pään ja pian en uskaltanut syödä enää kahta leipää yhdeltä istumalta. Yllätyin itsekin, kuinka nopeasti anoreksia ottaa valtaansa, jos sille antaa vähän periksi.

Päätin, että en anna tämän jatkua näin. En halua samaa kuin viime syksynä joutuessani päiväosastolle ja tilanne alkaa näyttää hälyttävän samanlaiselta. Olen nyt muutaman päivän kerännyt rohkeutta aloittaa syöminen uudestaan ja alusta asti tarpeeksi, eikä pikkuhiljaa lisäillen. Helpompi vain kohdata kaikki kerralla, minkä takia nytkin syön matkaeväiden "jälkkäriksi" Suffel-patukkaa, jota on tehnyt mieli eilisestä asti.



Takapakit kuuluvat parantumiseen ja tärkeintä on ettei niihin jää vellomaan. Aion nyt taas kiinnittää enemmän huomiota riittävään energiansaantiin, sillä se ei selvästikään suju muun elämän ohella. Enköhän mä tähän pysty, toimikoon mennyt pariviikkoinen muistutuksena siitä, kuinka kurjaa on olla syömishäiriön orjana. Mulla on kuitenkin vielä kesäsuunnitelmia edessä ja haluan nauttia loppukesästä ruoan murehtimisen sijaan.

Kohta rokkaamaan!

Itken vaikka mus on voimaa ku pienes kyläs

Sieltähän se palasi: masennus.

Koko alkukesän oon touhunnut kuin mikäkin ikiliikkuja, valvonut öitä, nähnyt kavereita ja suunnitellut tulevaisuutta. Demin lopettamisen jälkeen itkin pari päivää, mutta mökille päästyäni sain samalla välimatkaa ikävääni ja kaikki oli taas hyvin. (tämän postauksen kuvat on mökkireissulta otettu). Juhlittiin Helsinki Prideja vanhojen ja uusien ystävien kanssa ja oli hauskaa.

Voisin sanoa, että mulla on ollut parempi olo kuin vuosikausiin, mutta hyvistä kausista saa ilmeisesti aina "maksaa" myöhemmin voimalla taas huonosti. Nyt masentaa mm. kaikki: rahat on menny ja jotenkin pitäisi selvitä ensi kuun vuokrasta, tajuntaan iski uudestaan lemmikin menetys ja kämppä on yks sotku likaisine astioineen, vaatteineen ja hamsterintavaroineen. Eikä mua kiinnosta tehdä asialle mitään, joten makaan vaan sohvalla itkemässä.

Kaiken lisäksi mulla meni välit parhaaseen kaveriin ja oon ihan orpona, kun ei oo ketään, kenen kanssa oikeesti avoimesti jutella. Samalla meni myös majoitus Kuopiorockiin, eikä näin kahden viikon varoitusajalla ole varaa hankkia uutta tai edes innostusta lähteä yksin festaroimaan vieraaseen kaupunkiin. Joten jos jollain on tarvetta kolmen päivän lipulle, niin mulla ois yksi ylimääränen myytävänä!




Olen menossa nyt viikonlopuksi vanhempien luokse vahtimaan Lunaa. Onneksi on vielä koira, muuten varmaan tappaisin itseni tavalla tai toisella. Nyt taas vaan päivä kerrallaan tätä tuttua paskaa ja toivotaan, että pikkuhiljaa helpottaa.

Ja anteeksi angsti-postaus, oli pakko päästä purkamaan osa ajatuksista kirjoittamalla.

Song to say goodbye

Demi lähti keskiviikkona paremmille pähkinämaille.

Demi oli loppuun asti oma pirteä itsensä, mutta viimeisen parin kuukauden aikana karvaa lähti ja rampattiin lääkärissä pariinkin kertaan. Epäiltiin hilsepunkkeja, vaikkei karva- tai ihonäytteestä löytynyt mitään. Ensimmäisellä kerralla lääkitys näytti auttavan kutinaan, mutta toisella kerralla en huomannut mitään vaikutusta. Siivosin koko asunnon ja siirsin hamsun häkinkin makuuhuoneesta olkkariin siltä varalta, että loisia olisi ulkoilualueella. Pari päivää näyttikin taas jo paremmalta, mutta tiistai-iltana hamsteri jälleen rapsutteli itseään, joten varasin lopetusajan seuraavalle päivälle. Hamsterin turkista oli lähtenyt suurin osa, eikä tarkkaa tietoa aiheuttajasta ollut, joten parasta oli päästää toinen menemään. 

Vaikka puhutaankin vain pienestä jyrsijästä, on mulla aivan tajuttoman kova ikävä. Demi oli se, joka piti iltaisin seuraa, jos ahdisti tai vaikken olisi nähnyt ihmisiä päivän aikana ollenkaan. Oon niin kiitollinen, että sain viettää sen kanssa nämä 1,5 vuotta. Ja vaikka nyt onkin paha olla, en vaihtaisi yhteistä aikaa mihinkään.

Oon kieltäytynyt ajattelemasta, että mitä jos. "Olisiko pitänyt mennä piikille aikaisemmin tai yrittää vielä? Olisiko sillä ollut paremmat viimeiset päivät, jos sillä olisi ollut omat mökit sun muut pahvipakkausten sijaan?" En voi asioille enää mitään, joten yritän olla syyllistämättä itseäni liikaa ja antaa tuomitsevien ajatuksen mennä. Tein kuitenkin parhaani.

Nyt olen junalla matkalla Jyväskylään mökkeilemään isovanhempieni luokse. En halunnut jäädä yksin asuntooni ja autioon Helsinkiin juhannukseksi, vaikka alun perin niin oli tarkoitus. Ehkä pieni irtiotto tähän väliin tekee hyvää. Ja ehkä syksyllä voin alkaa miettiä uutta hamsteria.

Niinpal Gauhian Paha Pandemia 03.01.2017 - 20.06.2018

Tuolla kulman takana hyvä herra

Tällä viikolla on bailattu Haloo Helsingin! tahtiin ja päiviin on mahtunut paljon tunteita, uusia ihmisiä ja pari kaupunkia. Bändi aloitti kesäkiertueensa tiistaina Tavastialla suurimmille faneille järjestetyllä yksityiskeikalla ja onnekkaana sain nimeni listalle.

Oona oli tullut keikkaa varten Helsinkiin, joten mentiin Tavastialle yhdessä. Ei viitsitty jonottaa eturiviin, koska ovilla olisi varmasti saanut sitä varten istua useamman tunnin. Katsottiin esitys siis miksauspöydän takaa, josta näki hyvin, kun edessä oli pari metriä aidattua tyhjää tilaa. Oli aivan loistava tunnelma ja kiva kuulla uusia biisejä livenä.



Fiilistä latisti hetkeksi uutinen, että Haloot jäävät festarikauden jälkeen kahden vuoden tauolle ja palaavat vasta vuonna 2021 uuden levyn kanssa.

Keikan jälkeen nähtiin tuttuja ja jonotettiin näkemään bändiä. Ei taaskaan saatu hyvää yhteiskuvaa, mutta julkaistaan nyt silti:



Kotiin päästyäni sain idean, että ostetaan liput huomiselle risteilylle, jolla Haloo Helsinki! esiintyy. Kesän ainoat festariliput kun ovat heinäkuulle Kuopiorockiin ja ajatus vain yhdestä keikasta ennen taukoa tuntui pahalta. Sain Joonaksen innostumaan laivareissusta, joten varattiin halvin mahdollinen hytti ja bussiliput Turkuun.

Turussa kierreltiin pari tuntia ja käytiin Subissa syömässä ennen laivaan menoa. Oli aika turistiolo, kun ei osattu kävellä keskustasta satamaan ilman Google Mapsia. Mä kriiseilin koko matkan, että ehditäänkö laivaan ajoissa, mutta onneksi toisella oli järki ja hermot matkassa.

Tutustuin laivalla aivan upeisiin ihmisiin ja vaivuin teinitasolle kun hypin ja lauloin itseni keikalla uuvuksiin. Nolasin itseni muutamaan kertaan, mutta silti en vaihtaisi mitään.



Joonaksella meni jossain vaiheessa hermot "äijiin" ja hän paineli nukkumaan kun jäätiin eturivintyyppien kanssa soittamaan musiikkia tyhjään baariin. Valvottiin Ammin kanssa aamukuuteen ja seuraavan päivän lyhyellä akustisella keikalla taisi olla vieläkin pieni humala päällä.

Pääsin kuitenkin kotiin ehjin nahoin (toista kyynärpäätä lukuunottamatta) ja viime yönä kuittailin univelkoja noin 16 tunnin unilla.

Nyt mietin, että mistä revin elokuuhun mennessä rahat tyyppien vikalle keikalle Simerockiin Rovaniemelle. Ehkä en mistään, mutta toivossa on hyvä elää. Ainakin Kuopiossa nähdään!

She burns like the sun

Olen ollut aika hissuksiin somen puolella viime viikkoina ja osa kavereistakin on huomannut, että olen ollut vielä tavallistakin huonompi vastaamaan viesteihin. Mulla ei kuitenkaan mene huonosti, olen tarvinnut vain omaa aikaa. Lisäksi olen nähnyt ystäviä, joiden kanssa ei ole hetkeen hengailtu.

Olen miettinyt mennyttä ja tulevaa, mutta yrittänyt pääsääntöisesti elää tässä hetkessä tehden sitä mikä toimii. Dkt (dialektinen käyttäytymisterapia) on pakottanut tarkastelemaan tunteita ja miettimään tekemisiäni kahteen kertaan.




Värjäsin hiukset taas hattaran vaaleanpunaiseki. Väri on ärsyttävä ylläpitää, mutta tää niin sopii kesään. Ostin halvimman mahdollisen hoitoaineen, jonka löysin, ja sekoitan siihen aina muutaman pisaran pinkkiä suoraväriä. Tulee huomattavasti halvemmaksi, kuin ostaa pastelliväriä.



Syömishäiriön suhteen menee taas paremmin kuin pitkään aikaan. Paino on ollut normaalissa jo jonkin aikaa, enkä ole oksentanut moneen viikkoon. Mikään ruoka-aine ei tunnu liian pelottavalta ja oon jopa pettynyt, kun en jaksanutkaan eilen lähteä kaverin luokse Tampereelle ja Аmarillon uusi vegehamppari jäi kokeilematta. Välillä kuitenkin lipsahtaa ja aterioiden väliin saattaa jäädä kuusikin tuntia, joten nälkäsignaaleihin ei ole todellakaan luottamista.

Vöner ja soijaleikkele, joka maistuu lauantaimakkaralta ♥

Demillekin kuuluu parempaa. Sille on kasvanut uutta karvaa lähteneen tilalle, eikä se näytä enää kaljulta rotalta. Ihan entisensä se ei ole vieläkään, mutta onneksi lemmikin takia ei enää tarvitse stressata niin paljon.



Mun unirytmi on ollut aika sekaisin, mutta pistetään se valoisuuden ja Netflixin (ja kaverien) piikkiin. Onneks en oo ainoo, joka nukkuu vähän miten satuu, mutta ennen puolta päivää ois kiva jo hereillä, ettei päivä mene kokonaan ohi.




Tuntuu, että elämä on parempaa kuin pitkään aikaan. Pystyn aidosti nauttimaan asioista ja hymyilen helposti. Shorteissa ja t-paidassa näyttäytyminen ei aiheuta ahdistusta, ellei joku kadulla katso pidempään. Tykkään kodistani ja sen pienestä parvekkeesta, tästä kaupunginosasta ja naapureista. Vähän harmittaa, että Lunaa ja muuta perhettä nähdäkseen pitää matkustaa 40 minuuttia sporassa (kyllä, helsinkiläiselle pitkä aika), mutta onneksi siskot ovat aina myöntyneet kun olen kysynyt saanko viettää koiran kanssa aikaa.




Ei kai tässä muuta. Nauttikaa aurinkoisista päivistä ja muistakaa käyttää aurinkorasvaa! Mä poltin
eilen selkäni aika pahasti ja voin sanoa, ettei tunnu kivalta.

Kevätaamun luontokuvia

En ole käynyt kuvaamassa moneen kuukauteen, mutta nyt kun luonto alkaa muuttua taas värikkääksi ja puhjeta kukkaan, olen parina päivänä käynyt lähistön puistoissa kiertelemässä kameran kanssa.

Tänään aamulla olin hereillä jo auringonnousun aikaan, joten kuuden maissa päätin tehdä pienen kierroksen lintujen laulaessa. En kuitenkaan onnistunut bongaamaan lintuja, joten otin kuvia vain kasveista.








Aamuauringossa kulkeminen ympärilleen katsellen ja valokuvaten oli todella rauhoittavaa ja päätin, että ainakin pari kertaa kesän aikana täytyy jaksaa nousta ulkoilemaan auringonnousun aikaan.

Valokuvaus on vaan niin mukavaa, kunhan ei ala liian itsekriittiseksi.